snapshots; L.S

015.

"Niall ei enää bileitä, pliis"

"Louis mä lupaan että ne on hyvät"

"Ei en tule, jään ottamaan aurinkoa ja minulla on töitä, joten pidä hauskaa ja niin edelleen", sanoin vähän ärsyyntyneenä.

"Okei anteeksi jos ärsytän, mutta kuitenkin lupaan tulla sun kanssa vaikka sinne 'paljon mukavampaan ja aikuisempaan' baariin jos haluat", Niall sanoi ja naurahti.

"Ihan miten haluat", sanoin vielä ennenkuin lopetin ja kun pääsin eroon puhelimestani rojahdin takaisin maahan viltin päälle.

Makasin takapihallamme nurmikolla viltillä auringon alla, joka ei edes ollut kauhean lämmin.

Suljin silmäni mennen perinteiseen X asentoona nauttien vielä viimeisistä auringonrippeistä koska syksy teki tuloaan valitettavasti.

"Eikö sinulla ole kylmä täällä?"

En raaskinut avata silmiäni vaan jatkoin hiljaa nautiskeluani.

"Näin sinut jo äsken puhelimessa, turha esittää nukkuvaa", hän sanoi istuen vierelleni. Vilkaisin häntä nopeasti tajuten hänellä olevan takki päällä.

"Oletko muuten huomannut että sinä olet aina se joka tulee luokseni, älä ole noin nopea ja anna minunkin olla eka joskus", sanoin välinpitämättömällä äänellä.

Harry nauroi ja risti jalkansa siristäen silmiään auringonvalolle. Hän näytti hyvältä.

"Siitä vaan, en estele", hän hymyili.

"Kyllä sinusta hymykin irtoaa", sanoin itse virnistäen.

Hän painoi päänsä alas ja liikutti itseään lähemmäs minua ja katsoin häntä tarkasti alakulmasta.

Makasin rentona maassa kunnes hänen kätensä osui omaani niin liikahdin hiukan.

"Haittaako jos liityn seuraan?", hän kysyi.

"Tyhmä kysymys, olet jo siinä", sanoin pudistaen päätäni.

"Mutta hae minulle ensiksi takki ja ruokaa", käskin ja hänen naamansa valahti.

"Ajattelin kerrankin että olet mukava", hän sanoi nousten ylös.

"No en itsekkään pidä sinusta joten tunne on molemminpuolinen", kerroin.

Tuhahdin ja käänsin pääni tuntien päälleni lentävän takin. Harryn takin. Hymyilin taas ja laitoin sen päälleni vilkaisten sisälle katoavaa kiharapäätä.

Hetken kuluttua Harry tuli takaisin ja katsoin lasittunein silmin hänen kehonsa liikkuvan kun hän käveli.

Hän istui viereeni ja ojensi minulle banaanin pitäen yhden itsellään.

"Banaani? Se ei ole täyttävää Harry", sanoin hänelle.

"Ole hiljaa ja syö", hän sanoi alkaen syömään omaansa. Tuijotin häntä syömässä kauan kunnes hän kääntyi katsomaan minua.

Käännyin pois alkaen työstämään omaani miettien asioita, joita en todellakaan haluaisi ajatella tällä hetkellä.

Haukkasin omastani vilkaisten häntä kun hän katsoi minua nyppien ruohoa jalkojensa alla

"Älä katso"

"Katsoit itse minua"

Huokaisin ottaen uuden haukun ja huomasin että aurinko alkoi laskea ja alkoi oikeasti tulla viileä vaikka muutama hetki sitten olin palvomassa sitä.

Kun olin syönyt nousin ylös Harryn tehden saman. Lähdin kävelemään nopeasti ottaen takin olkapäiltäni ja lähdin juoksemaan sisälle.

Hän juoksi perääni ja aloin nauraa keriten vain eteiseen kun hän jo nappasi kiinni minusta ja lensin seinää vasten ja voin vannoa että siitä kuului kova ääni, mutta se ei sattunut.

Hän painautui minua vasten ottaen takin kädestäni.

"Luulitko pääseväsi pakoon? Älä pelaa pelejä", hän sanoi ja samassa mietin minkälaisia pelejä?

Virnistin pienesti tällä kertaa onnistuen työntämään hänet pois edestäni.

"Mä en edelleenkään tykkää sinusta olet outo", sanoin Harrylle kävellen rappusiin mutta pysähdyin kun hän sanoi minulle jotain.

"Palaillaan Louis", hän huusi ja kuulin oven pamahtavan kiinni.

**HARRY**

Olin miettinyt Louisin tavatessani että hän haluisi lyödä minua tai jotakin, mutta tajusin hiukan myöhemmin että hän ei tiennyt mitään vielä mutta siihen ei menisi kauaa aikaa, kun asiat muuttuisivat...

Parkkeerasin autoni tienvarteen jo tuttuun kohtaan ja katsoin miltä näytin haroen hiuksiani.

Laitoin aurinkolasit silmilleni aurinkoisen sään takia ja astuin ulos autostani lukiten ovet samalla kun lähdin kävelemään ulko-ovea kohti.

Koputin oveen koska en halunnut olla epäkohtelias ja tunkeutua toisten taloihin.

Kun Lottie avasi oven hän hymyili leveästi ja veti minut sisälle.

Hymyilin tietty takaisin ja kävelin peremmälle kengät jalassa edelleen koska joutuisin kuitenkin menemään pihalle miltei heti.

"Oi Harry tulikin jo, tässä on uudet maalit talon maalaukseen", Jay sanoi ja osoitti terassilla olevia pöniköitä.

Onneksi minua auttaisi Lottie ja hänen isäpuolensa. Koska talo oli kaksikerroksinen tarvittiin jonkinmoisia telineitä.

En pitänyt miehestä koska hän katsoi minua melko ilkeästi jos kukaan ei ollut näkemässä. Näin jopa inhotuksen Louisin kasvoilla kun he näkivät toisensa.

Mutta tämä oli todella tylsää työhöni verrattuna mitä ennen tein ja kyllä sen ymmärtääkin, koska se oli jännittävää. Ainut syy miksi olin täällä oli raha ja ehkä tämä lyhyehkö valokuvaajapoika.

Hän oli mielenkiintoinen ja todella omalaatuinen, miksi jättäisin tälläisen saaliin väliin ja olemme tunteneet jo yli kuukauden.

"Harry nosta nämä tuonne", Lottie käski osoittaen epämääräisesti kohtaa ruohikolla.

"Ja ole kiltti ja hae keittiöstä se muovipussi jossa on siveltimiä"

Siirsin tavarat paikoilleen kävellen uudestaan sisälle putsaten jo likaisia vaalean harmaita lökäreitäni.

Silmäilin huonetta hetken etsien muovipussia?

"Etsitkö tätä?"

Käännyin ympäri kohdaten siniset kirkkaat silmät.

"Itseasiassa kyllä", vastasin kävellen hitaasti ottamaan pussin pojalta.

Katsoin hänen kehoaan hymähtäen hänen vaatevalikoimalle.

Ennenkuin olin kurottamassa kättäni hän oli tällä kertaa se, joka osoitteli sormellaan tökäten sen rintaani.

Yllätyin täysin ja tuuppasin hänen kätensä edestäni pois ja otin pussin katsoen koko ajan hänen silmiinsä.

Tästä on tullut joku juttu meidän välille, välittömät katsekontaktit.

Hänen suunsa aukesi mutta hän laittoi sen kiinni.

"Olitko sanomassa jotain?"

"Ai et? Niin arvelinkin. Hyvää päivänjatkoa Louis", sanoin kiusoittelevasti ja kävelin pois. Ensiksi hän on itsevarma ja sitten teen jotain ja häneltä ei lähde sanaa suusta.

Mehän emme tykkää toisistamme niinkuin Louis sanoi yhtenä päivänä ja muistin sen vieläkin, jos asia on kerran niin, niin minulla ei ole aikaa rupatteluun ainakaan nyt.

En ole suunnitellut hänen kohdalleen mitään vaan yritän olla hänen ystävänsä mutta hän vain on vaikea. Oliko se liikaa pyydetty?

Uusi luku ja vähän Harrya ! ;)

Kommentoikaa?

Votettakaa jos piditte ! :)

Xx