Wherever You Are (Book 3)

Chapter 39

"Onko täällä ketään?" Luke huusi heti, kun hän oli avannut oven. Olimme vihdoinkin saapuneet kotiin. Otin kengät pois jalastani ja kävelin pois eteisestä. Kaikki olivat kokoontuneet olohuoneeseen. Näin, että myös Brian oli paikalla.

Minulle tuli taas syyllinen olo. Halusin kertoa hänelle mitä oli tapahtunut. Se oli vahinko! Jos voisin mennä ajassa taaksepäin, olisin estänyt Lukea suutelemasta minua. En todellakaan halunnut menettää Briania. 

"Mitä sä täällä teet?" Kysyin tarkoittaen Briania, joka nousi seisomaan. Hän käveli luokseni ja halasi minua tiukasti. Siirsin käteni hänen selkänsä taakse hämmentyneenä.

"Isä on teho-osastolla" Hän sanoi hauraalla äänellä. Tiukensin otettani hänen ympärillään ja tunsin oloni entistäkin syyllisemmäksi. Hän oli yrittänyt soittaa minulle varmaankin juuri tämän kyseisen tapahtuman takia. Olin ollut taas todella itsekäs.

"Mitä tapahtui?" Kysyin ja erosin halauksesta. Hän katsoi minua surullisena ja yritti keksiä jotakin sanottavaa. Hän vaikutti olevansa shokissa, eikä se ollut ihme. Brian oli todella läheinen varsinkin isänsä kanssa. 

"Joku hullu oli ammuskellut studiolla" Hän sanoi ja siirsi katseensa Lukeen, joka oli jäänyt paikoilleen. Suuni loksahti auki ja Brian alkoi nyökytellä. Hän näytti siltä, että hän alkaisi kohta itkeä. 

Brianin isä Rick, oli siis yhden elokuvayhtiön pomo. Brianin äiti Martha ja Rick olivat siis todella paljon julkisuudessa. Brian ei niinkään välittänyt julkisuudesta, mutta se oli osa hänen elämäänsä. Brian sai yleensä olla rauhassa, mutta hän omisti yhden Los Angelesin parhaimmista kuntosaleista. Kuitenkin.. Oli järkyttävää kuulla, että hänen isäänsä oli ammuttu. Siitä olisi varmaan pian uutisissa..

"Rick on-?"

"Hengissä ainakin vielä" Brian huokaisi ja alkoi nykimään tummia hiuksiaan. Vilkaisin Ashtonia, Calumia ja Michaelia, jotka tuijottivat minua. 

"Mä voin tulla sun kanssa sairaalalle" Ehdotin ja sain hänet nyökkäämään. En osannut sanoa muuta. Olin valmis olemaan hänen tukenaan. 

"Mä pärjään kyllä-"

"Brian" Sanoin kovalla äänellä ja sain hänet hiljenemään. Hän nyökkäsi ja alkoi hieroa silmiään. Pussasin nopeasti tämän olkapäätä ja kävelin omaan huoneeseeni. Vaihdoin vaatteet mukavammiksi ja otin mukaani tavaroita, jota luulin tarvitsevani.

"Aiotko sä kertoa sille?" Luken ääni kysyi takaani. Nostin pääni ylös ja käännyin ympäri. Katsoin tätä kulmat kurtussa.

"Sen isä on hengenvaarassa! En mä voi järkyttää sitä enempää" Huokaisin ja otin laukkuni sängyltä. Otin tyynyn toiseen käteeni ja käännyin taas ympäri. Edessämme oli pitkä yö. Luke katsoi minua outona.

"Se suudelma oli vahinko, joten ei siitä kyllä tarvitse edes kertoakaan" Hän tokaisi ja sai minut nyökkäämään. En tiennyt oliko hänellä syyllinen olo, mutta minulla ainakin oli. En kuitenkaan halunnut järkyttää Briania enempää.

Minusta tuntui todella oudolta, koska kun minä ja Luke olimme suudelleet, se tuntui samalta kuin ennenkin: Tunsin kipinöitä ja vetoa häneen. En tiennyt mistä se johtui, mutta halusin puhua jollekin. Olin hämmentynyt. Suudelma oli kuitenkin ollut vahinko. 

"Ehkä on parempi, että me ei puhuta siitä meidän suudelmasta enää" Sanoin ja sain hänet nyökkäämään. Voisimme unohtaa koko asian. Käännyin ympäri ja otin vaatekaapistani huivin. 

"Te suutelitte?" Kuului ääni ovelta. Käännyimme Luken kanssa ympäri ja tajusimme tuijottavamme Briania. Fuck..

"Brian-"