snapshots; L.S

078.

"Sinun olisi pitänyt päästää minut menemään"

"Ei, vaan hän halusi lähteä yksin"

"Sanoiko hän niin?" kysyin kääntäen pääni nopeasti hänen suuntaansa.

Hän pyöräytti silmiään ja nyökkäsi.

"Miksi?"

"En tiedä", hän vastasi välittömästi ja painoi jarrua niin, että hätkähdin istuimellani.

"Nyt, pliis olkaa nätisti", hän puhui katsoen minua silmiin.

"Me ei olla teinejä", hymähdin sarkastisesti.

"Tarkoitan sitä, että ei väkivaltaa minun huonekaluille"

"Ehkä minun huoneen, mutta koitan välttää", kohautin olkapäitäni vilkaisten punaista taloa, jonka edessä olimme. Katsoin hetken heijastustani ikkunan lasista.

Hän naurahti hermostuneesti.

"Lähdetkö heti? Missä Lucy on?" kysyin ennenkuin avasin turvavyöni.

"Hän on päivähoidossa, josta haen hänet ja vien hänet äidilleen", hän nyökkäsi.

"Okei... minä menen, täällä on niin kylmä", hymyilin.

"Joo, vielä kerran ottakaa rauhassa", hän sanoi vakavammalla äänellä.

"Raju on kivempaa" hän puhui juuri, kun olin avaamassa ovea toisen kerran.

"Oletko kokeillut miehen kanssa?" kysyin kulmat ylhäällä.

Hän ei vastannut mitään, vaan irvisti.

"Sitä minäkin. Hyvää matkaa Romeo", huokaisin ja nousin autosta reppu roikkuen kädessäni.

Kuulin hänen ajavan pois, ja oloni muuttui heti hermostuneeksi.

Lunta satoi päälleni, juuttuen kiinni hiuksiini ja värähdin kylmästä viimasta, joka puhalsi minua kohti.

Kun pääsin ovelle, ja sain avaimen käteeni, jouduin pysäyttämään liikkeeni. Käteni tärisi, enkä tiennyt aiheuttiko sen kylmyys vai hermostuneisuus. Sen tiesin, että jos halusin oven aukeavan, minun piti rauhoittua, koska avain ei mennyt sinne minne kuului.

"Helvetin ovi aukea", kuiskasin itsekseni ja onnistuin viimein, pujahtaen talon sisälle nopeasti.

Sisällä oli pimeää, joten jouduin etsimään katkaisijaa eteisessä, samalla kun potkin kenkiäni pois.

"Haloo?"

Reppuni tippui jalkojeni viereen, ja takki sen päälle. Kehoni säpsähti kun valo räpsähti päälle ylläni, ja silmäni löysivät heti henkilön joka seisoi olohuoneen oviaukossa

"Istu tuonne"

"M-" hän ei antanut minulle puheenvuoroa, vain nappasi kiinni hihastani ja veti minut olohuoneeseen, tyrkäten minut sohvalle. Vasta kun kehoni osui sohvaan, hengähdin syvään ja katsoin hänen poistuvan huoneesta.

"Äläkä liiku"

Ristin käteni rinnalleni, miettien oliko minulla syytä olla hänelle vihainen. Ei välttämättä. Mutta oliko hänellä syytä olla minulle vihainen... todellakin. Tiesin sen itse... tajusin hänen käyttäytymisensä erittäin hyvin.

Pieni miettimistuokioni sai minut unohtamaan tuohtuneen Harryn, joka oli hetken kuluttua tullut takaisin huoneeseen.

Kirjekuori jonka näin hänen kädessään, osui pöydän lasiseen pintaan jonka takana hän seisoi, kovan äänen seuratessa.