snapshots; L.S

027.

**LOUIS**

"Angelina lähetitkö jo kuvat?"

"Mmh'm", Angelina mumisi nojaten kämmeneensä, naputtaen sormeaan tietokoneen hiirtä vasten.

Toin kahvikuppini huulilleni, painaen kamerani nappia selatakseni kuvia eteenpäin.

Hieraisin silmääni peukalolla sen jälkeen juoden kahviani, lämmitellen sormiani jotka olivat jäässä.

"Eikö täällä ole lämmitystä?" kysyin haukotellen katsoen yhtä väsynyttä työkaveriani, jonka silmät olivat kiinni.

"Näköjään ei, minun takapuoli jäätyy", hän naurahti hiljaa silmät edelleen kiinni, pitkät ripset osuen hänen poskipäihinsä.

Nauroin katsoen kamerani näyttöön melkein tukehtuen. Yskin hetken katsoen kuvaa paremmin huomaten sen olevan Harry.

"Mitä siellä on?" Angelina kysyi nousten ylös rullatuoliltaan kävellen hitaasti luokseni.

Peitin näytön nopeasti kämmenelläni naamani hehkuen hiukan.

"Ei mitään?" sanoin hiljaa mutta hän otti kameran kädestäni, enkä estänyt vaan, katsoin hänen ilmettään.

Hänen kulmakarvansa nousivat ylös ja hän näytti kuvaa minulle.

"Hyvännäköinen", hän hymähti.

Nyökkäsin napaten kameran hänen kädestään.

"Sinähän voisit iskeä kiinni kehenkä vaan, ketä kuvaat", hän mutisi ristien kätensä.

"Ei hän ole kuvattavani" kerroin  sammuttaen kameran ja join hiukan kahvia kunnes, laskien mukin pöydälle.

"Miksi pitää olla aikaisia aamuja, ihan kuin olisin koulussa", valitin heti siihen perään.

Katsoin kun hän asetteli mustan huivinsa paremmin kaulalleen ja sitten hän nojasi pöytään.

"Miten äitisi syntymäpäivät menivät?" hän kysyi hymyillen jättäen kommenttini väliin.

"Hyvin.. hyvin?", nyökkäilin pieni hymy leikitellen huulillani.

"Olik-"

Puhelimeni soittoääni keskeytti Angelinan lauseen ja kuiskasin hänelle anteeksi ennekuin otin puhelimeni pois taskustani nähden näytölläni lukevan mama.

Vastasin nopeasti hänelle ja kävelin kauemmas Angelinasta.

"Hei kulta!"

"Terve äiti"

"Asiani oli vain sellainen, että isäsi tahtoisi nähdä sinua tänään, vaikka päivällisen tai kahvin muodossa jos se on okei sinulle"

"En mielelläni menisi, mutta jos minulle jää aikaa töiden jälkeen niin kai se voisi onnistua", mutisin päässäni huutan EI.

"Mainiota, hän ilahtuu. Hän tekstaa sinulle tapaamispaikan myöhemmin, älä ole ilkeä vaan käyttäydy tämä on tärkeää hänelle", äitini paasasi ja keinuttelin päätäni edestakaisin.

"Mhh.. joo, sinun pitää muistaa ettet saa ottaa uutta tatuointiasi alaselkään tai raavin sen irti omilla sormillani", sanoin nauraen lopussa ja äitini teki samoin. Siitä piti muistuttaa häntä ainakin viisikymmentä kertaa, ennenkuin koko tatuointi tapahtuu, hän vitsaili päiviä aikaisemmin asiasta ja järkytyin. Hän ilahtui liikaa koko tatuoinnista.

"Mainiota, noniin työskentele kovaa ja vie homma kotiin", hän kikatti ja sanoimme lopulta moikat.

Kävelin takaisin pöydän luokse.