snapshots; L.S

067.

**LOUIS**

Monien ihmisten juovuksissa olevat äänet täyttivät talon, nyt oli joulu, mutta valitettavasti meillä näköjään tarjottiin liikaa alkoholia.

Ei jouluna yleensä juoda itseään tuohon kuntoon? No, ainakin itse olin melko selvä, ja varmasti muutamassa tunnissa olisin kokonaan kartalla asioista, ja tajuaisin täysin mitä juuri aikaisemmin oli tapahtunut.

Heti kun sain sormuksen sormeeni, tuntui, että palaset alkoivat loksahtelemaan paikoilleen. Harryn silmät olivat täynnä sanoinkuvaamatonta iloa, minun poskillani valui raskaat kyynelet. Olin kai sittenkin todella herkkä.

Hän tunnusti minulle rakkautensa, vasta päivää aikaisemmin, ja se oli yksi elämääni muuttavista asioista, hän toi sen uudelle tasolle tänäpäivänä.

En malttanut odottaa pääsyä ulos tästä talosta, ja näyttää rakkauteni miehelle, joka hengitti samaisella hetkellä niskaani. Vannoin saavani kuumia aaltoja, ja jouduin avata yhden napin paidastani, ja paljastin samalla jäljet, mitkä eivät enää haitanneet minua. Ehkä muita hiukan, mutta minua ei kiinnostanut.

Leikin sormuksella sormessani, ja nojasin pääni Harryn olkapäätä vasten, katsoen hänen kasvojaan, erittäin läheltä.

"Kai pystyt ajamaan vielä?" kysyin hiljaa ja hän viimein keskitti huomionsa minuun kokonaan.

"Kyllä"

Nyökkäsin hänen vastaukselleen, ja käänsin päätäni toiseen suuntaan, mutta hän kiepautti kätensä ympärilleni ja toi sormet kasvoilleni, vetäen minut lähemmäs hänen kasvojaan. Hän sai minut puremaan huultani, joka oli vieläkin hiukan turvoksissa.

"Lopeta tuo..." nostin kulmiani lipaisten ylähuultani kielelläni hitaasti.

"Mitä jos en tahdo?"

"Tämä täällänäin ei tykkää" hän kuiskasi tuoden kätensä takapuolelleni.

"Se on harmi" hymähdin ja hän katsoi minua kulmiensa alta, kun toin huulen hampaitteni väliin, tälläkertaa hellemmin.

"Pitäisikö meidän jo mennä? Vanhempani odottavat."

"Oikeasti?" hän nyökkäsi.

"Pelottavaa" kuiskasin.

"He odottavat meitä, joten älä ole noin kammoissasi." huokaisin helpotuksesta.

"Milloin he lähtevät?" kysyin heti sen jälkeen.

"Etkö oikeasti jaksa odottaa?" pudistin päätäni hänelle naurahtaen.

"Anteeksi, joudut odottamaan vielä kauan", hän vaikutti kiusaavan minua tahalteen. Mutristin huuliani ja siirsin katseeni muualle.

Työnsin Harryn kauemmaksi minusta, ja kävelin äitini vierellen, joka oli siskoni seurassa. Väläytin heille hymyn ja toin käteni äitini olkapäälle.

''Minä ja Harry lähdemme. Tulen huomenna takaisin, joskus'', kerroin heille vilkaisten Harrya kauempana. 

''Okei, kertokaa terveisiä hänen perheelleen, ja pitäkää hauskaa'', äitini yhtäkkiä halasi minua. Lottie heilutteli minulle kulmakarvojaan hänen takanaan, ja pyöräytin hänelle silmiäni. 

Näytin hänelle kädelläni, että hänen pitäisi pysyä hiljaa, sillä en tahtoisi punastua äitini edessä, tai koko sukuni edessä. Se olisi kamalampi tilanne, sillä Lottie ei osaa valitettavasti pitää suutaan kiinni.

Painoin suudelman äitini poskelle ja lähdin peruuttamaan Harrya kohti.

''Älkää romuttako taloa vanhukset'', nauroin vielä ennekuin kerkesin törmätä johonkuhun.