Wherever You Are (Book 3)

Chapter 41

Toivon, että en toista 'itseäni' liikaa..

~~

Astuin ulos huoneestani ja kopsuttelin korkokengilläni olohuoneeseen. En ollut pukeutunut mitenkään erittäin hienosti, koska menimme syömään vanhempieni luokse. Anna ja Carl tulisivat myös! Ylläni oli sininen mekko, joka oli ainakin itseni mielestä nätti ja juurikin tälle illalliselle sopiva. Olin kuitenkin edelleen todella mietteliäs sen laatikon suhteen..

"Sä näytät todella hyvältä" Ashton kehui ja alkoi hymyillä leveästi. Kiitin tätä ja istuin hänen viereensä. Hän oli aina niin huomaavainen!

Ashton oli pukeutunut tuttuun tapaan mustiin farkkuihin, mutta hän oli laittanut päälleen valkoisen kauluspaidan. Michael ja Calum liittyivät seuraamme, hekin mustissa farkuissaan ja valkoisissa kauluspaidoissaan.

"Te olette melkein kuin poikabändi, koska teillä on aivan samanlaiset vaat-"

"Mä menen vaihtamaan paidan!" Michael huusi ja juoksi huoneeseensa. Ashton alkoi nauramaan kovaan ääneen sillä aikaa, kun Calum lähti kävelemään hiljaa kohti omaa huonettaan.

Pian Michael liittyi seuraamme tummansininen flanellipaita päällään. Calum oli vaihtanut kauluspaidan valkoiseen t-paitaan ja mustaan farkkutakkiin. Olin aina pitänyt heidän erilaisista tyyleistään. Kaikki heistä pukeutuivat aika samalla tavalla, mutta kuitenkin erillä tavalla: Sitä oli todella vaikea selittää.

"Charlotte!" Brian huusi ja juoksi olohuoneeseen. Hän jäi seisomaan keittiön ja olohuoneen keskelle, hermostuneen oloisena. Brianilla oli mustat farkut, kauluspaita ja bleiseri. Luke ilmestyi myös paikalle. Hänellä oli yllään mustien farkkujen lisäksi musta nahkatakki ja t-paita. He kaikki olivat pukeutuneet todella kivasti!

"Sä näytät todella hyvältä!" Sanoin kuuluvasti ja nousin ylös.

"Kiitos!" Brian ja Luke sanoivat yhteen ääneen. He kääntyivät heti katsomaan toisiaan. Katsoin ensin Lukea ja sitten Briania. En tiennyt mitä minun olisi pitänyt sanoa. Olin selvästikin puhunut Brianille, enkä Lukelle. Tottakai hänkin näytti hyvältä, mutta niin..

"Awkward" Michael kuiskasi ja sai Luken tuhahtamaan. Otin käsilaukkuni sohvalta ja rykäisin ääneen. Ashton nousi ylös sohvalta, tajuttuaan mitä tarkoitin. Hän raahasi Michaelin mukanaan eteiseen, hiljaisuuden vallitessa.

"Mennäänkö?" Kysyin ja kävelin myös eteiseen. Avasin oven ja astuin ulos tuosta talosta, jota nyt sanoin kodiksi. Tuntui yhä todella oudolta, että en asunut enää Annan kanssa. Otin autonavaimet käsilaukustani ja avasin auton ovet. Silloin tajusin erään asian.

"Meitähän on kuusi" Totesin kovaan ääneen ja kuulin ulko-oven paukahtavan kiinni. Käännyin ympäri ja kohtasin poikaystäväni ja neljän parhaan ystäväni hämmentyneet katseet. Kaikki näyttivät pohtivan samaa asiaa.

"Mä voisin kysyä Annalta, että pääseekö joku meistä sen ja Carlin kyydissä" Ehdotin, kun kukaan muu ei puhunut mitään. Kaikki alkoivat nyökytellä ja minä soitin Annalle, joka tietenkin vastasi heti. Mokomakin puhelinaddikti..

~~

Astuin ulos autosta ja odotin, että muut tekisivät samoin. Minulla oli hirveä hinku päästä sisälle. Tarrasin Briania kiinni kädestä ja raahasin häntä perässäni kohti ulko-ovea. Koputin siihen lujaa ja käännyin katsomaan muita. Kaikki muut vaikuttivat iloisilta ja aika odottavilta, kun taas Luke näytti siltä, että hän juoksisi kohta karkuun.

"Charlotte!" Äitini huusi heti, kun hän oli saanut oven auki. Hän halasi minua pitkään, samalla nauraen. Yhtäkkiä isäni kaappasi minut äidiltäni ja halasi minua pikaisesti.