Wherever You Are (Book 3)

Chapter 26

Lähden viikon kestävälle reissulle, mutta toivon mukaan voin myös kirjoittaa, ollessani pois kotoa! 🙂

JA OMG EILEN TULI KUUKAUSI TÄYTEEN KEIKASTA!!! 😭💕

~~

Makasin Luken sängyssä, koska en jaksanut nousta ylös. Olin herännyt kymmenen minuuttia sitten, mutta en halunnut nousta vielä. Muistin, että minä ja Luke olimme jutelleet aika pitkään sen jälkeen, kun hän oli vienyt minut ulos rauhoittumaan. Hän oli tietyllä tapaa pelastanut minut. En kuitenkaan voinut olla ajattelematta, niitä juttuja mitä hän oli kertonut minulle. Luulin, että Michaelilla olisi ollut kaikki hyvin.

"Huomenta" Luke sanoi ja käveli sisään huoneeseen. Hänellä oli yhä yllään, ne mustat shortsit. Hän vaikutti oudon pirteältä.

"Huomenta vaan" Mutisin ja käännyin kyljelleni. Yllätyin siitä, että hänen huoneensa oli todella siistissä kunnossa. Aurinko valaisi koko huoneen ja siitä tiesinkin, että enää ei ollut aamu.

"Mikäs vointi?" Hän kysyi ja aukaisi vaatekaappinsa. Hän alkoi etsimään sieltä jotakin. Pörrötin vaaleanpunaisia hiuksiani ja tunsin suunnatonta halua päästä suihkuun ja sen jälkeen uimaan. Minua väsytti hieman, mutta ei enää pahasti.

"Oikeastaan ihan hyvä" Vastasin haukotellen ja laitoin makaamaan mahalleni. Luke katsoi minua hymyillen. Hän ojensi minulle t-paidan ja sen jälkeen hän alkoi penkomaan toista kaappia.

"Mä en halua käyttää Melanien vaatteita" Sanoin nopeasti ja vain tuijotin edessäni olevaa t-paitaa. Siirsin katseeni Lukeen, joka oli edelleen selätysten minuun.

"Se on mun paita" Hän vastasi ja laittoi kaappien ovet kiinni. Hän ojensi minulle todella lyhyen näköiset shortsit. Katsoin niitä tarkemmin ja aloin nauraa. Hän oli pitänyt niitä joskus 2 vuotta sitten. Lukella oli silloin ollut 'shortsivaihe' meneillään: Hän käytti lyhyempiä shortseja kuin minä!

"Miksi sä olet säilyttänyt nämä?" Kysyin ja kierähdin makaamaan selälleni, samalla puristaen shortseja käsissäni. Luke alkoi mutista jotakin, mutta en kuullut häntä. En voinut lopettaa nauramista. Yhtäkkiä tunsin hänen nostavan minut olalleen. Hän juoksi ulos huoneesta, kikattaen.

"Laske mut alas" Huusin ja aloin hakata hänen selkäänsä. Minulla oli suora näköyhteys hänen 'loistavaan' takapuoleensa, enkä saanut katsettani irti siitä. Nostin päätäni ylemmäs ja huomasin, että me olimme tulleet ulos.

"Ei kannata pilkata mun shortseja" Hän sanoi ja laski minut alas. Hän kuitenkin nosti minut takaisin ylös, mutta tällä kertaa hän kannatteli minua, altaan yläpuolella. Hän aikoi tiputtaa minut.

"Luke-"

"Haluatko sä yhä alas?" Hän kysyi ja hymyili pirullisesti. Varpaani koskettivat jo kylmää vettä, enkä todellakaan halunnut tippua sinne. Vaikka halusinkin uimaan, en tarkoittanut, että se tapahtuisi ihan tällä tavalla.

"Mä olen pahoillani, mutta ne sun shortsit on aivan kamalat" Vastasin ja silloin hän päästi irti. Olin kuitenkin nopea ja tartuin tätä kiinni kädestä. Luke putosi altaaseen kanssani, mutta ikävästi päälleni. Tunsin kuinka löin polveni altaan pohjaan ja kun pääsin pintaan, en voinut muuta kuin huutaa.

"Shhhh" Luke sanoi ja peitti suuni, kädellään. Hän nosti minut istumaan altaan reunalle ja alkoi tutkia polveani. Siihen sattui todella paljon ja olisin halunnut lyödä häntä.