snapshots; L.S

029.

Tuntui että olin pilvissä. Mutta todellisuudessa makasin hänen sängyssään, peittojen ja tyynyjen seassa. Hänen vaaleat hiuksensa kutittivat kaulaani saaden minut nauramaan hiljaa tyynyä vast-

"Mitä sinä luet?"

Kirja lipesi kädestäni ja katsoin järkyttyneenä Harryn huvittuneita kasvoja. Tumppasin kirjan muiden sekaan yskäisten.

Hän nosti kulmiaan kävellen luokseni ottaen kirjan siitä mihin sen laitoinkin.

"Oiva kirja", hän sanoi madaltuneemmalla äänellä selaten sivuja.

"Liian heteroa", kommentoin ja hän nauroi.

Katsoin varpaitani joita peitti sukkani ja nostin katseeni ylös kun huoneeseen tuli joku.

"Harry, me lähdetään Gemman kanssa", pehmeä naisääni ilmoitti korkokengät kopisten lattiaa vasten

Harry kääntyi ympäri.

"Ai?" kovin tutun näköinen nainen sanoi pysähtyen.

Pysyimme hiljaa kaikki vaihtaen katseita, ja se tuntui kömpelöltä.

"Louis", ojensin käteni naisen suuntaan ja hän hymyillen kätteli minua.

"Anne"

Hymyilin takaisin irrottaen käteni hänen omastaan.

Huokaisin helpotuksesta miettien kuinka noloksi tilanne olisi muuttunut jos en olisi sanonut mitään.

"Hauska tavata Louis, en tiennyt että hänellä on joku täällä", Anne nauroi pitäen kättään Harryn olkapäällä.

"Ei se mitään, tulin juuri.."

"Äiti mennään", Harry kuiskasi vilkaisten minua, ennenkuin hän alkoi raahata Annea ulos huoneesta.

"Kauniit siniset silmät, oletko huomannut, tai eihän niitä voi olla huomaamatta"

"Kyllä olen, ja nyt teidän on aika mennä", Harry sanoi takaisin naurahtaen.

He puhuivat vielä jotain, mutta en kiinnittänyt siihen huomiota vaan tuijotin televisiota, vaikka elokuva oli enemmän kuin tylsä.

"Oih...", matalempi naisääni sanoi kauempana minusta ja hätkähdin suuntaan.

Nostin kulmiani naiselle joka näytti aivan Harrylta.

"Näänkö unta vai vaihtoiko Harry sukupuoltaan?" kysäisin ja hän nauroi.

"Gemma, sinä olet varmaankin Louis?"

Nyökkäsin, mutta hän kerkesi lähteä koska Anne kutsui häntä. Minulla ei ollut hajuakaan mitä tapahtui, mutta he vaikuttivat ihanilta. Pian Harry tuli huoneeseen raapien niskaansa, käsi farkkujen taskussan.

"Haluatko lähteä, vai jäädä?" hän kysyi hermostuneena ja hymyilin hänelle.

"Jäädä tottakai, vastahan bongasin nuo Kalvinit tuosta lattialta, ehkä löydän jotain muuta mielenkiintoista", nauroin ja hän katsoi lattialle silmät suurina.

"Punastutko sinä juuri?" kysyin ihmeissän silti huvittuneena kun hän puri huultaan.

Mieleni oli todella paljon parempi ja ajatukseni laukkasivat villinä.

"Ne ovat ehkä yhdet hienoimmista ja mukavimmista alushousuista", hän kertoi.

"Niinkö? Enpä usko..."

Hän nosti kulmiaan kävellen hiukan lähemmäs.

"Ha, minulla on sellaiset jalassa nyt"

"Oikeasti, saanko nähdä?" kysyin katsoen alas hänen kireisiin housuihinsa.