snapshots; L.S

019.

Istuin jälleen kerran miljoonatta kertaa tiskin takana puhelin kädessä. Minua ärsytti. Todella paljon.

He ovat niin hitaita, mutta ei tuota hommaa hujauksessakaan tehdä. Heitä oli niin monta tatuoitavana ja minä aloin olla kiukkuinen koska mahani murisi.

Ajattelin muutaman kerran, että otan hatkat ja haen jotain todella hyvää ruokaa, mutta en saanut mahdollisuutta ja katosin ajatuksiini muutaman kerran.

"Louis hei", kuulin naisäänen viereltäni hiukan kauempaa.

Käänsin pääni nojaten sitä kämmeneeni niinkuin yleensä ja tuijotin naista. Nirppanokka.

"Kerro"

"Sopiiko jos tulet pihalle..?" hän kysyi näyttäen tupakka-askia kädessään virnistäen samalla nojaten ovenkarmiin.

Tykkäsin hänestä jo.

Ajattelin, että miksi ei joten jätin tavarani siihen paikkaan ja nousin ylös seuraten Angelinaa ulos.

Hän nojasi tiiliseinää vasten, vilkaisten taakseni näkyikö keitään välttämättömiä katseita ja sitten nappasi tupakan huuliensa väliin, sytyttäen sen välittömästi hänen hienolla hopeisella sytkärillään.

Hän ojensi askia minulle ja nappasin yhden nopeasti tehden saman heti, kun punapää antoi sytkärin käteeni.

"En tiennyt että poltat", hän nauroi puhaltaen savua naamalleni. Naurahdin itsekkin pudistaen päätäni.

"En minä polta, muuten vaan joskus", kerroin ja hän nyökkäsi räpellellen sormuksiaan tatuoiduissa sormissaan.

Hän ei vaikuttanut sittenkään niin pahalta, kun ajattelin ja se oli vain hyvä juttu.

Ajatukseni katkaisi kovaääninen kikatus.

"Ollaan etsitty sua jokapaikasta!" tyttö huusi vetäen nähtävästi ystäväänsä perässään luoksemme.

Nostin kulmiani ottaen henkoset tupakastani.

"Miten te tänne pääsitte?" puhuen nähtävästi itselleni, koska sanoin sen niin hiljaa.

Tuijotimme kuka kutakin vähän aikaa.

"No mutta anyways, rakastetaan sun kuvia ja muutenkin sua niin haluttiin tulla tapaamaan", hän hihkui.

"En voi uskoa että sä raahasit minut tänne asti", toinen kuiskasi kaverilleen pyörittäen silmiään. Angelina yskäisi ja näytti siltä, että alkaisi nauraa, minä mulkaisin häntä tajuten, että tästä punapäästä tulee hyvä ystävä minulle.

"Mukava tavata teidät", hymyilin aidosti koska oli mukavaa tavata ihmisiä jotka pitivät minusta.

"Saanko kuvan kanssasi?" hän kysyi heiluttaen puhelintaan kädessään, hän näytti kärsimättömältä.

"Tottakai tottakai", nauroin ja samassa tyttö tyrkkäsi puhelimensa ei-niin-innostuneelle kaverilleen joka näytti oi niin iloiselta. 

Yritin olla cool asian kanssa, koska herranjumala oli ensimmäinen kerta, kun joku halusi kuvaan kanssani. Hän nappasi muutamat kuvat kunnes halasimme nolosti ja he katosivat.

"Mikä sitä toista vaivasi?" Angelina nauroi samalla kun puhalsin savua suustani.

"Älä nyt, sen kaveri oli oikein ihana", hymyilin tallaten loput tupakastani nurmikkoon joka oli kostean näköinen, ja lähdimme takaisin sisälle.

Romeo hoputti minut samantien hommiin, samalla kun Angelina nauroi kadoten takahuoneeseen.

Se sopi minulle mainiosti.

Hain kameran ja tungin puhelimeni taskuuni ja kävelin seuraavan asiakkaan luokse, tekemään mitä käskettiin, kun taas menin merkkaamaan ylös sen ja siirryin seuraavaan.

Kun palasin takaisin päätin mennä takahuoneeseen etsimään sitä ruokaa, josta puhuin aikaisemmin. Mutta onneksi minulla alkaisi tauko, jotta saan jotain energiaa kehooni.

Laskin tavarani pöydälle ja menin tutkimaan jääkaapin. Mutta en löytänyt mitään mikä kelpaisi minulle ja huokaisin. Kävelin turhaantuneena istumaan sohvalle sohvalle, nojaten päätäni, niin että katsoin kattoon.

"Olisiko mitään jos mentäisiin yhdessä syömään, näen jo että olet ehkä vähän liiankin nälkäinen", Angelinan ääni säikäytti minut ja nostin katseeni häneen.

"Miten voit olla jo noin kiltti minulle, kun muutama hetki takaperin periaatteessa kiukuttelit minulle?" kysyin ihmeissäni.

"Aavistin heti, että et ole kusipää", hän nauroi.

"Me ollaan työskennelty samassa tilassa ties kuin kauan jo...? Tai alle kuukausi mutta silti", jatkoin.

"Et ole sanonut sanaakaan koko aikana minulle, joten ajattelin aloittaa jonkilaisen keskustelun", hän kertoi räpeltäen tällä kertaa hiuksiaan.

"Ai.."

"Joten diili?" hän kysyi ruokailustamme.

Nyökkäsin napaten reppuni toiselta puolelta sohvaa ja aloin etsiä lompakkoani, joka oli muuten ihan uusi, aikaisempi repesi. Tosi surullista eikö?

Odotimme Romeon saapumista huoneeseen hiljaisuudessa ja kun hän viimein tuli hän viittoi meidät nousemaan ylös.

"Tunti ja sitten jatketaan", hän sanoi ja lähdimme saman tien kävelemään ulos liikkeestä.

"Mihin me ollaan menossa?" kysyin kävellessäni hänen perässään. Jestas hän meni nopeasti.

Hän käänsi päätään suuntaani ja potkaisi kiveä kengällään.

"Seuraa vain", hän mutisi ja tein kuten sanottiin, jälleen kerran.

Kävelin pienin askelin hänen takanaan, vaikka hän menikin reilusti kauempana minusta.

Aloin epäröidä hetken kuluttua mihin olimmekaan menossa koska hän kääntyi kujalle, jossa oli roskakasoja seinien kummallakin puolella.

Mahassani muljahti ikävästi ja olin jo valmis lähtemään juoksemaan pakoon, mutta samassa hän pysähtyi.

Hän käänsi katseensa minuun pelottavasti, mutta hänen huulensa taittuivat pieneen hymyyn.

"Täältä saa koko kaupungin parasta ruokaa", hän ilmoitti avaten rähjääntyneen oven saaden valon osumaan vastakkaiseen seinään.

Kujalle ei auringonvaloa herunut, se oli niin kapea. Seurasin häntä sisälle hämmästyneenä, kun tajusin että se oli jonkinnäköinen baari?

Hän johdatti minut baaritiskille, mutta en kiinnittänyt huomiotani häneen vaan ympärilläni oleviin ihmisiin. Suurin osa oli vanhoja, jotka joivat kaljaa pöydissä ja sitten oli muutama nuori poika pelaamassa biljardia. He tuijottivat minua epämukavasti, joten käänsin pääni Angelinaan päin.

Hän heitti eteeni kansion, jonka aavistin olevan ruokalista, joten avasin sen, nojaten tiskiin silmäillen sen sisältöä.

Painoin sormeni ruoan kohdalle, jonka tahdoin ja hän katsoi sen huutaen tilaukset kauempana olevalle naiselle. Nainen hätkähti katsomaan meitä, kunnes otti jotain käteensä ja alkoi kirjoittamaan, kadoten toiseen huoneeseen.

Toivoin hartaasti että ruoka oli hyvää ja että mitään kamalaa ei tapahtuisi.

"Tämä on mun isän ravintola-baari, älä pelkää tää on ihana mesta", hän nauroi.

Nyökkäsin alkaen tuijottaa eteeni tuntien mahani murisevan. Painoin käteni sen päälle odottaen enemmän kuin innoissani ruokaani.

Toivottavasti piditte !♥

Kommentoikaa ja votettakaa ! Xx