Wherever You Are (Book 3)

Chapter 13

Heräsin vastahakoisesti ärsyttävään tökkimiseen, mille ei tullut loppua. Huitaisin tätä kyseistä tökkijää, mutta se sai hänet vain nauramaan. Vaikka olinkin puoliunessa, tunnistin kyseisen naurun. Nauru kuului Ashtonille. Käänsin kylkeäni ja raotin silmiäni hieman huomatakseni, että huone oli täynnä ihmisiä. Tai no.. Ashton makasi vieressäni ja Michael istui sängyn laidalla, Calumin kanssa.

"Huomenta" Mutisin ja suljin silmäni kiinni. Tiesin, että olin nukkunut todella pitkään, koska yleensä minä nousin ensimmäisenä. Jopa Michael oli ylhäällä, vaikka hän nukkuikin aina pisimpään.

"Paljonko kello on?" Kysyin ja painauduin kiinni Ashtoniin, joka oli mukavan lämmin. Jonkun ulkopuolisen mielestä se olisi ollut outoa, mutta me olimme parhaita kavereita. Läheisyys oli meille normaali asia.

"Kello on melkein kaksitoista" Calum sanoi ja sai minut nousemaan istumaan. En ollut koskaan nukkunut niin pitkään! En ikinä.. Minua väsytti todella paljon, vaikka olinkin nukkunut yli puoli vuorokautta. Katsoin ympärilleni ja huomasin olevani poikien vierashuoneessa. Olin nukahtanut Calumin syliin, joten joku heistä oli kantanut minut sänkyyn nukkumaan.

"Miksi te ette herättäneet mua aikaisemmin?" Kysyin ja nousin ylös sängystä. Mieleni teki todella paljon kahvia. Kävelin ovesta ulos olettaen, että he seuraisivat minua. Niin ei kuitenkaan käynyt. Kävelin takaisin huoneeseen, jonne pojat olivat jääneet. He kaikki tuijottivat minua, oudot ilmeet kasvoillaan.

"Mikä on?" Kysyin ja laitoin käteni puuskaan. Ashton vilkaisi Michaelia, joka pudisteli päätänsä. Hän nousi ylös ja käveli luokseni. He kaikki käyttäytyivät todella oudosti..

"Ei mikään" Michael huokaisi ja hymyili minulle. Hän käänsi minut ympäri ja käveli kanssani keittiöön. Calum ja Ashton tulivat perässä. Istuin keittiönpöydän ääreen ja Michael kaatoi minulle kahvia. Hän ojensi minulle kupin ja otin sen todella kiitollisena vastaan. Hörppäsin kulauksen kahvistani samalla, kun katsoin ajatuksissaan olevaa Calumia.

"Mitä sä haluat syödä?" Ashton kysyi ja avasi jääkaapin oven. Laskin kahvikuppini pöydälle ja haukottelin ääneen. Michael istui minua vastapäätä ja alkoi tuijottaa minua.

"Mulla ei oikeastaan ole vielä nälkä" Vastasin ja nousin ylös. Näin kuinka Ashton loi oudon katseen Michaeliin, joka katsoi häntä samalla tavalla. Vaikka he käyttäytyivätkin todella epäilyttävästi, jätin heidät keittiöön ja kävelin takaisin vierashuoneeseen. Otin repustani farkut, t-paidan ja hupparin, jotka ajoin laittaa päälleni. Kävelin vessaan ja vaihdoin vaatteeni kaikessa rauhassa. Pesin hampaani ja laitoin hiukseni nutturalle.

Kun tulin ulos vessasta, kävelin suoraa tietä heidän bändihuoneeseensa. Heitä ei kuitenkaan näkynyt missään. Siirryin pianon luokse ja aloin tutkailla niitä nuotteja, jotka Ashton oli eilen minulle antanut. Joku oli kirjoittanut myös sanat pienellä käsialalla, paperin ala osaan. Kappaleen nimi oli Broken Home. Laitoin käteni koskettimille ja soitin ensimmäisen säkeistön läpi. Kappale oli aika surullisen, mutta kauniin kuuloinen.

"Sä aloititkin jo" Ashtonin ääni sanoi ja sai minut lopettamaan soittamisen. Kaikki kolme olivat ilmestyneet huoneeseen. Michael käveli luokseni ja istui viereeni.

"Mitä sä pidät tuosta kappaleesta?" Hän kysyi ja otti nuotit käteensä. Hän otti kynän jostakin ja alkoi piirtää paperilapun toiselle puolelle.

"Se vaikuttaa todella hyvältä!" Vastasin hymyillen. Calum ja Ashton istuivat sohvalle, molemmat hiljaisina. En halunnut kysyä syytä siihen miksi he olivat hiljaa, koska joskus siihen ei ollut edes syytä.

"Me kirjoitettiin se Benji Maddenin kanssa. Te varmaan tulette tapaamaan pian" Michael sanoi ja sai minut nyökkäämään. Nousin ylös penkiltä ja kävelin Ashtonin ja Calumin luokse. Istuin heidän väliinsä, haukotellen.