Wherever You Are (Book 3)

Chapter 73

Vuosi sitten olin onnellisin ihminen koko maailmassa.

Pääsin tapaamaan lempi bändini, ihania internet ystäviä ja pääsin aivan helvetin hienolle keikalle.

Vuosi sitten olin kotona.. 🖤

~~

Oli varhainen aamu ja olin ajamassa Brianin salille. Tiesin, että hän oli siellä, koska nyt oli tiistai. Hän oli aina töissä tiistaiaamuisin. Olin heittänyt Luken kotiin noin kymmenisen minuuttia sitten.

Minulla oli maailman oudoin fiilis: Tunsin oloni tyhjäksi, mutta en samalla tavalla kuin ennen.

Parkkeerasin autoni tienvarteen ja jäin vähäksi aikaa istumaan paikalleni. Minun pitäisi kertoa Brianille, että muuttaisin hänen kanssaan San Diegoon, mutta se tuntui erityisen raskaalta.

Nousin ulos autosta ja lukitsin sen. Kävelin sisälle isoon rakennukseen ja näin Brianin heti. Hän seisoi tiskin takana, kahden työntekijänsä kanssa. Lähdin kävelemään kohti heitä, erittäin hitaasti. Vaikka olikin todella aikaista, oli salilla monta ihmistä.

"Charlotte" Brian sanoi, kun hän huomasi minut. Hän ojensi jonkun kansion toiselle miehistä ja poistui tiskin takaa.

"Milloin me lähdetään?" Kysyin ja vilkaisin niitä kahta miestä. Toinen heistä oli Brianin hyvä kaveri, Mat.

"Siis aiotko sä lähteä mukaan?" Hän kysyi innoissaan, mutta aika varautuneesti. Nyökkäsin ja sain hänet hymyilemään. Hän veti minut tiukkaan halaukseen, samalla mutisten jotakin.

"Mahtavaa!" Hän melkein huusi ja tiukensi otettaan entisestään. Näin hänen kavereidensa hymyilevän. Brian oli varmaankin puhunut tilanteesta heille.

"Jep" Sanoin, kun hän päästi irti minusta. Muotoilin kasvoilleni pienen hymyn ja yritin vaikuttaa iloiselta. En voinut: Minua väsytti ja nälätti. Halusin kotiin nukkumaan. Ehkä kävisin hakemassa jotakin syötävää ennen sitä.

"Mä olen niin iloinen" Brian sanoi ja nosti kätensä ilmaan. Hän katseli ympärilleen, hymyillen leveästi. Brian lähti kävelemään kohti kavereitaan ja pian he halasivat Briania, joka vaikutti maailman onnekkaimmalta mieheltä.

"Brian" Sanoin ja kävelin hänen luokseen. Vedin hänet vähän kauemmaksi muista, koska en tavallaan halunnut heidän kuulevan.

"Voidaanko muuttaa mahdollisimman pian?" Kysyin kuiskaten ja katsoin tätä silmiin. Hän laittoi kätensä puuskaan ja katsoi minua kummastuneena.

"Onko jotakin tapahtunut?" Hän kysyi. Siirsin käteni pois hänen käsivarreltaan ja laitoin itsekin käteni puuskaan.

Kertoisinko hänelle kaiken.. Kertoisinko hänelle, että olin pettänyt tätä ex-poikaystäväni kanssa? Kertoisinko hänelle, että minulla oli yhä tunteita tätä ihmistä kohtaan?

En.

"Mä olen valmis vaihtamaan maisemaa" Huokaisin ja sain hänet nyökkäämään. Brian näytti kuitenkin kaikkea muuta kuin tyytyväiseltä. Hän oli ollut sitä äsken, mutta ei enää. Hän vaikutti miettivän jotakin.

"Sä et vastannut mun kysymykseen" Huomautin ja näpräsin hermortuneena autonavaimia. Vilkaisin hänen kavereitaan, jotka lähtivät kävelemään pois paikalta, kiusaantuneina.

"Toki, sano vaan päi-"

"Käykö ylihuominen?" Kysyin, keskeyttäen hänet. Brian nielaisi äänekkäästi ja katsoi minua kummastuneena ja hitusen järkyttyneenä. Hymyilin hänelle rohkaisevasti.