snapshots; L.S

053.

Ruskeat viirut edessäni olevassa pöydässä, alkoivat sekoittua toistensa sekaan ja silmieni visio alkoi sumeta.

En itse tajunnut että olin nukahtamassa, samalla kun Romeo puhui ja puhui ja puhui... kunnes tum pääni osui pöytään. Melko lujaa itseasiassa. Työtoverini kahvikippo tärähti ja lusikasta sitä vasten, kuului kilinää.

Nostin pääni ylös saaden Romeon tuomitsevat silmät omilleni. Yritin hymyillä hiukan ja hän pyöräytti silmiään minulle.

Toin käden naamalle ja hieroin silmiäni. Koska Lontoossa alkoi jo pimetä, minua alkoi väsyttää niin paljon, että olisin voinut käpertyä pöydälle ja nukkua seuraavat kaksi vuorokautta.

Päästin pitkän hengähdyksen nenäni kautta, ja sekin piti ääntä hiljaisessa huoneessa. Ilma oli tunkkainen maaleista, ja suuresta määrästä ihmisiä.

"Oletko nukkunut ollenkaan?"

Räpsäytin silmiäni, ja pudistin päätäni, vaikka minulla ei ollut hajuakaan kuka sitä kysyi.

"En ihmettele yhtään, hän puhui puhelimessa, kauan", Romeo naurahti ja minä nostin kulmiani.

"Ooh.. olkaa hiljaa", mutisin laskien katseeni pöytään.

Puhelusta puheenollen... Harry kertoi minulle soittavansa illalla. Miten hän kuvitteli minun pysyvän hereillä?

"Olet kyllä onnekas, hän on aikamoinen", Romeo hymyili ja tunsin kaikkien katsovan minua.

"Kuinka niin? Tiedätkö edes kenestä puhut?" nostin kättäni laiskasti.

"Kyllä, Harrysta. Hän on hyvin tuttu minulle", hän sanoi laskien tussin pöydälle, jolla oli kirjoittanut taululle aikaisemmin.

Olin pelkkää kysymysmerkkiä, mutta en tahtonut ihmisten enää katsovan minua. Päätin ottaa asian puheenaiheeksi myöhemmin.

Angelina virnisti minulle toiselta puolelta pöytää. Oloni oli kuin pikkupojalla koulussa. Pudistin ajatukset päästäni, koska koulun ajatteleminenkin raastoi aivojani.

Aloin tuntea oloni hiukan apeaksi, koska unohdin hänet jo hetkeksi. Ja tiesin että en näkisi häntä aikoihin, eikä se tuntunut mukavalta. Tämä oli vasta melkein toinen päivä Lontoossa ja olin surullinen. Mikä minua vaivasi?

"Louis tule", Angelina hymyili sympaattisesti minulle, kun nostin pääni pöydältä.

Vilkaisin vielä Romeota ja hän nyökkäsi minulle. Nostin taas tuhannen kerran kulmiani ja nousin penkiltä raatona, takapuoli aivan puutuneena.

"Haluan vain nukkumaan", mutisin Angelinalle ja hän hymyili edelleen.

"Olet suloinen unisena", hän kertoi ottaen minua olkapäästä kiinni. En vastannut siihen mitään, vaan olin hiljaa seuraten häntä liikkeen etuosaan jossa tavaramme sijaitsivat.

En kerennyt tutkia paikkaa paljoa, koska Romeo pakotti meidät takahuoneeseen noin kolmen tunnin palaveriin jossa suunnittelimme vähän kaikenlaista. Tuolla tarkoitin sitä, että en kuunnellut mitään, mutta minua ei vain kiinnostanut hetkellä kuunnella Romeon ääntä, vaan vellouduin omiin ajatuksiini.

"Laita vaatteet päälle niin mennään autoon odottamaan Romeota ja Lucieta", Ang sanoi ja nyökkäsin napaten takkini naulakosta vetäen sitä päälleni.

Minua hirvitti ajatus astua tuonne kylmään, ja istua vielä jäätävässä autossa.

____

Odotuksen jälkeen, olin onnellinen kun Romeo tuli autoon ja pisti lämmityksen autossa täysille. Hän nostin Lucien viereeni ja tiesin hänenkin olevan väsynyt.

Hän kertoi minulle tarinaa matkan ajan, ja hän lopulta itse nukahti ennen kuin pääsimme edes Angelinan äidin asunnolle. Ja kyllä hän asui äitinsä kanssa.

Hymyilin hennosti tytölle ja heti kun hän laittoi oven kiinni, nojauduin Romeon puoleen.

"Aja nopeasti", sanoin vakavana ja hän katsoi minua keskipeilistä huvittuneena.

"Voin luvata, että nukun huomenna myöhään, tuntuu että kuolen jos en pääse sänkyyni pian", sanoin tuskaisena ja hän vain hymyili ilkeästi.

"Minun täytyy printata sinulle huomenna työvuorolistasi, voit pysyä Lucien kanssa jos tahdot, hän mielellään katsoo lasten elokuvia vaikka koko päivän", hän nyökkäsi ja käänsi auton rattia.

Naurahdin katsoen pimeään ulkoilmaan ikkunasta.

"Olen mielelläni hänen kanssaan", kerkesin sanoa ennen kuin Romeo painoi radion päälle ja välillemme laskeutui hiljaisuus koko matkan ajaksi.

Hätkähdin kun auto pysähtyi ja Romeo veti turvavyönsä irti, avaten autonoven.

Katsoin taloa kiitollisena ja nousin autosta itsekin ulos, ja tunsin heti ihoni menevän kananlihalle. Laitoin oven hiljaa kiinni, samalla kun Romeo nosti nukkuvaa tytärtään takapenkiltä. Kävelimme lumista nurmikkoa pitkin punaisen talon ovelle, ja oloni oli paljon parempi, kun vedin oven kiinni ja sain hengähtää rauhassa vihdoinkin.

Ensimmäinen asia minkä tein: otin puhelimen taskustani ja lähetin välittömästi tekstiviestin Harrylle. En kerkeisi sanoa sanaakaan kun kuorsaus kuuluisi jo suustani, kun kosketan edes sängyn niin ihanan pehmeää patjaa.

Kävelin rappuset ylös, suoraan huoneeseeni. Riisuuduin kaikista vaatekerroksista, paitsi boxereista ja löin käteni katkaisijan päälle. 

Laskin puhelimeni ikkunalaudalle joka oli sänkyni vieressä, ja laskeuduin rauhallisesti sen päälle. Tunsin lihaksieni rentoutuvan ja se oli ihanin tunne ikinä. Värähdin hiukan kun kuulin puhelimeni tärisevän puupintaa vasten. Valo heijastui kattooni ja nappasin puhelimen käsiini.

Painoin Harryn ja minun keskustelun auki ja luin viestiä hetken.

-ei se mitään, kunhan saat levättyä niin olen tyytyväinen, katsokkin että saat unta niin paljon kun tarvitset, en tahdo että alat voimaan huonosti :* H

Pieni pusunaama sai minut hymähtämään ja oloni rauhottui vielä enemmän. Hän oli okei asian kanssa. Sitäpaitsi soitan mielelläni hänelle huomenna, kun olen taas normaali itseni, enkä puolikuollut. Ei minusta olisi mitään iloa tässä hetkessä hah.

Xxxx

vähän tälläinen yksi pieni väliluku koska tajusin että louis ei ole nukkunut aikoihin hah sorreh, mutta toivon että votetatte ja kommentoitte ja luette!OLLAAN NIIIIN LÄHELLÄ 40K wipiiii

♥♥♥