snapshots; L.S

009..

"Niall sinä sanoit että nämä ovat juhlat EI bileet", marisin pojalle kun näin hänet tunnin saapumisemme jälkeen vihdoin.

Paikka oli täynnä juopuneita teinejä, alkoholia ja oksennustakin taisin jostain bongata. Musiikki huusi kovalla ja tämä oli kuin muurahaispesä.

En ollut tottunut tällaiseen mieluummin menen baariin jossa on aikuisempaa ja järkevämpää seuraa (tai ainakin yleensä on).

"Relaa vähän sä tarvitset rentoutumista, ja kaiken lisäksi sun pitäis ottaa ittees niskasta kiinni ja etsiä seuraa", Niall sanoi ottaen uuden kupillisen juomaa jota en edes viitsinyt maistaa.

"En mä tarvitse seuraa ja kaiken lisäksi tälläisestä paikasta joka on täynnä puolalastomia tyttöjä?" sanoin nostaen käteni ylös.

"Nyt Louis otat tämän, juot sen ja ihan sama mietit sitä Hareyta vai mikä ikinä sen nimi olikaan", Niall sanoi tuuppasi mukin käteeni ja alkoi itse juoda omaa juomaansa.

"Hänen nimensä on Harry ja..", lopetin kunnes tajusin mitä hän sanoi.

Hän vinkkasi silmäänsä ja lähti pois jättäen minut taas jälleen kerran yksin.

Pudistin päätäni. Ei tämä ole mahdollista, parhaat kaverit eivät tee hyvää aina teittyinä hetkinä, eikä kyllä tee hyvännänöiset maalaritkaan...

Aloin hörppiä juomaani ja yritin miettiä edes yhtä positiivista asiaa illasta, jotta mieleni ei olisi ihan maassa tai että en olisi ärsyyntynyt.

____

Pitelin kättä poskellani yrittäen saada pistelevän tunteen pois koska se oli epämukava.

Yritin löytää Niallia jo hiukan huomattavasti pienemmästä ihmismassasta, ja kun pääsin ulko-oven lähettyville huomasin blondin pehkon ja kävelin hänen luokseen.

"Mä ajattelin lähteä, pidä huolta itsestäsi", huusin musiikin läpi kaverilleni joka oli sekaisin ja yritti pysyä pystyssä kaatamatta juomaansa.

Pudistin päätäni, tiesin että tästä ei tulisi mitään ja ei olisi pitänyt edes tulla. Ensinnäkin siksi että joku tyttö oli kimpussani puolet ajasta ja päädyin kaatamaan juomani hänen päälleen ja sain kämmenestä poskeeni. Ainakin pääsin hänestä eroon tai, no koko bileistä.

En malttanu odottaa, että pääsisin kotiin suihkuun nukkumaan ja sitten kun heräät niin töihin. Unelmoiden sängystäni, pääsin raikkaaseen ilmaan tajuten, että jäätyisin matkalla kuoliaaksi.

Päätin jokatapauksessa löytää tieni kotiin lämpimään ja lähdin kävelemään tietä pitkin jättäen tuon kamalan talon taakseni.

Tie oli pilkkopimeä ja pystyin mutkan takaa näkemään katuvalot puitten välistä.

Kiristin tahtiani vaikka jalkani olivat hiukan hatarat.

Kun pääsin turvallisesti valoisalle alueelle pystyin huokaisemaan helpotuksesta, ja voin paljastaa sen faktan että kyllä, minua pelotti. Ei sitä koskaan voinut tietää ympärilläni olevissa puskissa piileskelisi.

Kylmät väreet saivat minut voihkaisemaan inhotuksesta, missä minä edes olen?

Katselin ympärilleni ihmetyksissäni ja siristin silmiäni katsoen taas puitten taakse näkyvään valoon.

Huokaisin helpotuksesta kun näin tutun jalkapallokentän valot,

Yleensä kun olin pieni, potkimme palloa siellä isäni kanssa kun hän vielä asui täällä.

Etsin polkua metsän läpi ja selkäpiitäni karmi ajatus tuonne menemisestä, mutta tiedän sentään reitin kotiin jos selviän kentälle asti.

Melkein juoksin polun kompastuen kerran huutaen kirosanoja, koska siinä kohdassa metsää oli niin pimeää, mutta jatkoin matkaa kunnes pääsin kentän reunalle.