Wherever You Are (Book 3)

Chapter 24

^^🎉
~~
Eikö ne sun työntekijät, pärjää ilman sua?" Kysyin Brianilta ja laitoin käteni puuskaan. Seisoimme kaikki ravintolan edessä ja odotimme, että Ashton maksoi ruokamme. Brian oli ilmoittanut minulle, ettei hän voisi lähteä kanssamme juhlimaan, koska hänenkin täytyi nousta aikaisin: Hän oli aina töissä.

"Charlotte, mä omistan koko paikan ja mä en halua ottaa mitään riskejä" Hän vastasi huokaisten ja kääntyi katsomaan Carlia ja Annaa, pyytäen apua.

"Älä sitten ota" Huusin hänelle ja lähdin kävelemään pois hänen luotaan. Tunsin hänen tarttuvan minua kädestä, mutta riuhtaisin itseni irti hänen otteestaan. Minua oli aina ärsyttänyt se, että hän oli aina töissä. Nyt hän ei edes voinut tulla juhlimaan minua..

Onnistuin välttämään, kaikki ylimääräiset miehet kameroidensa kanssa ja suuntasin kohti 'The Nice Guy' nimistä klubia. Se oli lempipaikkani! Klubi oli kuitenkin todella suosittu ja sinne oli todella pitkät jonot. Vain julkkisten ja hyvännäköisten ihmisten, ei tarvinut jonottaa. Asetuin jonon hännille ja muutama ihminen kääntyi katsomaan minua. Ulkona oli kylmä, joten yritin lämmittää itseäni hyppimällä. En halunnut Brianin tai edes Michaelin seuraa enää. Halusin mennä juhlimaan, ilman heitä.

"Mä tiedän sut" Edessäni seisova mies, sanoi yhtäkkiä. Musiikki soi ulos asti ja minun oli jo nyt, vaikea kuulla muiden puhetta.

"Sä olet Charlotte- joku" Mies jatkoi ja sai minut naurahtamaan. Oli outoa, että ihmiset tunnistivat minut.

"Brown" Sanoin hymyillen ja mies alkoi nyökytellä. Mies poistui jonosta ja käveli jonon edessä päivystävän portsarin luokse. Jäin seisomaan paikoilleni ja aloin tähyillä ympärilleni. Pelkäsin sitä, että joku kavereistani löytäisi minut. En halunnut heidän seuraansa.

"Sä pääset sisään" Mies huusi minulle ja kaikki jonossa alkoivat tuijottamaan minua. Kävelin hämmentyneenä heidän ohitseen, jonon päähän.

"Anteeksi, että mä en tnnistanut teitä Miss. Brown" Portsari sanoi ja sai minut nauramaan. En ollut mikään julkkis.. Minä nyt vain satuin liikkumaan, sellaisten henkilöiden kanssa.

"Voiko hänkin päästä sisään?" Kysyin tarkoittaen miestä, joka oli 'ilmiantanut' minut. Portsari nyökkäsi ja päästi minut ja miehen sisään.

"Kiitti sulle! Mulla on ollut tänään vähän huono päivä" Sanoin miehelle, joka alkoi hymyillä. Hänen ei olisi edes tarvinnut 'auttaa' minua, mutta hän oli kuitenkin tehnyt niin.

"Eipä mitään. Kiitti kun järkkäsit mut sisään" Hän vastasi. Kävelimme yhdessä sisälle, mutta suuntasimme kummatkin eri suuntiin. Kävelin suoraa tietä, baarin luokse ja tilasin oluen.

Siirryin olueni kanssa, vähän kauemmas baaritiskin luota. Halusin mennä tanssimaan, mutta en ollut tarpeeksi humalassa. Aloin katsella ympärilleni siinä toivossa, että näkisin jonkun tuttavani. Vaikka en halunnutkaan juhlia enää Annan, Carlin ja poikien kanssa, se ei tarkoittanut sitä, ettenkö minä halunnut seuraa. Yhtäkkiä katseeni osui tuttuun mieheen, baaritiskin toisella laidalla: Luke! Kävelin hänen luokseen ja istuin hänen viereensä.

"Mä en edelleenkään kaipaa panoseuraa" Hän huokaisi ja painoi päänsä tiskiä vasten. Katsoin tätä hämmentyneenä ja aloin nauraa. Luke nosti päänsä ylös ja katsoi minua suu auki.

"Vai että panoseuraa" Vastasin hänelle ja virnistin. Luke punastui ja joi oluensa loppuun. Baaritiskin luona oli onneksi rauhallisempaa, eikä musiikki soinut niin kovaa. Pystyimme siis keskustelemaan normaalisti.

"Jotkut tytöt kävi tässä" Hän selitti ja sai minut nyökkäämään. Luke oli suosittu ja se ei ollut mikään salaisuus. Hän tiesi olevansa ihan helvetin hyvännäköinen..

"Miten sä osasit tulla tänne?" Hän kysyi ja tilasi uuden oluen. Tiesin, että hän oli kerennyt juoda jo muutaman, mutta Lukella ei mennyt helposti päihin. Hän kuitenkin kärsi seuraavana aamuna, kauheasta krapulasta.

"Tämä on mun lempipaikka" Vastasin ja sain hänet nyökkäämään. Hän näytti todella surulliselta ja minulla kävi häntä sääliksi.

"Tämä on myös mun lempipaikka" Hän sanoi vähän ajan kuluttua. Hän otti taas hörpyn lasistaan ja minä tein samoin.

"Miten sä voit?" Kysyin ja hän kohautti olkapäitään. Katsoin, kun hän joi viimeisetkin oluet lasistaan ja tilasi toisen. Join oman lasini tyhjäksi ja tilasin itsellenikin samanlaisen. Vauhti oli (varsinkin Lukella) kova, mutta en juhlinut useasti, joten yksi ilta ei haitannut.

"Mua vituttaa" Luke sanoi muutaman minuutin jälkeen. Hän katsoi minua ärtyneenä, mutta myös suru paistoi hänen kasvoistaan.

"Mel on poissa 3 kuukautta. Miten mä selviän ilman sitä?" Hän kysyi ja painoi päänsä taas baaritiskiä vasten. Laskin käteni hänen selälleen ja aloin hieromaan sitä.

"Olethan sä pärjännyt ilman sitä, yli kahdeksantoista vuotta" Huomautin ja hän nosti päänsä ylös. Minua ei hirveästi haluttanut puhua Melaniesta, mutta tein sen Luken takia. Hänellä oli murheita ja minä olin hänen kaverinsa.

"Mihin sä Brianin jätit?" Hän kysyi ja alkoi tähyillä ympärilleen. Aloin itsekin katsella ympärilleni ja onneksi, en nähnyt lihaksikasta poikaystävääni missään.

"Sen pitää mennä aamulla töihin" Vastasin ja yritin kuulostaa mahdollisimman välinpitämättömältä, mitä en kuitenkaan ollut. Olin surullinen ja pettynyt.

Luke alkoi tuijottaa minua häiritsevästi. Vilkaisin tätä nopeasti ja huomasin, että hän yritti sanoa jotakin. Hän ei vaan löytänyt oikeita sanoja. Yritin hymyillä hänelle, onnistumatta. Olin vihainen Brianille, enkä todellakaan aikonut pyytää anteeksi mistään. Hän saisi pyytää minulta anteeksi. Hän valitsi aina työt, minun sijastani. Tottakai minulle tuli paha mieli!

"Älä ole surullinen!" Hän sanoi ja nousi seisomaan. Tein samoin ja yritin lähteä kävelemään kohti vessaa. Luke kuitenkin tarttui minua kiinni kädestä. Käännyin katsomaan häntä huokaisten ja hän veti minut halaukseen. Painoin pääni, tuttuun tapaan hänen rintakehäänsä vasten ja kiepautin käteni hänen selkänsä taakse. Poikien faneilla oli aina tapana sanoa, että Luke antoi parhaimmat halit: He eivät olleet väärässä!

"Vedetäänkö shotteja?" Hän kysyi ja sai minut eroamaan halauksesta. Hän virnisti minulle ja istui takaisin baarijakkaralle. Istuin hänen viereensä, taas hieman hämmentyneenä.

"Mistä lähtien sä olet alkanut vetämään shotteja?" Kysyin huvittuneena ja katsoin vierestä, kun Luke alkoi tilaamaan mitä sattui. Hän ojensi minulle yhden shottilasin, joka oli puoliksi täynnä, jotakin kirkasta nestettä.

"Ashtonin perässä on vaikea pysyä" Hän selitti ja sai minut nyökkäämään. Ashton rakasti shotteja ja hän tilasi niitä aina. Aloimme 'vetämään' Luken kanssa shotteja, nopeaan tahtiin. Pian olinkin ihan humalassa ja niin oli myös Luke.

"Mennään tanssimaan" Huusin hänelle ja vedin hänet mukanani tanssilattialle. Yllätyin siitä, että Luke ei vastustellut yhtään. Yleensä hän katsoi vain sivusta, kun muut tanssivat. Kumpikaan meistä ei osannut tanssia, mutta me heiluimme ja pompimme muiden ihmisten joukossa. Minulla oli pitkästä aikaa, todella hauskaa.

"Mulla on ollut sua ikävä!" Luke huusi musiikin yli ja käänsi minut ympäri. Hymyilin hänelle ja halasin häntä. Hän saattoi olla ex-poikaystäväni ja elämäni rakkaus, mutta uskoin että me molemmat olimme siirtyneet eteenpäin. Olimme valmiita olemaan taas parhaita kavereita.

"Niin mullakin sua" Kuiskasin hänen korvaansa ja yritin erota halauksesta. Hänen vahvat kätensä kuitenkin pitivät minut paikoillaan.

En olisi välttämättä edes halunnutkaan, päästää irti..