Heräsin kovaan meteliin, joka kuulemani perusteella kuului kadulta. Oli siis aika selvää, että oli aamu tai päivä. Avasin vastahakoisesti silmäni ja tajusin tuijottavani nukkuvaa Lukea. Hänen kätensä olivat yhä ympärilläni ja hän tuhisi unissaan. Oloni oli aika outo. Tunsin syyllisyyttä siitä, että tunsin oloni mukavaksi hänen otteessaan. En voinut sille mitään, koska Luke teki oloni aina niin turvalliseksi. Minulla oli erittäin syyllinen olo myös siitä, mitä me olimme tehneet.
Yritin etsiä katseellani jonkinnäköistä kelloa ja onnekseni löysin puhelimeni yöpöydältä. Kurotin ottamaan sen ja silloin Luke heräsi. Hän alkoi mutista jotakin ja päästi minut irti. Nousin istumaan ja avasin puhelimeni. Huomasin heti, että Ashton oli yrittänyt soittaa minulle. Niin myös Brian.
Nousin nopeasti seisomaan ja aloin pukemaan päälleni. Tunsin Luken katseen niskassani, joten käännyin ympäri ja kohtasin hänet. Hän oli noussut istumaan ja hän näytti siltä, että hän halusi sanoa jotakin.
"Huomenta" Hän sanoi haukotellen ja hieroi silmiään. Mieleni teki nauraa, mutta en tehnyt sitä. Huomenta?! Eikö hänellä ollut muuta sanottavaa?
"Mä en ole juttutuulella" Huokaisin ja aloin vetää mekkoa päälleni. Halusin vain mennä kotiin selvittämään päätäni. Toisaalta, sekään ei varmaan ollut hyvä ratkaisu, koska myös Luke tulisi sinne jossakin välissä. Kun olin saanut mekon päälleni, aloin etsimään kenkiäni. Toinen niistä löytyi sängyn alta ja toinen ulko-oven vierestä.
"Mun mielestä meidän pitäisi puhua tästä" Luke sanoi ja tunsin hänen lämpimän kätensä käsivarrellani. Käännyin katsomaan tätä, samalla miettien mitä vastaisin hänelle. Hän ei tainnut tajuta tilanteen vakavuutta.
"Tajuatko sä, että mä petin juuri mun poikaystävää, mun ex-poikaystävän kanssa?" Kysyin raivoissani ja astuin askeleen lähemmäs tätä. Luke katsoi minua, samalla purren alahuultaan. Hän oli pukenut farkut jalkaansa sillä aikaa, kun olin etsinyt kenkiäni.
"Tajuan" Hän vastasi hitaasti ja kohotti minulle kulmiaan. En tiennyt oliko hän lyönyt päänsä kesken puuhiemme, vai oliko hän muuten vain täysi idiootti. Olin selvästikin aivan poissa tolaltani ja hän puhui tästä 'asiasta', erittäin välinpitämättömästi.
"Mitä helvettiä-"
"Sä et antanut mun selittää" Hän sanoi, keskeyttäen minut. Suljin suuni ja odotin hänen jatkavan. Luke oli oikeassa. Olin hyökännyt hänen kimppuunsa kuin bengalintiikeri. Hän siirsi katseensa pois minusta ja alkoi etsimään jotakin. Hän nosti koruni lattialta ja yritti ojentaa sitä minulle. En kuitenkaan ottanut sitä vastaan.
"Mä säilytin tämän, koska syvällä sisimmässäni mä toivoin, että mä voisin antaa sen sulle vielä joku päivä takaisin" Hän sanoi. Jos olisimme olleet näyttelijöitä jossakin amerikkalaisessa tv-sarjassa, yleisö kulisseissa olisi sanonut yhteen ääneen 'aww'. Joskus hänen puheensa sisälsivät niin paljon kliseitä, että joitakin se saattoi jopa oksettaa. Ei kuitenkaan minua. Se oli tällä hetkellä vain huono asia, koska minuun ne kliseet upposivat.
"Mitä sä yrität viestittää?" Kysyin huokaisten ja hieroin silmiäni. Tunsin puhelimen tärisevän kädessäni, mutta en kehdannut katsoa sitä.
"Nyt oli oikea aika antaa se takaisin" Luke vastasi ja haroi toisella kädellään vaaleita hiuksiaan. Ne näyttivät kihartuvan vuosi vuodelta enemmän. Pidin siitä. Luke ja hänen isoveljensä Jack ja Ben, olivat aika samannäköisiä. Luke oli iän myötä alkanut muistuttaa enemmän Jackia.
أنت تقرأ
Wherever You Are (Book 3)
قصص الهواةLuke ja Charlotte tapaavat taas, mutta tällä kertaa asiat ovat toisin: He eivät tapaa sattumalta ja kumpikin heistä on vakavassa suhteessa, mutta eivät toistensa kanssa. Mutta kuten on huomattu, Luke on kuin magneetti, joka vetää Charlottea puoleens...
