snapshots; L.S

004.

"Louis Louis Louis", Niall nauroi ja katsoi kuvia puhelimestani.

Olin hiljaa ja mutristin suutani.

"Oletko sä ihan varma ettet sä mennyt sänkyyn kenenkään kanssa?"

"Prft.. mitä sä oikein luulet?! Jos siellä on kädestä kuvia niin eihän se tarkoita-"

"Ihan rauhassa.. ajattelin vain, kun lähdin niin jäit ihan yksin", Niall rauhoitteli ja ojensi puhelimeni takaisin. Nyökkäsin.

"No muistatko mitään erityistä?" hän  kysyi hymyillen haluten tietää lisää.

"Pitkän miehen, kai osti minulle juoman ja katosi", sanoin kohauttaen olkapäitäni.

"Bingo! Mies, Louis se on mies!" hän innostui ja nousi ylös.

"Tottakai se oli mies, sen huomaa tyhmäkin", puuskahdin.

"Meidän täytyy tietää kuka se on!"

Pudistin päätäni ja nousin itsekkin ylös ja käskin hänet mukaani alakertaan.

Menimme keittiöön ja huomasin Lottien ja äitini pöydän ääressä papereita käsissään.

"Mitä te teette?" kysyin napaten kupin jonka täytin vedellä.

Äitini nosti katseensa ja hymyili näyttäen lappusia jotka olivat värikkäitä.

Nostin kulmaani koska en tajunnut.

"Värejä idiootti", Lottie vastasi ja katseli värejä tarkasti.

"Niin miksi?" kysyin taas katsoen Niallia joka vain tuijotti eteensä.

"Talo maalataan uudestaan, sen jälkeen, kun muutettiin niin seinät ovat menneet huonoon kuntoon", äitini kertoi innoissaan.

"Kaikki huoneet? Ulkoakin?" kyselin ja Niall katsoi minua huvittuneena.

"Kyllä kyllä, ja maalaajakin on", Lottie vastasi äitini puolesta.

"Alakerta maalataan valkoisella ja ulkoa valkoisella", äiti kertoi valiten värit ja erotti ne muista. Olipa kauhean vaikea valinta...

En viitsinyt sanoa yhtään mitään, mutta kuulin äitini kertovan heidän lähtevän katselemaan maaleja ja tarvikkeita ja muutenkin ostoksille.

"Aikooko sun puolisä maalata koko talon, huhhuh", Niall sanoi ihmeissään. Niimpä ehkä he puhuivat hänestä?

"Jaa en tiedä"

"Tiedätkö.. mä rakastan maalaamista, mutta jos mun käsi ei olisi edelleen tälläinen niin auttaisin teitä", Niall sanoi tökäten poskeani.

"Älä, ja ehkä on vaan parempi kyllä että yrität saada sen kuntoon eikö joo?" kysyin.

Niall nyökkäsi ja hänen naamansa valahti ja hän painoi päänsä alas.

"Älä ajattele sitä, pliis sulle tulee vaan ahdistunut olo", sanoin hymyillen.

"Mä en vaan taju-" Niall aloitti.

"Shh"

"Mites muuten nyt kun talo menee maalaukseen missä aiot kuvata?" Niall kysyi.

"En tullut ajatelleeksi, mutta ei murehdita sitä nyt", sanoin hiljaa.

"Louis", kuulin varoittavan äänen takaani. Käännyin ympäri ja näin puolisäni.

"Lopettakaa tuo ja tule auttamaan", hän sanoi vihaisesti.

Onko tuolla joku ongelma? Tai sen nyt on ilmiselvää koska hän on idiootti.

Huokaisin ja taputin Niallia olalle.

"Voit lähteä jos haluat tai katsoa kun kidun"

"Mä lähden varmaan kotiin siellä alkaa olla ruoka valmis, äläkä unohda sitä mysteerimiestä", Niall nauroi ja vinkkasi silmäänsä.

Pyöräytin silmiäni hänelle ja lähdin olohuoneeseen tekemään mitä ikinä tuo halusi minun tekevän.

"Älä näytä tuolta, jos kerran asut täällä niin on sinullakin velvollisuuksia, joten peitä nuo listat", hän sanoi ja ojensi teippirullan käteeni.

"Niimpä tietenkin", kuiskasin.

Menin polvilleni maahan ja aloin tehdä mitä minun käskettiinkin.

Kun sain yhden seinän listat laitettua nousin ylös ja katsoin puolisääni.

"Oletko sä tosissasi? Sinä istut sohvalla ja laitat mut tekemään töitä vielä lisää mitä mulla oikeasti olisi", sanoin ärsyyntyneellä äänensävyllä.

"Jatka nyt vain", hänen katseensa ei edes värähtänyt television ruudusta.

Pudistin päätäni ja siirryin seuraavaan seinään.

Pitkän ajan kuluttu sain hommani tehtyä, ja selkääni vähän sattui, ei sillä että minulla olisi jotain ongelmia sen kanssa mutta se ei tehnyt hyvää.

"Noniin, haluatko vielä minun tekevän jotain kun olen tässä? En aio palvella sinua", sanoin ja asetin teipin pöydälle.

Yritin olla mahdollisimman rauhallinen, tämä ei ole läheskään ensimmäinen kerta kun minulla menee hermot tuohon mieheen.

Hän katsoi minua yllättyneesti ja hän nousi ylös kävellen minua kohta.

"Louis, yritän vain sinut saamaan tekemään jotain muuta, kuin piilottelua huoneessasi, ja on varmaan mukavaa saada äitisi iloiseksi asiasta, ja ainiin lupaan tästä hyvästä pitää suuni kiinni siitä baariseikkailustasi, milloin siellä olitkaan", hän hymyili ja lähti keittiöön jättäen minut seisomaan yksin.

Mistä ihmeestä hän siitä tiesi?
Hänen on parasta pitää suunsa kiinni asioistani.

Sitäpaitsi en edes viettänyt niin paljon aikaa huoneessani...

"Kusipää", mutisin liian kovaäänisesti ja istuin sohvalle saaden huudon keittiöstä.

"Pidä suusi kiinni vielä kun olet selvillä vesillä"

Hän kiristää minua, mutta periaatteessa puhukoot äitilleni, olen sen verran vanha jo.

•••

Uusi lukunne olkaa hyvä :) toivon että piditte.

Piti tosiaan laittaa tämä aikasemmin mutta unohdin ja on ollut niiin paljon kaikkea härdelliä.

Tänään oli NIIN kuuma!¡ Se tunne kun astuin koko päivän paahtumisen jälkeen kauppaan niin se tuntui sanoinkuvailemattoman hyvältä SIELLÄ OLI NIIN VIILEETÄ LET ME LIVE

okok kuitenkin nähdään uuden luvun parissa :d

5 votea ja 2 kommenttia? ←