snapshots; L.S

007.

"Viikon aikana kolme kertaa? Mitä se saa palkaksi, pikkuleipiä?" Niall ihmetteli kulmat ylhäällä.

Oli mennyt noin viikko, kun Harry söi minun ja Niallin kanssa epämukavan päivällisen. Sen koommin näin hänet vain kolme kertaa meillä ja hän ei kommunikoinut kanssani kummoisesti, ei sillä että olisin ollut kokoajan hänen lähellään...

"En tajua miksi sua kiinnostaa noin paljon koska minua ei kiinnosta", sanoin tylysti ja pamautin normaaliin tapaan tietokoneen kannen kiinni.

"Niin mutta oikeasti", hän pyöräytti silmiään.

"No ehkä koska se maalaa tietyt paikat tiettyinä päivinä? En tiedä", huokaisin.

"Kop..kop?" oveltani kuului ja ampaisin katseeni henkeni suoraansanottuna vievään mieheen.

Hän katsoi minua suoraan silmiin ja hymyili leveästi saaden hymykuopat esille.

"Äitisi kertoi sinun menevän töihin noin tunnin sisällä, ajattelin vain että jos tarvitset kyytiä sinne päin niin olen vapaa", hän puhui hitaasti matalalla äänellään.

"Öh.." aloitin. "Niall vie minut, mutta kiitos silti"

Olin liian hermostunut olemaan lähellä häntä, saan rytmihäiriöitä jo katsomalla häntä.

"Tottakai voit viedä hänet, minullakin on oikeastaan kiire kotiin ja asun täysin eri suunnassan, Louis olisi kiitollinen jos tekisit sen", Niall avasi suunsa ja pilasi kaiken.

"Mitä?!" huutokuiskasin hänelle.

"Okei, tule alas kun olet valmis niin mennään", Harry naurahti ja lähti pois vilkuttaen Niallille maalitahraisella kädellään.

"Mikä tuo oli?" kysyin hiukan ärsyyntyneesti.

"Sulle annettiin mahdollisuus ja ajattelit heittää sen hukkaan? Usko pois pelastin sut", hän naurahti nousten ylös taputtaen minua olalle.

"Mahdollisuus mihin?" kysyin tyhmänä. Hän pudisti päätän ja hymyili tyhmästi jättäen huoneeni taakseen.

Havahduin nopeasti vaihtamaan vaatteeni, keräten sen jälkeen tarvittavat tavarani.

Tänään Romeo esittelisi minulle teoksiaan ja se olisi mukava aloitus työpäivälle.

Sammutin valot huoneestani ja laitoin oven kiinni suunnaten vessaan pesemään hampaani. Kun olin valmis kävelin alakertaan ripeästi ja otin evääksi banaanin, koska tauolla menisi syömään jonnekin varmasti.

Kuulin puhetta ja menin olohuoneeseen, jossa äitini puhui Harrylle nauraen ja näin Lottien takapihalla Rickin kanssa.

Harry kääntyi puoleeni hymähtäen hänen silmiensä tutkaillen minua. Olin epävarma tästä vaikkakin hän vain veisi minut töihin.

"Valmis?" hän kysyi heittäen takin päälleen joka aikaisemmin oli hänen käsivarrellaan.

Se sopi hänelle todella hyvin ja pian jo vastasinkin.

"Täysin valmis", hymähdin hiukan tarkistaen että puhelimeni ja rahani olivat mukana.

"Mennään sitten", hän hymyili edelleenkin. Lopettaako hän koskaan? Tai ei se minua haittaa mutta ajattelinpahan vain.

Herranjumala lopeta jo Louis..

Näin äitini katseen ja hänen silmänsä kiiluivat ja hän hymyili.

Harry käveli minun ohi ovelle, laittamaan kenkiään ja nostin kulmaani äitille.

"Hän vain on niin reipas nuori mies niinkuin sinäkin", hän naurahti ja heilutti kättään mitättömästi.

"Nähdään illalla", huikkasin ja eteiseen tultuani vedin tennarit jalkaani ja nousin ylös narujen laiton jälkeen tavaten Harryn silmät.

Nyökkäsin ja menimme ulos talosta astellen autolle tuossa kosteassa ilmassa. Oli taas kerran satanut, en kyllä ihmetellyt yhtään vaikka olikin loppukesä, mutta jokatapauksessa vielä tarkeni uidakkin jos aurinko sattui paikalle.

Harryn auto oli hieno. Iso ja musta maasturi ja ajattelin automaattisesti miten hänellä olisi varaa tähän..? Hän starttasi auton turvavyötä laittaessaan ja kohta olimme jo tien päällä.

"Tiedätkö sä mihin olet viemässä mua?" kysyin häneltä katsoen eteeni haistellen ilmanraikastinta joka lemusi. Ei se pahalta kyllä haissut. Onneksi.

Hän nyökkäsi katsoen tiiviisti tietä, hän oli ihan samanlainen kuin Niall ajaessaan. Tosi tarkka, mutta se oli enemmänkuin hyvä asia.

Olimme noin puolet matkasta hiljaa ja sen teki hirveämmäksi se, että radio ei ollut päällä.

"Saanko kysyä mitä sinä teet työksesi", hän kysyi vilkaisten minua peilin kautta.

"Se on vähän monimutkaista..", aloitin.

"Mitä teet siellä?", hän kysyi siihen väliin. Eli hän tiesi Romeon liikkeen.

"Valokuvaan ja tahtoisin itseasiassa alkaa harjoitella tatuoimista", kerroin ja hän näytti yllättyneeltä.

"Et vaikuta sellaiselta tatuointi-ihmiseltä.." hän sanoi ja hymähti.

"Valokuvaan vain ihmisiä joilla on niitä, ne lähetetään esimerkiksi niihin liittyville lehdille niistä tehdään juttuja", kerroin sen mitä tiesin.

"Mitä sinä sitten teet?" kysyin ja huomasin olevamme kohta perillä.

Hän ei vastannut mitään vain pysäköi auton.

Avasin oven ja katsoin häntä vielä kerran ja hän vain vinkkasi silmäänsä saaden poskeni punoittamaan.

Käänsin pääni ja hymyilin itsekseni ja kävelin sisään liikkeeseen kuunnellen Harryn ajavan pois.

Kerroin hänelle paljon kaikkea ja hän vain kysyi kysymyksiä vastaamatta minun kysymykseen. Hämmentävää, mutta hänen on kerrottava, hän vaikuttaa mielenkiintoiselta, ja hän on todella todella... ja tässä kohtaa on jo hyvä lopettaa Louis.

"Terve päivänsäde oletko valmis?" Romeo huudahti yli innokkaasti.

"Joo ihan sama", kuiskasin miettien edelleen kiharapäistä poikaa. Aivot lopettakaa ja päästäkää minut vapaaksi edes hetkeksi.

"Tule jo!" hän hoputti ja veti minut pöydän ääreen. Uskon että tästä päivästä ei tule tylsä.

××

Mä oon huomannu että kirjotan kaikki luvut aina yöllä vaikka jotkut ajatteleekin että se ei vaan toimi niin mutta saan aina kaikki inspikset pimeässä peittojen alla :)

Tää päivä on ollut tosi tunteellinen ja dramaattinen ohgod onneksi pääsee nukkumaan..

Oon jo lähellä 1000 lukukertaa kiitos vielä kaikille jotka olette lukeneet :*

10 votea ja 4 kommenttia?