snapshots; L.S

010. !

"Louis et ole näyttänyt paremmalta aikoihin", Lottie hihitti edessäni kun yritin saada epämääräisesti kenkiäni muitten tuhannen parin joukosta.

"Turpa kiinni, mä olen väsynyt", puhuin Lottielle.

Hän hihitti edelleen mutta häipyi ennenkuin oikeasti hermostuin. Oloni oli väsynyt, sillä 5 tuntia unta ei tosiaankaan riittänyt.

Mieleni teki hakata päätä läheisimpään seinään. Ei minulla ollut huono olo onneksi, mutta mietin miten Niall voi ja onko hän turvassa.

"Äiti", huusin poski ovenkarmea vasten ja roikotin reppua kädessäni.

Hän tuli luokseni ja asetti kätensä poskelleni nopeamin reflexein.

"Oletko ihan kunnossa?", hän kysyi ja pudistin päätäni, sillä näytinkö muka siltä?

Hän nauroi minulle.

"Ainiin jos Harry tulee sano terveisiä minulta, koska en varmaan kerkeä näkemään häntä tänään", hymyilin ajatellen miestä.

Äitini kasvoille ilmestyi ihmettynyt katse ja hän nyökkäsi.

"Hei hei", sopersin nopeasti haluamatta kuulla yhtäkään sanaa ja lähdin ovesta ulos, vielä kestettävän viileään ilmaan.

Otin pyöräni talomme seinustalta, koska kyytini ei suostunut saapumaan paikalle.

Lähdin polkemaan työpaikkaani päin tietämättä mitä tulisin tekemään tänään, mutta se teki siitä mielenkiintoista.

_____

"Tuosta tuli oikein hyvä"

"Kiitos"

Nousin ylös penkiltäni hymyillen, sillä osasin edes jotain, tekemättä virheitä, jotka johtavat esim. tulipaloon. Koska uskokaa tai älkää, olen aiheuttanut sellaisen.

"Se taitaa olla sinun työpäiväsi loppu, mutta muista harjoitella käsitekniikoita. Äläkä unohda tuoda kameraasi sinulla on kuvattavaa huomenna", Romeo hymyili kävellen takahuoneeseen jättäen minut yksin keräämään tavarani.

Vilkaisin nopeasti uutta asiakastamme, joka istui tuolissaan tatuoijan tehdessä, jo selvästi hienoa työtä tuon kylkeen.

Hymyilin naiselle, sillä hän huomasi minun tuijottavam häntä. Hänen ilmeensä pehmeni, vaikka ajattelin hänen sanovan minulle jotakin ilkeää. Hänellä ei ollut sentään paitaa koko yläosansa peittämiseksi.

Tänään oli pitkä päivä, mutta kaikki mitä tein täällä oli melko rentoa. Ainakin aluksi.

En sanonut mitään kun lähdin halusin vain nopeasti kotiin ja sen teinkin polkemalla nopeasti, vaikka matka oli oikeasti pitkä.

____

Revin hengästyneenä kenkäni pois jaloistani, heittäen reppuni lattialle. Minusta tuntui ihan kuin olisin koulussa taas, sillä riehuin reppuni kanssa ympäri kaupunkia, samalla tavalla kuin aikaisempina vuosina.

Melkein juoksin keittiöön huomaten lautasen pöydällä ja otin sen käteeni, tuhlaamatta aikaani laitoin kattilasta vielä lämmintä keittoa. Se ei näyttänyt hyvältä, mutta aloin syömään ilomielin, sillä olin nälkäinen.

Syötyäni jouduin raahaamaan itseni yläkertaan. Kun saavuin sinne, huomasin oven olevan auki ja tavarat oli siivottu lattioilta. Seinän reunalla oli maalustarvikkeet, mutta mihinkään ei oltu koskettu. Jos he odottavat että minä aioin maalata seinät, niin siinä saattaisi mennä hetki.

En välittänyt asiasta kummemmin, vaan vaihdoin löysemmät vaatteet päälleni, otin puhelimeni ja asettauduin sängylleni. Huomasi useita viestejä ja puheluita. Kaikki olivat Niallilta.

Loppujen lopuksi päädyin kirjoittamaan hänelle monen osan romaanin siitä että olen ok ja mitä kaikkea kamalaa viimeyönä kävi. Koska se oli oikeasti kamala.

Se lyssähti siihen kun sammuin, mutta Niall ei lopettanut viestien lähettelyä.

Hän oli välillä niin karsea ystävä, että hän ansaitsi yksipuolista juttelua.

_____

Korviini kantautui hiljainen tuttu ääni, ja kuulin sen suoraan korvani alta.

Se oli musiikkia eikä se lakannut hetkeen. Nyrpistin nenääni epämukavalle hajulle ja kuulin hiukan kolinaa, mutta minä vaan käperryin paremmin peittoni alle.

Musiikki räjähti taas korvaani ja säikähdin tajuten sen olevan minun puhelimeni, joten tungin käteni tyynyn alle avaamatta silmiäni.

Painoin epämääräisesti silmät raollaan näyttöä, vastatakseni.

"Mitä?" mumisin puhelimeen hieroen toisella kädellä silmiäni.

"Vihdoinkin sä vastasit, jouduin lähtemään töihin ja Rick on kanssa töissä, käythän kaupassa ole niin kiltti?" äitini alkoi puhumaan.

"Paljon kello on?" kysyin nousten kyynärpäitteni varaan, katsoen ympärilleni, saaden melkein sydänkohtauksen.

"Jumalau-", sanoin kämmien puhelimeni kanssa, sillä se oli tippumaisillaan kädestäni

"Mitä sinä täällä teet?" kysyin mieheltä joka nauroi hiljaa.

"Mistähän mulle maksetaan?" hän hymyili heiluttaen sutia kädessään.

"Kun minä nukun niin siinä välissä kuvittelet, että on hyvä aika maalata sitä seinää. Pelottavaa", mutisin miehelle.

Kuulin äitini huutavan puhelimeen ja muistin yhtäkkiä, että hänen asiansa jäi kesken.

"Anteeksi säikähdin Harrya", naurahdin.

Äitini selitti kauan asioita, joista ensinnäkään minulla ei ollut hajuakaan ja vihdoinkin sain lopetettua, huokaisten isosti.

Nousin ylös venytellen käsiäni pitkästä aikaa ja menin vaatekaapilleni, välittämättä Harrysta.

Laitoin uudet sukat jalkaan ja jätin lökärini päälle, hupparin kera.

Onneksi sain nukkua ja minulla oikein hyvä fiilis tästä päivästä. Ajatellessani päivää, menin ottamaan kameralaukkuni ja otin kamerani sieltä, istahtaen pöydän reunalle.

"Oletko joku suosittukin kuvaaja?" Harry kysyi katsomatta minuun päinkään.

"No ainakin netissä ihmiset tietävät minusta, en ole tunnettu kummemmin", selitin purren kynttäni.

"En olisi kuvitellut että sinä jakaisit kuviasi siellä", hän sanoi hiljaa.

Nostin kulmiani ja nousin jaloilleni pöydältä ja ajattelin hetken olevan hyvä kuvalle. Minun piti testata pakonomaisesti sen toimisuus herätessäni. Tai sitten se oli tekosyy..

Etsin sopivaa kohtaa, mutta sitten tajusin, että eihän Harry huomaisi jos ottaisin hänestä nopeasti kuvia?

"Hei Harry millon maalaat ulkona?" kysyin napaten kuvan hänestä, kun hän kurottui ottamaan maalia.

"Sitten kun saan täällä hommat valmiiksi, miksi kysyt?" hän vilkaisi minua ja nappasin kuvan hänen sivuprofiilistaan samalla hetkellä.  Valitettavasti kamerani päästi aina äänen, sen jälkeen kun otan kuvan. Ääni sai hänet nostamaan kulmiaan minulle.

"Testaan vaan", kerroin ja hän hymyili minulle.

En viitsinyt nolostuttaa itseäni enempää, joten tungin selvästi toimivan kameran takaisin laukkuun ja olin valmis menemään alakertaan.

"Aiiniin.." kierähdin ympäri juuri, kun olin astumassa ulos huoneesta.

"Mun täytyisi käydä kaupassa... joten ajattelin että haluisitko tulla mukaan?"

Olin liian hermostunut lopeta Louis.

"Käyn siistiytymässä nopeasti odota vaikka alhaalla?" hän sepitti nopeasti minun nyökätessä ja kadotessa alakertaan.

Vähän niinjanäin luku hups..

Toivottavasti kuitenkin piditte ja antakaa [★] ja kommentti!

(Lähen mökille maanantaina ja siellä ei oo sähköö ja netti pätkii mutta yritän parhaani mukaa löytää aikaa ja kirjottaa!!)

:)