Wherever You Are (Book 3)

Chapter 22

Siitä on viikko, kun tapasin ja näin mun lifesaverit 😭💕

~~

Carl pysäköi auton ravintolan parkkipaikalle ja me kaikki astuimme ulos autosta. Brian tarttui minua heti kädestä kiinni ja se sai minut hymyilemään. Uskoin, että meitä kaikkia jännitti hiukan.

"Onko pojat jo sisällä?" Anna kysyi ja sai minut nyökkäämään. Kello oli vähän yli kahdeksan, joten emme olleet tavallaan vielä myöhässä. Kävelimme sisään, todella hienoon ravintolaan. Ravintola oli sisustettu tyylikkäästi ja olin onnellinen, että olin laittanut mekon päälleni: Ravintola oli täynnä hienosti pukeutuneita ihmisiä, joista osa oli julkkiksia.

"Tulittehan te!" Ashton sanoi kovaan ääneen ja käveli luoksemme. Hänellä oli mustat farkut, valkoinen kauluspaita ja musta bleiseri. Lisäksi hänellä oli söpö hattu päässään. Hän halasi minua pitkään ja huomasin, että hän oli jo tainnut juoda muutaman lasin viiniä.

"Mulla on ollut ikävä sua!" Ashton sanoi Annalle ja siirtyi halaamaan tätä. Carl katsoi minua huvittuneena, kun Anna suorastaan alkoi itkeä halatessaan Ashtonia. Kun me olimme hengailleet yhdessä Englannissa olin luullut, että Ashtonilla ja Annalla oli ollut jotakin juttua. Kumpikin oli kuitenkin kieltänyt kaiken.

"Sä olet varmaan Carl" Ashton totesi ja kätteli Carlia, joka vain hymyili. Anna käveli etäämmälle pyyhkimään kyyneleitään ja minun olisi tehnyt mieli mennä halaamaan häntä. Ashton halasi myös Briania, joka alkoi nauraa. Ashton oli suloinen..

"Meidän pöytä on tuolla" Ashton sanoi ja osoitti ihan ravintolan perälle. Kävelimme hänen perässään ravintolan toiselle puolelle. Brian tarttui vaistomaisesti minua kädestä heti, kun hän näki Luken edessämme.

Michael, Calum ja Luke olivat pukeutuneet aika samalla tavalla kuin Ashton: Kaikilla oli farkut, kauluspaidat ja bleiserit. Tosin kauluspaitojen värit olivat kaikilla erinväriset: Calumin ja Michaelin paidat olivat mustia ja Lukella oli söpön vaaleanpunainen. En miettinyt hetkeäkään miksi hänen paitansa oli sen värinen, koska Melaniella oli vaaleanpunainen mekko yllään. Hän oli varmastikin pakottanut Luken panemaan juuri tuon kyseisen paidan päälle.

"Istu sä mun viereen, niin Anna ja Carl joutuu Luken viereen" Michael kuiskasi, kun hän tuli tervehtimään meitä kaikkia. Nyökkäsin ja viitoin Briania istumaan alas. Istuin hänen viereensä ja Michael minun viereeni. Anna asettui Luken viereen ja Carl tietenkin Annan viereen. Olin onnellinen, että minun ei pitänyt istua Luken tai Melanien vieressä, koska samassa pöydässä istuminenkin ahdisti.

"Me ei olla tilattu vielä" Calum sanoi, kun kaikki olivat istuneet paikoilleen. Nyökkäsin hänelle ja aloin selata ruokalistaa Brianin kanssa. Tunsin Luken polttavan katseen otsassani, joten vilkaisin häntä nopeasti. Melanie kuiski jotakin hänen korvaansa, mutta Luke ei selvästikkään keskittynyt. Hän vain tuijotti minua.

"Tilatkaa ihan mitä vaan, me maksetaan kaikkien ruoat" Michael sanoi hymyillen ja siirsi katseensa minuun. Kohotin tälle kulmiani ja hän alkoi nauraa. Hän tiesi, että en pitänyt siitä, että joku muu maksoi puolestani.

"Char, sä maksoit aina meidän kaikkien ruoat, joten anna me maksetaan tämän kerran" Hän huokaisi ja sai minut nyökkäämään. Brian oli uppoutunut lukemaan ruokalistaa, mutta minulla oli vaikeuksia keskittyä. Tunsin oloni todella oudoksi: Minua ärsytti ja väsytti. Halusin lasillisen viiniä..

"Joko te olette valmiita tilaamaan?" Aika nuoren oloinen naistarjoilija kysyi. Kaikki muut vastasivat kyllä, kun minä taas mietin, että kuinka paljon tippiä hän sai. Olimmehan me kuitenkin todella hienossa ravintolassa.