Wherever You Are (Book 3)

Chapter 66

Säpsähdin hereille, koska olin ihan varma, että kuulin oven paukahtavan kiinni. Katsoin televisiota, joka oli kuitenkin kiinni, joten ääni ei olisi voinut kuulua siitä. Nousin niin ripeästi ylös sohvalta, että minua alkoi pyörryttää. Istuin takaisin sohvalle ja aloin pidellä päätäni.

Luke nukkui toisella puolella sohvaa, isäni vaatteet päällä. Tottakai olin lainannut hänelle kuivat vaatteet. Olimme katsoneet yömyöhään elokuvia ja olimme molemmat nukahtaneet sohvalle.

"Onko siellä joku?" Huusin ja nousin ylös. Minua pyörrytti edelleen, mutta minun oli pakko saada tietää. En tiennyt mitä tekisin, jos joku olisi murtautunut meille.

"Charlotte!" Michael huudahti ja tuli pois eteisestä. Huokaisin helpotuksesta ja menin halaamaan tätä. Vaikka emme olleetkaan nähneet muutamaan päivään, oli minulla ollut häntä ikävä. Olin niin tottunut siihen, että näin häntä joka päivä!

"Mitä sä täällä teet?" Kysyin nyt kuiskaten, koska muistin että Luke nukkui vielä. Vilkaisin seinällä olevaa kelloa ja hätkähdin: Kello oli kuusi aamulla, tai niin ainakin päättelin ulkona vallitsevasta pimeydestä. Ei ihme, että minua väsytti. Olin nukkunut vain muutaman tunnin. Se ei kuitenkaan vaivannut minua sen suuremmin. En voinut ymmärtää sitä, että Michael oli jo hereillä. Ehkä hän ei ollut vielä edes nukkunutkaan.

"Mä tulin katsomaan, että sulla on kaikki kunnossa" Michael vastasi hymyillen. Hymyilin hänelle pienesti ja vilkaisin ulos ikkunasta. Ulkona satoi yhä. Michael ei näyttänyt kovin kastuneelta, jota ihmettelin kyllä suuresti.

Yhtäkkiä Luke alkoi mutista jotakin unissaan. Michael kurtisti minulle kulmiaan ja alkoi tähyillä ympärilleen. Jouduin pienen pakokauhun valtaan. En halunnut, että Michael näkisi Luken, koska hän varmaan vetäisi vääriä johtopäätöksiä.

"Michael mä haluaisin mennä takaisin nukkumaan-"

"Luke on täällä, eikö vain?" Hän kysyi, ehkä hieman pettyneenä. Pudistelin päätäni ja lähdin kävelemään kohti keittiötä.

"Sen kengät oli tuolla eteisessä!" Michael sähisi, korottaen ääntään. Kävelin tiskialtaan luokse ja laitoin vesihanan päälle. Aloin pestä käsiäni. Tunsin oloni jollakin tapaa likaiseksi. Se johtui valehtelusta.

"Mitä sitten vaikka se olisikin täällä?" Kysyin rauhallisena. Jos totta puhutaan, en olisi halunnut Lukea tänne. Nyt olin kuitenkin iloinen, että hän oli tullut, koska olin saanut puhua hänen kanssaan.

"Mun mielestä on outoa, että sä vietät aikaa mielummin sun ex-poikaystävän kanssa kuin nykyisen" Michael sanoi ja käveli luokseni. Kaikki sanoivat tuota samaa, mutta se ei ollut täysin totta. Luke oli kuitenkin paras ystäväni, joten tottakai tykkäsin viettää aikaa hänen kanssaan.

Michael sulki vesihanan ja tarttui kiinni käsistäni. Siirsin katseeni hitaasti hänen kasvoihinsa. Hän näytti todella väsyneeltä. Jostakin syystä minua alkoi huolettaa, että se ei johtunut siitä, että hän oli tähän aikaan ylhäällä. Jotakin oli tapahtunut, mikä oli saanut hänet surulliseksi ja masentuneeksi.

"Mitä on tapahtunut?" Kysyin ja näin helpotuksen Michaelin kasvoilla. Hän oli toivonut minun kysyvän sitä.

"Mä olen taas sinkku" Hän sanoi hiljaa ja päästi irti käsistäni. Katsoin tätä hämmentyneenä ja ehkä hieman shokissa. Rhea ja Michael olivat siis eronneet?

"Rhealla on joku toinen" Hän sanoi säröilevällä äänellä. Michael rykäisi muutaman kerran ja alkoi tuijottaa ikkunasta ulos, samalla nieleskellen.

"Michael" Kuiskasin ja kiedoin käteni nopeasti hänen ympärilleen. Siksikö hän ei ollut nukkumassa? Michael siirsi kätensä selkäni taakse ja painoi päänsä olkapäätäni vasten. Tunsin hänen surunsa.