snapshots; L.S

035.

Henki oli jäänyt kurkkuuni jumiin monia kertoja ja aloin haukkoa ilmaa heti samalla hetkellä, kun Harry nousi ylös. Päästin pienen äänen suustani.

Hän ampaisi suuntaani virneen ja hymyn sekoituksen. Poskeni hehkuivat kuumina ja nielaisin kuuluvasti.

Hän kurottui alas ja asetti suudelman poskelleni hitaasti, hän käveli kunnes hän pysähtyi avaamaan ovea.

"Voit puhdistautua nyt, vessa on oikealla puolella käytävää", hän hymähti laittaen oven kiinni perässään.

Heitin pääni vasten tyynyjä ummistaen silmäni. Mitä ihmettä juuri äsken tapahtui?

Jos äitini saisi kuulla tämän tapahtuneen, hän hukuttuisi minut pyhään veteen.

Pudistin päätäni, miettin kuinka tyhmä olin koska tekemiseni eivät kuuluneet hänelle. Huokaisin nousten ylös hiukan hatarasti.

Keräsin vaatteeni livahtaen ovesta ulos, kun tajusin missä vessa oikein olikaan suljin oven ja lukitsin sen samantien.

Nojasin käsilläni pesualtaan reunaan, tuijottaen itseäni suuresta peilistä. Tuijotin kehoani melko kauan aikaa, irvistäen sotkulle paljaalla vatsallani.

Otin puhtaan valkoisen käsipyyhkeen avaten hanan ja aloin laskea lämmintä vettä sen päälle ja puristin ylimääräiset vedet pois.

Pyyhin rintani ja vatsani kunnes olin puhdas.

Heitin pyyhkeen nurkassa olevaan pyykkikoriin ja huuhtelin naamani vedellä ja kuivasin sen sitten seinällä roikkuvaan toisen väriseen pyyhkeeseen. Vedin boxerit jalkaani jatkaen pukeutumista nopeasti.

Pidin farkkutakkia käsivarrellani kun kävelin käytävään pitkin, muistaen Harryn heittäen puhelimeni lipaston päälle. Huokaisin helpotuksesta kun näin sen olevan täysin kunnossa, työntäen sen takataskuuni.

Mielestäni oli hiukan hermostuttavaa vielä tässä tilanteessa yrittää olla täysin normaali heti tapahtuneen jälkeen.

Ei minulla ole hajua kuinka minun kuuluisi olla, joten päätin ainakin yrittää esittää rauhallista. Kurkistin keittiöön jossa näin Harryn silittäen mustavalkoista kissaa.

"Et valehdellut tuosta otuksesta", hymyilin hänen ilmeelleen.

"Se on herttainen", hän mutisi nostaen kissan syliinsä halien sitä.

Odotin sen sähisevän tai kynsivän, häntä mutta kuulin kuinka se alkoi kehräämään ja hörisemään oudosti.

"En näköjään ole perehtynyt kissoihin tarpeeksi paljon", sanoin hiljaisesti.

Hän hymyili, haistaen kissan tuuheaa turkkia hymyillen.

"Mitä mieltä olit?" hän kysyi laskien kissan pöydälle. Se kehräsi kierittäen häntänsä Harryn käden ympärille.

Nostin kulmiani hetkeksi mutta hän laski katseensa housuihini.

"Älä ala puhua rumia, Dusty voi kuulla", mutristin huuliani.

Hän kirjaimellisesti liukui luokseni, vetäen minut itseensä kiinni ja oli suutelemassa minua.

Työnsin hänen päänsä pois.

"Kai huuhtelit suusi?" naurahdin ja hän nyökkäsi painen huulensa tällä kertaa suulleni onnistuen.

"Äiti ei pitänyt niistä sinun kauniista rinkuloista jotka teit" mutristin huuliani.

"Ensimmäiseksi, unohda mitä hän ajattelee", hän sanoi suudellen kaulaani.

"Ja toiseksi, ne olivat soikeita, oletko ollut matematiikan tunneilla ikinä, siellähän niitä opetellaan?" hän nauroi suudellen leukaani.

Pyöräytin silmiäni lähtien kävelemään pöytää kohti, jossa Dusty istui.

"Onko kukaan koskaan kertonut kuinka hyvältä näytät takaapäin?" Harry kysyi leikkivällä äänensävyllä.

"Olen kohta jo pyöritellyt silmiäni, niin paljon että ne jää jumiin, lopeta", huokaisin hymyillen silti.

Hän naurahti.

"Ja enkö muka ole tarpeeksi hyvännäköinen edestä? Tuo loukkasi", sanoin painaen käteni sydämmeni kohdalle.

Hän katsoi minua kulmiensa alta kävellen luokseni suudellen minua uudelleen.

"Usko pois olet uskomaton kaikkialta", hän virnisti pienesti.

"Älä pakota minua ryhtymään sotasuunnitelmiin tuon kisun kanssa sinua vastaan", nauroin.

"Se on kissa sinä olet kisu"

"Sama asia idiootti"

Nauroimme hetken istuen pöydän ääreen, pakotin itseni koskemaan edessäni edelleenkin istuvaan kissaan.

Aika kului nopeasti jutellen, eikä unohdeta kauheita kaksimielisiä kommentteja, jotka saivat minut joko punastumaan tai nauramaan. Tajusin että en pääsisi hänestä ikinä eroon, eikä se haitannut kylläkään.

Ihmettelin miksi hänestä tuli aivan omituinen heti, kun otin Niallin, tai ylipäätään kaveriaiheen esille.

"Millainen Niall on sinun mielestä sitten?" Harry kysyi näpräten sormiaan.

Hymyilin leveästi.

"Tietty paras kaverini, kaikki mitä ollaan tehty yhdessä on unohtumatonta, kerrotaan kaikki toisillemme"

"Me ollaan jopa menty kummankin perheiden kanssa matkailemaan erimaihin", kerroin aivan innoissani.

Hän hymähti.

"Niin minulla olisikin vielä muutama asia mitkä pitäisi puhua läpi tiedäthän", hän sanoi suunpielet nykien tietämättä miten reagoida.

"Tottakai, kuten sanoin voit kertoa minulle mitä ikinä haluatkaan", hymyilin ajatellen asian olevan jotakin normaalia tai ehkä noloa hänelle.

"Se tässä onkin pulmana kun en tiedä miten reagoit, olen liian hermostunut", hän sanoi hieroen otsaansa.

Kurtistin kulmiani nyökäten.

Satuin vilkaisemaan melkein vahingossa isoa metallista kelloa, joka köllötti seinällä minua vastapäätän, ja silmäni suurenivat.

"Kello on jo puoli kaksi?!" melkein huudahdin ja hän katsoi minua hämmentyneesti.

"Minulla alkaa työt, Harry minun pitää mennä"

"Et tajua kuinka pahoillani olen", sanoin surullisena.

"Lupaan jutella asiasta myöhemmin, lupaan", kerroin mutta hän vain nyökkäili.

Olin hiukan huolissani koska hän vaikutti ehdottoman epämukavalta ja asia vaivasi häntä paljon.

Xxxx

Kukaan ei tajua kuinka kauan oon tätä kirjottanut ohgosh leikkasin ja viilasin kynnet ja en osaa kirjoittaa vithuakaan ilman yhtäkään virhettä wtf

Ja kaaduin kaikenlisäksi piikkilankaan jostain ihmeen syystä mutta selvisin jomottavasta kivusta ja sormiongelmista kunnialla :D

On tylsä luku iknow anteeksi

Kiitos kun luit kuitenkin! ♥♥