snapshots; L.S

040. !

Seuraavat päivät Harryn tapaamisesta puistossa, olivat yllättävän positiivisia. Toki hän yritti soittaa minulle muutaman kerran, mutta en välittänyt niistä ollenkaan.

Minulla ei ollut sellainen olo, että olisin halunnut puhua hänelle. Tai Niallille.

"Äiti! Äiti... kuuntele"

"Saan asua Romeon luona, niin kauan kunnes löydän oman vuokra-asunnon", huokaisin käsi otsallani.

Hän pysähtyi liikennevaloihin.

"Tiedätkö kuinka vaarallista on hössöttää auton ratissa?" mulkaisin häntä.

"Piristy nyt, yritän vain antaa hyviä vaihtoehtoja. Muutat Lontooseen herranjumala!" hän pudisti päätään painaen kaasua niin, että hätkähdin penkillä.

"Niin mutta kaikki on jo suunniteltu, hän on asunut siellä aikasemminkin ja hänellä on jo lapsiakin, joten uskon hänen tietävän asioista"

"Ja mieti, saatte tilaa taloon"

Äitini nyökkäili ajaen studion pihalle, jossa kasattiin tavaroita pahvilaatikoihin ja penkit ja pöydät kannettiin kaikki yhdessä isoon rekkaan.

Astuin ulos autosta kävellen äiti takanani pihalla seisovaa Romeota kohti.

"Onko tavaraa oikeasti muka rekallisen verran?" naurahdin.

"Äläs nyt. Kaikki mahtuu kerralla, ei tarvitse mennä edestakaisin", hän hymyili.

Nyökkäsin katsoen, kun kaksi miestä kantoivat takahuoneen mustaa nahkasohvaa. Näin myös vilauksen Angelinan punaisista hiuksista.

"Jännittääkö sinua?" Romeo kysyi pieni hymy huulillaan.

"Öh.. totta puhuen todellakin", mutisin vilkaisten äitiäni joka katseli ympärilleen mielenkiinnolla.

"No?" hän nosti kulmiaan.

"Sinua näyttää harmittavan jokin"

Pudistin päätäni hymyillen.

"Hermostuttaa vaan ainoastaan, tiedäthän..", sepitin.

"Kun minä muutin ensimmäistä kertaa pois kotoa, olin kuolla", Romeo nauroi.

"Tuo helpottaakin tosi paljon", sanoin sarkastisesti. Romeo nauroi entisestään.

"Tästä tulee niin mahtavaa!" hän vielä huudahti ennen kuin lähti pois paikalta iloisuutta hehkuen.

"Jos milloinkaan tunnet olosi sellaiseksi, että tahdot pois niin olet aina tervetullut takaisin", äitini tuli takaani asettaen kätensä olkapäälleni.

"Jätä nuo myöhemmäksi", tuhahdin vetäen hänet sisälle studioon, joka oli puoliksi tyhjä jo.

Hän silmäili tilaa ja väläytti hymyn Romeolle, joka käveli pihalle takaisin tuntemattoman miehen kanssa.

"Tuo on Angelina, paras kaverini", ilmoitin ja hän katsoi ensiksi minua ja sitten Angelinaa.

"Kivat hiukset", hän sanoi hiljaa.

"Hän on aivan ihana", ilmoitin ja hänen ilmeensä pehmeni heti kun tyttö avasi suunsa.

"Loulou!"

Oloni parani hetki hetkeltä. Angelina käveli luokseni antaen tiukan halin minulle.

"En malta odottaa, että päästään kävelemään kahdestaan Lontoon katuja", hän näytti todella tyytyväiseltä.

"Kunhan pidät hänet kaukana kauheuksista", äiti sanoi siihen väliin. Pyöräytin silmiäni.

"Mitä minä en olisi jo tehnyt", yskäisin. Hän päästi äänen suustaan katsoen minua dramaattisesti.