Chapter 1

4.2K 269 104
                                    

*Flashback*

"Mitä?" Kysyin säröilevällä äänellä ja pudotin mikkini maahan. Koko yleisö oli alkanut puhua kovaan ääneen ja tuntui siltä kuin koko areena olisi kaatunut päälleni. Kaikki tuijottivat minua.

"Mä en voi!" Luke sanoi ja näin kyyneleiden valuvan alas hänen poskiltaan. Tunsin outoa kipua rinnassani ja yritin vain pidätellä kyyneleitäni.

"Etkö sä tajua, että mä tein tämän kaiken sulle?" Kysyin kyynelissä ja nousin ylös. Hän katsoi minua, suu hiukan auki. Hän pyyhki poskiaan ja siirsi katseensa pois minusta.

"Char, mä en vaan voi" Hän sanoi ja aloin itkeä. Aloin itkeä, kaikkien niiden ihmisten edessä. Olin nolannut itseni ihan täysin. En vain voinut katsoa häntä enään. Lähdin kävelemään pois lavalta, kädet kasvojeni edessä. Kun pääsin backstagelle, Ashton oli saanut minut kiinni.

"Char, se vaan yllättyi ja-"

"Mä olen rakastanut sitä aina! Ja nyt se rikkoi mun sydämen, taas kerran. Tämä on jo toinen kerta! Muhun sattuu, aivan helvetisti. Mun ei olisi koskaan pitänyt tutustua siihen!" Huusin hänelle ja juoksin pukuhuoneeseen. Nappasin laukkuni mukaan, ja lähdin etsimään uloskäyntiä. En voinut edes kuvailla sitä tunnetta, mitä tunsin: Olin ihan rikki! Kun vihdoinkin löysin uloskäynnin, tunsin jonkun tarttuvan käsivarteeni. Käännyin raivoissani ympäri ja huomasin tuijottavani Lukea silmiin.

"Char-"

"Mä en enään ikinä halua puhua sulle! Jos mä en olisi tavannut sua, mulla olisi asiat varmasti paljon paremmin. Mä olisin mielummin vaikka kuollut! Mä nolasin itseni kaikkien noiden ihmisten edessä ja sä vastaat vaan, että sä et voi?!" Huusin hänelle ja riuhtaisin itseni irti, hänen otteestaan. Lähdin kävelemään areenan edessä olevien taxien luokse, hän perässäni.

"Mä rakastan sua!" Hän huusi minulle ja sai minut pysähtymään. Kyyneleet valuivat pitkin poskiani ja tunsin kuinka sydämeni mureni. Riuhtaisin korun irti kaulastani ja heitin sen häntä kohti. Samoiten myös sen sormuksen. Katsoin häntä vielä viimeisen kerran, ennen kuin juoksin taxin luokse, ja hyppäsin sen kyytiin..

~~

*Vuotta myöhemmin*

"Anna!" Huusin ja juoksin portaat alas. Kävelin keittiöön ja sain vastaani aina yhtä iloisen Annan. Hän katsoi minua kulmat kurtussa, odottaen selitystä huudolleni.

"Mun on pakko saada puhua sun kanssa" Huokaisin ja hän alkoi nauraa. Hän hymyili minulle pienesti ja hyppäsi istumaan työtasolle. Minä istuin hänen viereensä. Hän otti kahvikupin käteensä, samalla hyräillen.

"Kerroppas mulle, että mitä asiaa sulla oli" Hän sanoi ja joi kulauksen, hänen kahvistaan. Hän katsoi minua sivusilmällä ja jos totta puhutaan, se oli pelottavan näköistä. Siirsin katseeni pois hänestä ja katsoin ulos keittiön ikkunasta. Tuijotin pihallamme kasvavia palmuja ja se sai minut tavallaan rentoutumaan. Meidän talomme, meidän pihamme: Tunsin vihdoinkin olevani aikuinen!

"Mä kuulin, kun sä kuuntelit- uhm.. musiikkia" Sanoin hiljaisella äänellä ja siirsin katseeni takaisin Annaan. En halunnut syyllistää häntä mitenkään. Anna katsoi minua taas kulmat kurtussa, kunnes hän tajusi mitä tarkoitin.

"Anteeksi, mä en ollenkaan tajunnut" Hän sanoi äkkiä ja sai minut naurahtamaan.

"Älä pyydä anteeksi! Enhän mä voi kieltää sua kuuntelemasta sun lempibändiä" Vastasin hymyillen, vaikka todellisuudessa, minua ei oikein hymyilyttänyt. Oli ihana asua Annan kanssa yhteisessä talossamme, mutta se oli myös todella iso haaste. Anna nimittäin piti yhä, mistäpä muustakaan kuin 5 Seconds of Summerista.

"Mä olen pahoillani" Hän sanoi ja joi kahvikuppinsa tyhjäksi. Hän laski sen pöydälle ja minä siirsin sen tiskialtaaseen.

"Miten niillä menee?" Sain kysyttyä. Vaikka en ollutkaan nähnyt Lukea noin vuoteen, minua kuitenkin kiinnosti se, että miten hänellä meni. Olin nähnyt Michaelia, Calumia ja Ashtonia kerran, mutta Luke ei ollut silloin mukana.

"Mun mielestä ne tekee niiden uutta albumia, nyt" Anna sanoi vähän varovaisen oloisena. Nyökkäsin ja hymyilin hänelle pienesti. Anna ei pitänyt heihin yhteyttä, mutta tietenkin hän oli lukenut jostakin sosiaalisesta mediasta.

Olin vahvempi kuin ennen, mutta heidän ääniensä kuuleminen sai minut muistelemaan menneitä. Sen takia en kuunnellut heidän musiikkiaan, vaikka pidinkin siitä.

Asiat olivat muuttuneet aika paljon:

Minä ja Anna asuimme vieläkin Los Angelesissä, mutta me emme asuneet enää asuntolassa. Olimme ostaneet omakotitalon, joka oli todella hieno asia. Me molemmat kävimme töissä ja tienasimmekin todella hyvin. Minä olin töissä kauneushoitolassa ja Anna oli saanut töitä, yhdestä isosta lakifirmasta. Hän oli assistenttina siellä, mutta hän opiskeli samaan aikaan juristiksi! Olin aina pitänyt häntä viisaana ja pätevänä siihen hommaan, joten olin onnellinen hänen puolestaan. Minä sain taas tehdä sitä mistä tykkäsin: Laittaa ihmisten hiuksia ja meikata heitä jne.

Olin myös todella hyvissä väleissä vanhempieni kanssa. Kävin heidän luonaan melkein joka päivä ja kerroin heille kaiken. He olivat tukeneet minua taas kerran, vaikeina aikoina!

Kun Luke oli vastannut kosintaani kieltävästi, olin ollut ihan maassa. Kun olin taas kerran palannut Los Angelesiin päätin, että en saa masentua hänen takiaan. Minun olisi vain alettava elämään ilman häntä. Ja niin minä myös teinkin.

Vaikka koko kosinta homma olikin noloin asia mitä minä olin koskaan kokenut, oli siitä ollut minulle haittaa sekä hyötyä. Ihmiset ympäri maailmaa olivat nähneet videon juuri kyseisestä tapahtumasta ja sen takia moni tiesikin mistä olin tuttu. Mutta sen myötä olin saanutkin työpaikkani. Minulla oli aika paljon Twitter ja Instagram seuraajia, ja ihmisiä oli oikeasti alkanut kiinnostamaan, mitä minä tein. He eivät olleet kiinnostuneet minusta Luken takia ja se oli iloinen asia!

Olin onnellinen ja se oli tärkeintä!

"Charlotte!" Ääni huusi, varmaankin eteisestä. Anna virnisti minulle samalla, kun hyppäsin työtasolta alas. Lähdin kävelemään eteistä kohti ja pian sainkin vastaani hänet.

"Hey babe!" Huusin ja juoksin suutelemaan häntä.

Ainiin!

Ja sitten hän.. Hänen nimensä oli Brian.. Kuten sanoin: Asiat olivat muuttuneet. En ollut enää sinkku! Brian oli ihana ja pidin hänestä todella paljon, mutta oli tavallaan outoa seurustella hänen kanssaan. Hän vain-

Hän ei ollut Luke.

Wherever You Are (Book 3)Where stories live. Discover now