snapshots; L.S

072.

Harry veti housut jaloistani,, hän katosi hetkeksi, jättäen minut hermostuneena paikoilleni.

''Nosta kätesi'', yhtäkkiä kuulin Harryn äänen ja koska en voinut nähdä mitään, nostin käteni hitaasti ja epävarmasti ylös. Hän veti paidan pois päältäni, ja jäin odottamaan seuraavaa liikettää, hiukan tärisevin käsin. En pelännyt, vaan olin niin innostunut ja hermostunut.

En kerennyt ottaa henkäystäkään, kun tunsin miehen kädet polvitaipeillani, ottamassa tukea. Nojasin muutaman minuutin vasten pöytää, painaen käsiäni sitä vasten, enkä voinut olla puskematta lantiotani eteenpäin, mikä sai Harryn päästämään ärsyyntyneen äänen.

Purin huultani, enkä uskaltanut päästää ääntäkään, sillä se tulisi huutona. Jokainen kosketus tuntui erilaiselta, ja taisin pikkuhiljaa tajuta, miksi tämä oli niin suosittua. Jos se edes oli sitä.

Hetken kuluttua, ja pienten vaikeuksien ylipäästyämme, nojasin taakseni, niin että valahdin vasten pöytää, hengittäen suuni kautta raskaasti.

''Ainakin onnistuin..'' hän kuiskasi. Tuntui että epäonnistuin, sillä hänen äänensävynsä ei ollut kaikkein iloisin.

''Anteeksi'', vastasin nousten jaloilleni hiukan horjahtaen. Nostin silmieni edessä olevan kankaan pois ja katsoin hänen ääriviivojaan kauempana. Oli niin pimeää, etten nähnyt melkein muuta.

''Kokeillaanko jotakin muuta?'' hän kysyi.

''Öh.. okei?'' kohotin kättäni häntä kohti, ja hän nappasi siitä kiinni, yhtäkkiä vetäen minut vasten itseään.

''Anteeksi.. oikeasti. Minua vain jännittää niin paljon, että voisin vaikka pyörtyä'', mutisin.

''Louis, tuo oli jo aloitus. Ja minä tiedän miltä sinusta tuntuu, se ei haittaa'', nyökkäsin hänelle, enkä ollut varma näkikö hän sen.

''Laita nuo päällesi'', Harry kuiskasi hetken jälkeen, kun nojasin vasten hänen rintaansa, katsoen pimeän huoneen seinää.

Irrottauduin miehestä ja katsoin pöydälle viikattuja vaatteita.

''Mistä sait nämä?'' kysyin nostaen mustan paidan kädelläni.

''Vaatekaapistani.''

''Minulle? Saanko paitasi?'' kysyin kuin innokas pikkupoika.

''Laita ne nyt vain päällesi, ja sitten voit sitoa tuon takaisin silmiesi eteen''

Vedin, kehoani isomman paidan päälleni, ja haistoin hänen hajunsa sen kauluksessa. Vedin puhtaat boxerit ja löysät housut jalkoihini, ja käännyin häntä kohti.

''Onko nämä sinun vaatekaapistasi kaikki?'' kysyin kulmat ylhäällä, yrittäen nähdä hänen naamansa.

''Ei, loput vaatteistasi ovat lahjoja, halusin sinun saavan jotain, mistä muistat minut''

''No huomasin kyllä laittavani Calvin Kleinit jalkaani, ja ne ovat kyllä mukavat'', mutisin vetäen kankaan silmilleni sormillani, ja odotin mitä tapahtuisi.

Kehoni säpsähti, kun hänen kätensä vaelsi kylkeäni pitkin, ottaen minusta otteen, kunnes liikuimme huoneesta muualle. Pystyin kuulemaan television äänet, mutta en silti nähnyt mitään.

''Haluaisin kokeilla tätä kanssasi.. Ehkä sittenkun et ole noin hermostunut vanhemmpiesi tulosta, joten sinun täytyy totutella siihen. Odota hetki paikoillasi'' hän puhui ja istutti minut sohvan reunalle.

''Niin minäkin, ehkä käsirautojen kanssa'', kuiskasin lopun. Tiesin hänen virnistävän, sillä en puhunut kovin hiljaisesti. Purin huultani koko ajan, mitä Harry oli poissa, ja nostin reunaa huivista, ja katsoin televisiota, sillä hänellä meni kauan.