snapshots; L.S

006.

"Sulla on mahdollisuus kutsua heidät tänne, ottaa kuvat lähettää ne eteenpäin ja saat tehdä mahdollisuuden mukaan tatuointeja, olen kuullut että sä olet taitava", Romeo luetteli ja piti kättä leuallaan.

"Ja saat palkan suoraan meiltä", hän lisäsi.

Tatuointien tekeminen sai hermostuneisuuden kasvamaan vatsassani, mutta puskin ajatuksen pois.

"Kuulostaa mahtavalta. Herrajumala...onneksi soitin eilen", huokaisin ja olin innoissani.

"Eli tehdäänkö sopimus?" hän kysyi varmistaakseen.

"Mielellään kyllä", naurahdin.

Sen jälkeen lähdin tutkimaan paikkoja raahaten Niallia mukana ja pystyin sanomaan, että hän ei näyttänyt yhtä innostuneelta kuin minä.

Niall valitti nälkää puolet ajastamme ja lopulta suostuin lähtemään takaisin kotiin, koska minulla oli yllättäen myös nälkä.

"Kiitos Romeo, soita aikatauluistani tai tule käymään", kiitin vielä häntä ja lähdimme taas ajamaan kotiani kohti.

"No eihän se niin paha ollut, vai mitä Neil", naurahdin ja hän vain antoi ilkeän katseen, ensinnäkin siksi että hän vihasi tuota nimeä.

"Ensiksi ajattelin että se aikoo tappaa meidät, mutta järkytyin kun se olikin niin rento", hän kertoi hiljaa ja katsoi tarkasti tietä.

"Älä tuomitse kirjaa kan-"

"Suu kiinni, kuulostat mummoltani."

Hymyilin laittaen auton radiota kovemmalle, hyvän biisin sattuessa tulemaan siitä.

Pian kotiin päästyämme alkoi sataa kovaa ja jouduimme juoksemaan nopeasti kuistille.

Olimme jokatapauksessa märkiä koska matkaa oli jonkin verran.
Avasin oven heiluttaen päätäni, jotta vesi lähtisi pois hiuksistani.

"Onko täällä edes ketään kotona?" Niall kysyi kuiskaten minkä takia nostin kulmaani.

"No jaa ainakin saa olla rauhassa", sanoin välinpitämättömästi.

Menimme keittiöön ja Niall istui pöydän ääreen napaten pöydällä olevasta kulhosta keksin.

Pyöräytin silmiäni ja kävelin jääkaapille avaten sen.

"Ehkä olisi pitänyt tarkistaa aikaisemmin onko täällä mitään", sanoin mutristaen huuliani.

"Hienoa.. onko sulla yhtään rahaa?" Niall kysyi syöden keksiään.

"En tiedä kuinka paljon", kerroin hiljaa ja laitoin jääkaapin oven kiinni, jossa huomasin roikkuvan lapun.

'Uunissa olevassa kattilassa on ruokaa syökää se pois ja älä unohda Harrya'

Tyypillinen äiti. Älä ikinä vain unohda ketään tai plää plää...

Kävelin uunille ja otin kattilan ulos sieltä, asettaen sen pöydälle.

Olin melkein jo istumassa alas pöydän ääreen, kunnes muistin miehen. Nousin ylös epävarmana olisiko tämä Harry enää edes paikalla ja menin tutkimaan taloa.

"Harry..?" huhuilin yksikseni kävellen olohuoneeseen, jossa haisi oksettavan voimakkaasti maali.

Menin takaovelle ja aukaisin sen ja katselin ympärilleni etsien häntä sateesta.

"Terve", kuulin äänen vasemmalta puoleltani ja pääni ampaisi suuntaan. Hän istui nurkassa juomalasi kädessä ja puhelin toisessa.

Jäin tuijottamaan häntä kunnes hän nosti kulmiaan.

"Tuolla on ruokaa jos haluat?" mutisin viimein.

Hän nyökkäsi ja nousi ylös sujauttaen puhelimen taskuunsa ja jätti mukin pöydälle. Kun hän käveli minua kohti huomasin hänen olevan pitempi kuin minä. Leukani automaattisesti pakotti suuni aukeamaan raolleen.

Kävelimme keittiöön ja huomasin Niallin jo syövän ruokaa.

"Niall..", köhisin saadakseni Niallin huomion ja hänen katseensa nousi minuun ja sitten vierelläni seisovaan Harryyn.

Hän vetäisi henkeään sisään ja yski napaten mukinsa silmät suurena kauhusta, sillä hän näytti siltä että tukehtuisi.

"Tässä on Harry", kerroin vilkaisten häntä.

Hän nyökkäsi ja Niall kertoi miehelle kuka itse oli. Istuimme alas ja onnekseni.. Harry itse istui viereeni syömään.

Tunsin Niallin epäilevän katseen minussa ja monta kertaa jouduin potkaista häntä, että hän lopettaisi.

Hiljaisuus oli epämukava ja halusin pois. Todella paljon.

"Louis etkö sinä joskus kertonutkin että Romeolla olisi lapsia?" Niall kysyi rikkoen hiljaisuuden.

"Kyllä joo on, kai kaksi?" sanoin arvellen. Minulla ei ollut hajuakaan montako niitä oli.

"Entäs onko sulla lapsia, Harry?" Niall kysyi.

"Ei, ehei- olen niin nuori", hän naurahti.

Jäin miettimään hetkeksi Harryn kasvonpiirteitä, ihan vaan siksi että minusta tuntui, että olisin nähnyt hänet ennenkin ja minua häiritsi asia, koska en ollut varma.

"Louis?"

"Mmh?" mumisin. Näytin typerältä.

Katsoin äänen suuntaan ja tajusin Harryn kysyvän minua. Jäimme tuijottamaan toisiamme epämukavasti, sillä hänen suustaan ei päässyt sanoja ulos.

Hän nousi ylös normaalia nopeammin ja näytti hiukan pelästyneeltä.

"Olitko sä sanomassa jotain?" kysyin haluten tietää.

Hän pudisti päätään.

"Mihin jätän nämä?" hän kysyi viitaten astioihin.

"Jätä ne vaan siihen pöydälle. Toivottavasti maistui", sanoin hymähtäen.

Hän nyökkäsi ja häipyi. Todella outoa.

"Jos et tykkää noista käsivarsista, sinulla on päässä jotain vikaa. Mistä hän oikein tuli?" Niall sopersi vasten kasvojani innostuneena.

"Se maalaa meidän taloa, muistatko?"

"Kuka ikinä sen palkkasi sen, teki hyvää työtä" hän sanoi kädet naamallaan.

"En vaan joskus tajua sinua", sanoin pyörittäen silmiäni ja nousin ylös.

Harry oli kyllä ihmeellisen hyvännäköinen, kukaan ei voi kiistellä asiasta kanssani, vaikkakin tapasin hänet vasta tänään.

Xxxx

8 votea ja 4 kommenttia niin uusi luku saattaapi tulla pian :')

Ja hyvää syntymäpäivää Ashton vaikka et näekkään tätä muttA SILTI AINA VOI YRITTÄÄ JOOMOI.