snapshots; L.S

057.

**HARRY**

"Minä en laita tuota hänelle!"

"Minkätakia sitten otit sen? Tai no en halua edes tietää", Lottie nauroi katsoen näyttöäni.

"Mutta hän ilahtuisi", hän vinkkasi silmäänsä, joka muuten näytti tyhmältä.

"En kehtaa. Viimeksi hän oikeasti esti minut koko päiväksi", sanoin hiukan hymyillen.

Lottie oli juuri painamassa lähetä kun näytölleni ilmestyi nimi ja soittoääni alkoi soida.

"Paska", mutisin.

"Ole hiljaa", osoitin Lottieta ja vastasin Louisille.

"Se paha missä mainitaan", naurahdin puhelimeen.

"Kuinka niin? Mietitkö minua juuri, sööttiä", Louis sanoi leikkisällä äänensävyllä.

"Itseasiassa kyllä", hymy valtasi suuni. Oli mukava kuulla hänen äänensä.

"Tiedätkö, pääsin juuri töistä, ja olen yksin kotona koko illan"

"Pitäisikö tuon tarkoittaa jotakin?" nostin kulmaani ja purin sormeani.

"Mieti", hän päästi pienen naurun. Hymyilin ja näin Lottien pyöräyttävän silmiään.

"Louis, odota ihan hetki", sanoin ja laitoin puhelimen mykistykselle.

"Hän ei ole vihainen kuvista, joten sinä voit mennä", sanoin Lottielle.

"Hätyytät nyt jo kälysi", hän sanoi suu mutrulla.

"Käyttäydyt kunnolla, siellä puhelimessa, muuten nirhaan sinut, okei", hän osoitti minua sormellaan.

"Aiotko jäädä kuuntelemaan ja katsomaan? Jos välttämättä haluat kuulla-"

"Nähdään illallisella Harry. Sinä sitten tulet tai revin sinut sinne, kesken mitä ikinä teettekin ihan sama", Lottie nousi sängynreunalta heiluttaen kättään.

"Mmhm", naurahdin.

Kuulinko juuri Lottien sanovan jotain joka alkoi K:lla? Mietin päässäni.

"Mitä juuri sanoit?" kurtistin kulmiani.

"Yritä itsekin jooko sisäistää asia", Lottie nauroi.

"En edes muista mitä kät-käly tarkoittaa" puuskahdin hänen peräänsä kun hän laittoi oven kiinni perässään.

Jäin tuijottamaan eteeni, ja säpsähdin kun kuulin Louisin äänen puhelimesta, jota puristin kädessäni.

Poistin mykistyksen ja henkäisin, kun painoin puhelimen korvalleni.

"Missä olet?" kysyin yrittäen pudistaa ajatukset päästäni.

"Kotona"

"Hyvä", henkäisin ja pieni virne nousi huulilleni.

"Piditkö kuvastani tänään?" kysyin mennen makaamaan sängylleni.

"Kuvateksi oli huono, yritä paremmin ensikerralla", huomasin hänen äänensävynsä muuttuvan.

"Älä ole suutuksissa pikkuinen"

Hän voihkaisi ärsyyntyneesti ja virneeni kasvoi. Näytin varmaan typerältä ilme naamallani.

Hän pysyi hiljaa ja kuuntelin tarkasti. Hetken kuluttua puhelimeni tärisi ja katsoin mitä sille tapahtui.

Näin tekstiviestin jonka yllä luki tietty Louis.