snapshots; L.S

076.

Tunsin koneen allani liikkuvan. En pelännyt niitä, mutta ajatus taivaalla lentämisestä karmi minua. Kone oli täynnä perheitä, lapsia ja vanhuksia. Koska oli joulu, kaikki näyttivät rauhallisilta, eivätkä lapset huutaneet, vaan pelasivat vanhempiensa puhelimilla, mistä olin kiitollinen.

Tuntui etten ollut valmis lähtemään, mutta heti kun lääkärini sai kirjeen perille, en voinut muuta.

Päätäni jomotti, sillä viikon juominen ei koskaan ollut hyvä idea. Kuvittelin sen auttavan. Huokaisin painaen puhelimeni näytön päälle, ja uudestaan sammuttaen sen. Hetken kuluttua tein saman, huomaten olevani hermostunut. Todella hermostunut. 

Haroin hiuksiani, ja tunsin lentokoneen irrottavan renkaansa maasta ja toivoin hartaasti, että matka sujuisi ilman kiljumista, tippumista ja kuolemista. Ja minun tilanteessani oksentamista.

Ennenkuin lentoemäntä tuli muistuttamaan minua puhelimen päälläolosta korkokenkien ahdistavan kopseen lähentyessä, sain lähetettyä viimeisen viestin.

"Rakastan sinua"

Tiedän... minulla ei ollut aikaa muuhun. Nainen katsoi minua tuimasti lähtien yhtä nopeasti kuin tulikin.

Suljin silmäni hiukan ärsyyntyneenä ja aloin miettiä.

+ : + : + : +

Vastaa vastaa vastaa.

Ei ollut mennyt viikkoa, Louis ei vastannut puheluihini, ei viesteihini. Aloin tuohtua koko ajan vain enemmän, sillä tahdoin saada häneen yhteyden, tarvitsin häneen yhteyden.

Silti istuin olohuoneessani, kaljapullo kädessäni yrittäen. Olin käynyt Lottien ja Niallin läpi, Jaylle en edes tahtonut sanoa sanaakaan, joten jouduin luovuttamaan heti. 

Viimeinen mahdollisuuteni oli Romeo. Kuulostin pakkomielteiseltä, mutta minun piti odottaa vielä kaksi päivää, tuijottaen oveani, jos kirje tippuisi lattialleni. 

Vastaa vastaa.

Pidin puhelinta korvallani, heilutellen melkein tyhjää lasipulloa kädessäni, katsoen sen kiiluvan ulkoa paistavan auringon myötä. Huokaisin syvään, kun miehen vastaaja alkoi huutaa korvaani.

''Ei hänkin-''

''Harry!'' kuului toisesta päästä linjaa yllättäen.

''Romeo.... hei!'' suljin silmäni.

''Kuulin että sinulla on jotain sutinaa työntekijäni kanssa, mahtaako se olla totta?'' 

''Turpa kiinni, näit sormuksen" pyöräytin silmiäni. 

''Hän yritti olla ovela, mutta näin sen silti ja pakotin hänet puhumaan. Ole huolellinen hänen kanssaan'', hän puhui todella hempeällä sävyllä, mikä sai minut huokaisemaan.

''Osaan käsitellä häntä, paremmin kun voit kuvitella..'' sanoin laskien pullon kädestäni pöydälle.

''Ei yksityiskohtia kiitos'', hän alkoi nauraa, ja niin tein itsekin. Olen ikävöinyt hänen nauruaan, ja hänen kanssaan oloaan. Hän on minulle kuin veli, jonka luona Louis valitettavasti asuu. Omituista.

''Mutta hei, ajattelitko uutta tatuointia? Minulla on nyt lähipäivinä vapaita aikoja, olisi enemmäin kuin siistiä saada sinut tänne'', hän puhui. Nostin kulmiani välittömästi.

''Oikeasti?'' kysyin hiljaa mieheltä. Hän yskäisi ja alkoi puhua hiljempaa.

''Voit saada sen lahjana näin meidän kesken. Olisi erittäin siistiä jos tulisit tänne, ja pääsisit meidän juhliin uutenavuotena!''