Wherever You Are (Book 3)

Chapter 33

2 kuukautta siitä, kun tapasin ja näin livenä rakkaat aussini ❤️

JA MUISTUTAN VIELÄ: Olen huomenna SFY-tilillä snapchatissa! Tulkaa kyselemään ja juttelemaan 🙌🏼💕

Lupaan myös kertoa siellä tämän elämääni mullistavan asian, haha!

~~

"Sä muutat niiden luokse?" Brian kysyi hämmentyneenä. Olin juuri kertonut hänelle, että todellakin muuttaisin poikien luokse: Olin päättänyt niin. Olimme siis vielä entisessä asunnossani, pakkaamassa tavaroitani. Halusin olla hänelle rehellinen, vaikka pelkäsinkin pahinta.

"Sä muutat niiden luokse" Brian totesi ja nousi ylös sängyltä. Hän kääntyi selin minuun ja mutisi jotakin. En tajunnut miksi hän ei ollut jo jättänyt minua: Olin aivan kamala tyttöystävä.

"Mä ymmärrän kyllä, jos sä et halua olla enää mun kanssa" Huokaisin kyynelissä ja nousin seisomaan. Huoneessani ei ollut enää mitään muuta kuin sänky ja vaatekaappi. Brian kääntyi katsomaan minua. Hän käveli luokseni ja pakotti minut istumaan takaisin sängylle.

"Tekeekö se sut onnelliseksi?" Hän kysyi ja kyykistyi eteeni. Hän pyyhki kyyneleen poskeltani, samalla tuijottaen huuliani. Katsoin tätä hämmentyneenä ja yritin todellakin kerätä itseni.

"Mikä?" Kysyin hiljaa ja siirsin käteni hänen poskilleen. Hän vaikutti oudon rauhalliselta. Pelkäsin sitä, että hän jättäisi minut: En tiedä mitä tekisin.

"Se, että sä muutat poikien luokse: Tekeekö se sut onnelliseksi?" Hän kysyi uudelleen. Suljin silmäni ja nyökkäsin. Se teki minut todella onnelliseksi ja myös helpottuneeksi.

"Sitten mä olen myös onnellinen" Brian sanoi. Avasin silmäni ja huomasin, että hän hymyili. Katsoin tätä suu auki, koska en vain voinut ymmärtää.

"Oikeasti?" Kysyin ja sain hänet nyökkäämään. Hän suuteli minua hellästi ja pitkään. Vaikka olinkin väsynyt ja stressaantunut, sai hän minut paremmalle tuulelle. Laskin käteni hänen harteilleen ja painoin otsani hänen omaansa vasten.

"Mä en edelleenkään pidä Lukesta, mutta mä haluan että sä olet onnellinen. Sulla on ollut niin rankkaa viime aikoina ja mulla on sellainen fiilis, että sä paranet paljon nopeampaa, kun sä saat olla sua rakastavien ihmisten ympärillä" Brian selitti ja alkoi silittää kättäni. Katsoin hetken käsiämme, kunnes siirsin katseeni takaisin häneen kasvoihinsa.

"Mun ja Luken välillä ei ole mitään. Me ollaan vaan kavereita" Sanoin (varmaankin tuhannennen kerran) ja sain hänet nyökkäämään. Tiesin, että Brian oli huolissaan ja hieman mustasukkainen, mutta hänellä oli siihen oikeus- siis mustasukkaisuuteen: Hänen ei tarvinnut olla huolissaan.

"Jos se jätkä tekee sun elämästä helvettiä, niin sanot mulle. Mä voin vähän 'jutella' sille" Hän sanoi virnistäen ja sai minut nauramaan. Jos Luke ja Brian jostakin syystä joskus tappelisivat, Luke ei todellakaan voittaisi.

"Muista, että mä haluan tulla välillä sun luokse yöksi" Sanoin hänelle, purren alahuultani. Hän virnisti minulle ja nousi seisomaan. Hän auttoi minut ylös ja halasi minua.

"Mä haluan puhua niiden kanssa" Hän sanoi ja silitti selkääni. Erosin halauksesta ja katsoin tätä kysyvänä.

"Mistä?" Kysyin ja heitin vielä laturin yhteen laatikoista. Huone oli oudon näköinen, eikä se tuntunutkaan enää omalta.

"Niiden pitää kohdella sua hyvin" Brian mutisi. Tiesin, että kun hän sanoi haluavansa puhua heidän kanssaan, tarkoitti se sitä että hän vain puhuisi Luken kanssa. Olin ihan okei sen asian kanssa.