Wherever You Are (Book 3)

Chapter 34

"Charlotte" Ääni sanoi jostakin. Avasin silmäni hitaasti ja tajusin tuijottavani komeaa poikaystävääni. Makasin uudella sängylläni ja hän oli kyykistynyt viereeni. Olin ilmeisesti nukahtanut taas kerran. Muistin, että olimme puhuneet Michaelin kanssa jostakin, kunnes olin laittanut sängylle makaamaan, väsymykseni takia: Sen jälkeen olinkin sitten nukahtanut.

"Mä lähden nyt" Brian sanoi hymyillen ja suukotti otsaani. Tartuin tätä kädestä kiinni, samalla haukotellen. Minua väsytti edelleen, mutta se ei taaskaan ollut yllätys.

"Nähdään huomenna" Mutisin unisena ja suljin silmäni taas kerran. Kuulin hänen naurahtavan ja se sai minut hymyilemään: Tykkäsin hänen naurustaan. Brian irrottautui otteestani ja lähti. Makasin hetken sängyllä, ennen kuin nousin istumaan. Rakastin uutta huonettani!

Nousin ylös ja kävelin peilin eteen: Näytin ihan kuolleelta. Poistuin huoneestani ja lähdin kävelemään kohti olohuonetta. Sitten kuitenkin muistin erään asian: Luke ja Brian olivat puhuneet kahdestaan. Käännyin ympäri ja pian löysinkin itseni Luken huoneesta. Luke makasi sängyllään tietokoneensa kanssa.

"Mistä te puhuitte?" Kysyin heti ja odotin, että hän vastaisi. Luke katsoi ensin minua ja sitten tietokoneensa ruutua.

"Mä skypetän Melanien kanssa" Luke vastasi ja sai minut nyökkäämään. Poistuin huoneesta ja kävelin keittiöön. Ashton ja Calum istuivat keittiönpöydän ääressä syömässä pizzaa. Istuin Ashtonin viereen ja painoin pääni hänen olkapäätänsä vasten.

"Miten menee kämppis?" Hän kysyi ja veti minut sivuhalaukseen. Siirsin katseeni Calumiin, joka vain tuijotti puhelintaan. Hänen kasvoilleen muotoutui pieni hymy, kun hänen puhelimensa värisi. Minulla oli pieni aavistus siitä, että hän jutteli jollekin tytölle, mutta en voinut olla varma. En siis sanonut mitään.

"Hyvin" Vastasin lyhyesti ja hymyilin Michaelille, joka käveli keittiöön. Hänellä oli yllään mustat farkut, t-paita ja nahkatakki. Hän oli laittanut hiuksensa ja hän huokui itsevarmuutta. Hän otti lompakkonsa pöydältä ja silloin tajusin mitä hän oli tekemässä.

"Menetkö sä treffeille?" Kysyin innoissani. Calum nosti katseensa ylös kuin salamaniskusta. Me kaikki tuijotimme Michaelia, joka huokaisi ääneen. Oli ihan selvää, että hän oli menossa ulos.

"Kyllä" Hän sanoi ja joi Calumin Pepsin loppuun. Hän heitti tölkin tiskialtaaseen ja virnisti tuolle tummatukkaiselle pojalle. Michael käveli ohitsemme eteiseen, samalla vihellellen. Nousin ylös ja kävelin Michaelin luokse. Haroin käsilläni hänen hiuksiaan ja asettelin ne paremmin. Hän tuijotti minua hieman hämmentyneenä, koska käyttäydyin varmaankin oudosti.

"Se on mukava tyttö, älä huoli" Hän sanoi ja tarttui kiinni käsistäni. Katsoin tätä silmiin ja hän katsoi takaisin. Olin huolissani, koska yleensä kaikki tytöt käyttivät häntä hyväkseen. En halunnut, että häntä sattui. Hän tiesi, että olin huolissani. Nyökkäsin hänelle ja laskin käteni alas.

"Nähdään" Sanoin ja hän hymyili minulle. Katsoin kuinka hän astui ovesta ulos ja jäin vain seisomaan eteiseen. Michael oli aina ollut pojista se, joka otti eroamiset ja muut kaikista raskaimmin. Hänellä oli aina sydänsuruja. Halusin, että hän olisi onnellinen.

"Mitä sä teet?" Luken ääni kysyi takaani. Käännyin ympäri ja kohautin harteitani. Hän hymähti ja jatkoi matkaansa. Odotin hetken, kunnes lähdin hänen peräänsä.

Kävelin heidän bändihuoneeseensa ja löysin Luken äänityskopista. Hän ei kiinnittänyt minuun mitään huomiota, mikä ei kyllä ollut ihme. Hän vaikutti erittäin keskittyneeltä. Luke tarkkaili muutamia nuottipapereita, samalla purren huultaan.

"Mitä sä teet?" Kysyin ja hän säpsähti. Hän laittoi kätensä rintakehälleen ja huokaisi dramaattisesti. Hän oli säikähtänyt ja vieläpä pahemman kerran.

"Mä meinasin saada sydänkohtauksen!" Hän kimitti ja sai minut nauramaan. Hän oli joskus turhan dramaattinen. Poistuin kopista ja istuin pianon ääreen. Laitoin käteni koskettimille ja katsoin kuinka Luke käveli sohvan luokse. Hän istui sille ja jäi tuijottamaan minua.

"Mistä te puhuitte Brianin kanssa?" Kysyin ja jäin odottamaan vastausta. Luke naurahti ja alkoi pudistella päätään.

"Ei sillä ole väliä" Hän sanoi ja nousi ylös sohvalta. Hän ei voinut olla sekuntiakaan paikallaan. Luke käveli kitaroidensa luokse ja alkoi vaihdella niiden paikkoja seinällä.

"Kerro mulle" Tuhahdin ja nousin ylös. Kävelin hänen luokseen ja nappasin kitaran hänen kädestään. Hän katsoi minua ärtyneenä ja yritti ottaa kitaran käsistäni. Laitoin sen selkäni taakse ja katsoin tätä vakavana.

"Rakastatko sä sitä?" Hän kysyi yllättäen. Suuni loksahti auki ja tunsin kuinka sydämeni pomppasi kurkkuuni. Hänen ilmeensä oli ärtynyt ja vakava.

"Mitä?" Kysyin kuiskaten. Hän katsoi minua suoraan silmiin ja jos totta puhutaan, tunsin oloni todella epämukavaksi.

"Eli et" Hän vastasi naurahtaen. En tajunnut mikä tässä oli hauskaa. Keskustelin ex-poikaystäväni kanssa nykyisestä poikaystävästäni ja siitä, että rakastinko häntä.

"Sä et antanut mun edes vastata!" Huusin hänelle raivoissani. En tiennyt miksi, mutta tunsin todella paljon vihaa häntä kohtaan. Hän sai oloni todella epämukavaksi, enkä pitänyt siitä ollenkaan.

"Se jätkä rakastaa sua niin paljon, että sä olet sille jo pakkomielle!" Hän huusi takaisin. Katsoin tätä järkyttyneenä, koska en tiennyt mistä hän sai jotakin tuollaista päähänsä.

Emme olleet puhuneet Brianin kanssa isommin tunteistamme, joten en tiennyt miksi Luke toi tämän asian esille. Minä ja Brian pidimme toisistamme, emmehän me muuten seurustelisi. Emme kuitenkaan olleet koskaan maininneet niitä kolmea sanaa, mitä olin aina hokenut Lukelle.

"Älä puhu paskaa" Sanoin hänelle ja laskin hänen kitaransa maahan. Ohitin hänet nopeasti ja melkeinpä juoksin pois heidän bändihuoneestaan. Suunnistin kohti omaa huonettani, Luke perässäni.

"Se ei puhunut mistään muusta kuin susta ja vieläpä oudolla tavalla!" Luke huusi, kun olin päässyt huoneeseeni. Yritin laittaa oven kiinni, mutta hän esti minua. Hän tunkeutui sisään ja laittoi oven kiinni perässään. Häntä ei vain yksinkertaisesti päässyt pakoon.

"Te olette ihan eri vaiheissa teidän suhteessa" Hän huokaisi ja tarttui tiukasti kiinni olkapäistäni. Hän vaikutti siltä, että hän yritti takoa päähäni järkeä. Hän oli kuitenkin ihan sekaisin, eikä hänen puheissaan ollut mitään tolkkua. Mistä hän muka tiesi, mitä me Brianin kanssa tunsimme toisiamme kohtaan?

"Mistä sä tiedät?!" Huusin hänelle ja yritin irrottautua hänen otteestaan. Hän kuitenkin piti minut paikoillani. Katsoin tätä silmiin, vailla vastausta.

"Koska sä selvästikin olet vielä rakastunut muhun" Hän huusi takaisin.