Wherever You Are (Book 3)

Chapter 51

Koko taloon oli laskeutunut ahdistava ja raskaalta tuntuva hiljaisuus, koska kukaan ei uskaltanut puhua. Katsoin hetken Ashtonia, joka tuijotti minua outona. Siirsin katseeni takaisin Lukeen, joka myöskin tuijotti minua.

"Siis mitä?" Calum kysyi viimein, rikkoen tuon hiljaisuuden. Olisin halunnut kiittää häntä, mutta se olisi ollut kiusallista ja noloa meille kaikille.

"Mä en halua puhua siitä" Luke sanoi ja kääntyi jo lähteäkseen. Ennen kuin ehdin tehdä mitään, Michael oli jo pysäyttänyt hänet. Luke kääntyi taas katsomaan meitä ja oli todella selvää, että häneen sattui.

"Kerro meille, että mitä tapahtui" Ashton kehotti ja käveli lähemmäs minua. Hän asettui viereeni ja nyt me kaikki katsoimme Lukea, joka tuijotti ulos ikkunasta.

"Melanie soitti mulle heti gaalan jälkeen ja sanoi, että se on tullut käymään täällä. Me tavattiin baarissa ja meille tuli riitaa" Luke selitti ja alkoi haromaan hiuksiaan.

Tiesin sen, että Melanie oli saanut kuulla siitä, että minä ja Luke olimme suudelleet ja nukkuneet yhdessä. Nyt he erosivat. En tiennyt johtuiko se minusta vai jostakin aivan muusta. Oli outoa, että Melanie oli yhtäkkiä palannut Los Angelesiin. Mitä jos hän oli tehnyt jotakin sellaista, mitä Luke ei voisi antaa anteeksi.

"Se oli vihainen siitä, että mä ja Char ollaan nukuttu yhdessä ja-"

"Erositteko te mun takia?" Kysyin, samalla keskeyttäen hänet. Minusta tuntui siltä, että hän yritti juurikin kertoa sitä minulle. Luke katsoi minua silmiin ja alkoi pudistella päätään. En tiennyt valehteliko hän, mutta aijon todellakin ottaa siitä selvää.

"Mä olen pahoillani" Calum sanoi ja sai Michaelin nyökyttelemään. Luke nyökkäsi ja siirsi katseensa taas pois kaikista. Tiesin, että hän oli surullinen ja minulle tuli todella paha mieli siitä.

"Se tulee kohta hakemaan sen kamat" Luke sanoi ja käveli nopeasti pois luotamme. Olisin halunnut juosta hänen peräänsä, mutta en viitsinyt. Minusta tuntui siltä, että hän ei halunnut puhua kellekään, eikä varsinkaan minulle.

~~

Istuin oman huoneeni sängyllä Michaelin kanssa, kun aloin kuulla korkojen kopinaa. Laitoin musiikkia hiljemmalle ja katsoin Michaelia jännittyneenä. Me molemmat pelkäsimme samaa asiaa. Rukoilimme, että Melanie ja Luke eivät alkaisi tappelemaan.

Rukouksiimme ei kuitenkaan vastattu. Hetken päästä Luken huoneesta alkoi kuulua hirveää huutoa. Michael huokaisi kovaan ääneen ja minä tein samoin. Nousin seisomaan ja marssin ulos huoneestani. Kävelin Luken huoneen luokse ja jäin seisomaan oven rakoon.

"Missä mun mekko on?" Melanie kysyi ja alkoi heitellä Luken vaatteita ulos kaapista. Olisin halunnut keskeyttää hänet, koska olin järjestänyt Luken kaapin ja nyt Melanie pilasi kaiken.

"Mä en tiedä mikä suhun on mennyt" Luke sanoi huokaisten ja näin kuinka hän puristi kätensä nyrkkiin. Luke oli vaihtanut vaatteensa ja käynyt suihkussa. Melanie oli tuttuun tapaan pukeutunut todella tiukkoihin vaatteisiin ja hän näytti todella upealta.

"Sä suutelit sun ex-tyttöystävää ja nukuit sen kanssa. Kaikissa lehdissä puhutaan teistä!" Melanie huusi ja minua alkoi suututtaa entistäkin enemmän. Yritin kuitenkin hillitä itseni ja jäin vakoilemaan heitä. Kuulosti siltä, että Melanie välitti vain imagostaan, mutta tiesin että se ei ollut totta. Melanie ja Luke välittivät toisistaan todella paljon ja oli tuskaa nähdä heidän riitelevän.

"Et säkään mikään pyhimys ole!" Luke huusi ja alkoi pyöriä ympyrää hermostuneena. Hän katsoi koko ajan lattiaa, joten hän ei onneksi huomannut minua.

"Mä luulin, että sä haluat olla mun kanssa. Mä luulin, että suhun olisi voinut luottaa, mutta ei!" Melanie huusi takaisin ja alkoi vetää Luken vaatteita alas hyllyiltä. Myös muutama tavara lensi lattialle. Sitten se tapahtui: Se saakelin laatikko, missä Luke piti kaikkia muistojamme, lensi lattialle ja sen sisältö levisi ihan täysin.

Pidättelin hengitystäni kun Melanie kääntyi ympäri ja alkoi tuijottaa maassa lojuvia kuvia. Luke kirosi ääneen ja laittoi toisen kätensä otsalleen. Melanie nosti muutaman kuvan ylös lattialta ja tuijotti niitä suu auki. Vedin syvään henkeä ja sillä samalla hetkellä Melanien katse lukittui minuun. Hän vain tuijotti minua, enkä tiennyt mitä minun olisi pitänyt tehdä.

"Mä tiedän, että tämä kaikki kuulostaa ja näyttää pahalta, mutta mä ja Luke ollaan vain kavereita" Aloin selittää ja astuin peremmälle huoneeseen. Melanie katsoi minua silmät täynnä kyyneliä ja niin teki myös Luke.

"Sä lupasit mulle, että sä katsot Luken perään" Hän sanoi säröilevällä äänellä ja osoitti hieman hämmentyneen oloista Lukea. Minua oksetti ja halusin alkaa itkemään.

Vaikka olikin ollut todella vaikeaa hyväksyä se fakta, että Luke seurusteli Melanien kanssa, oli minut tehnyt onnelliseksi se, että Luke oli ollut onnellinen. Vaikka minusta ja Melaniesta ei koskaan olisi tullutkaan mitään parhaimpia ystäviä, yritin olla hänelle mahdollisimman kiltti. Olin tehnyt Melanien kanssa lupauksen ja olin rikkonut sen. Hän oli luottanut Lukeen ja myöskin minuun ja me molemmat olimme pettäneet hänen luottamuksensa.

"Meidän välillä ei ole mitään-" Luke yritti sanoa, mutta hän ei koskaan saanut sanoa lausettaan loppuun. Melanie läpsäisi tätä poskelle ja voin vaikka vannoa, että koko talo hiljeni. Näin kyyneleen Melanien poskella ja jos totta puhutaan, tiesin miltä hänestä tuntui. En ihan tarkalleen, mutta olin minäkin joutunut särkemään sydämeni Luken takia.

"Älä puhu mulle enää koskaan!" Melanie sanoi kovaan ääneen ja ryttäsi käsissään olleet kuvat. Hän katsoi Lukea vielä viimeisen kerran, ennen kuin hän ryntäsi ulos huoneesta, samalla tönäisten minut melkein kumoon. Hetken kuluttua ulko-ovi aukesi ja paukahti heti kiinni.

Siirsin katseeni Lukeen, joka istui hitaasti lattialle, samalla pidellen poskeaan. Hän vain tuijotti eteensä, sanomatta mitään. Otin muutaman askeleen häntä kohti ja kyykistyin hänen viereensä. En tiennyt oliko se soveliasta, mutta kiedoin käteni hänen ympärilleen ja halasin häntä. Olin tavallaan syynä siihen, miksi ex-poikaystäväni parisuhde oli juuri päättynyt. Luke onneksi vastasi halaukseen ja painoi päänsä olkapäätäni vasten.

"Mä olen pahoillani" Sanoin ja erosin halauksesta. Luke otti Melanien rypistämät kuvat käteensä ja katsoi niitä haikeana. Hän yritti suoristaa niitä, mutta turhaan.

"Parempi näin. Ei ole mitään järkeä olla suhteessa sellaisen ihmisen kanssa, joka ei voi hyväksyä sitä, että sä olet vieläkin iso osa mun elämää" Hän vastasi ja hieroi poskeaan. Katsoin Lukea silmiin ja hymyilin hänelle pienesti. Tilanne oli todella outo, joten nousin seisomaan ja kävelin hitaasti pois huoneesta. Minulla oli sellainen fiilis, että hän ei halunnut seuraa.

En ehtinyt kauas, kun kuulin niiskauksen hänen huoneestaan. Harkitsin taas kerran, ennen kuin palasin hänen luokseen vielä yhden kerran. Luke selvästikin itki, mutta en nähnyt hänen kasvojaan koska hän oli peittänyt ne käsillään. Hän istui nyt omalla sängyllään. En voinut antaa hänen olla, koska tiesin että ero oli ollut hänelle kova paikka.

"Luke" Sanoin kovalla äänellä ja sain hänet säpsähtämään. Hän katsoi minua silmät täynnä kyyneliä ja hänen poskensa kiiltelivät oudosti.

"Se vaan-" Hän alkoi änkyttää, mutta hän ei voinut taaskaan lopettaa lausettaan. Syöksyin hänen luokseen ja kiedoin käteni hänen ympärilleen toistamiseen. Luke oli poissa tolaltaan ja surullinen. Hänellä kyllä olikin täysi oikeus siihen.

"Mulla on jo nyt ikävä" Luke sanoi hiljaa ja alkoi niiskuttaa. Minäkin olisin halunnut alkaa itkemään, mutta minun piti olla se vahva osapuoli tässä tilanteessa. Minua tavallaan inhotti, mutta minua myös säälitti. Minua inhotti ihan vain sen takia, koska tämä tilanne oli niin outo. En olisi ikinä osannut kuvitellakaan, että lohduttaisin ex-poikaystävääni sen jälkeen, kun hän oli eronnut. Me olimme kuitenkin parhaita ystäviä ja tulisimme aina olemaan.

Minä ja Luke..