Wherever You Are (Book 3)

Chapter 3

Oli outoa ajatella, että pojat olivat ihan oikeasti tulossa Los Angelesiin, seuraavana päivänä! Oli ihanaa nähdä taas Michaelia, Calumia ja Ashtonia.

Oli siis perjantaiaamu ja olin juuri lähdössä salilta, töihin. Keräsin treenikamani reppuuni ja kävelin ulos pukuhuoneesta. Näin Brianin kävelevän luokseni, joten jäin odottamaan häntä.

"Lähdetkö sä jo?" Hän kysyi ja jäi seisomaan eteeni. Nyökkäsin ja hän katsoi minua kummallisena.

"Kello on jo vähän yli kahdeksan. Mun on mentävä töihin" Huokaisin ja katsoin ulos ikkunasta. Aurinko paistoi jo kirkkaasti ja lämpötila nousi koko ajan.

"Älä tapa itseäsi, kaikella sillä työllä" Hän sanoi ja veti minut halaukseen. Naurahdin ja pudotin reppuni maahan. Kiedoin käteni hänen ympärilleen ja painoin pääni hänen rintakehäänsä vasten.

"Mä tykkään mun työstä! Ja loppujen lopuksi mä vaan värjään ja leikkaan ihmisten hiuksia. Jos oikein hyvin käy, niin mä saan tänään jopa laittaa yhden asiakkaan kynnet" Mutisin ja hän alkoi nauraa. Päästin irti hänestä ja kurotin suutelemaan häntä.

"Nähdään illalla?" Hän varmisti ja minä nyökkäsin. Pussasin hänen poskeaan ja otin reppuni maasta. Lähdin kävelemään ulko-ovia kohti, samalla heiluttaen hänelle. Hän heilutti minulle takaisin ja palasi asiakkaidensa luokse.

Kun astuin ulos ovesta, tunsin lämpimän tuulenvireen kasvoillani. Hymy nousi kasvoilleni, kun lähdin kävelemään kohti työpaikkaani. Ihmisillä oli aika kiire, koska kaikki olivat menossa töihin. Minulla ei todellakaan ollut kiire, koska ensimmäinen asiakkaani saapui vasta kymmenen jälkeen, mutta halusin olla paikan päällä ajoissa. Laitoin kuulokkeet korviini, musiikit soimaan ja lähdin juoksemaan.

Koska juoksin, minulla meni vain jotain 10 minuuttia. Aukaisin kauneushoitolan oven avaimellani, koska olin ensimmäinen töissä. Siirsin verhot ikkunoiden edestä, jotta koko paikka valaistuisi. Koko tila täyttyi auringon valosta, mutta laitoin normi valot kuitenkin päälle. Rakastin työpaikkaani ja työtäni!

Kävelin kampaamon puolelle, hymyssä suin. Hain sieltä radion ja vein sen 'odotustilan' pöydälle. Laitoin lempi radiokanavani päälle ja aloin järjestelemään paikkoja valmiiksi. Minulla oli jostakin syystä, niin hyvä fiilis!

"Ennen seuraavaa kappaletta, meillä on ilmoitusasiaa! 5 Seconds of Summer saapuu vieraaksemme studioomme, ensi viikon keskiviikkona!" Radiosta kuului ja se sai minut kääntymään ympäri. Tuijotin radiota ja kuuntelin, kun radiojuontaja puhui pojista. Juuri silloin työkaverini Johannah, astui ovesta sisään.

"Hei, Char-"

"Shhh!" Huusin hänelle ja istuin sohvalle. Johannah käveli luokseni ja istui viereeni. Juonto loppui ja Don't Stop, alkoi soimaan.

"Arvaa mitä!" Sanoin innoissani ja nousin ylös. Johannah katsoi minua hämmentyneenä, joten jatkoin:

"Pojat tulee Los Angelesiin!" Sanoin innoissani ja näin, kuinka tytön ilme kirkastui. Kaikki tiesivät, että minä tunsin heidät ja olin heidän kaverinsa. Se oli tavallaan helpottavaa. Minun ei tarvinnut salata ystävyyttämme, ja sain puhua asiasta ihan vapaasti.

"Oi miten kiva! Ehkä sä voisit esitellä ne mulle" Hän virnisti ja nousi myös ylös. Otin puhelimeni esille ja Johannah tiesi, mitä aioin tehdä. Me molemmat rakastimme tuota kappaletta, joka soi parhaillaan joten me videoimme itseämme laulamassa sitä. Se kuulosti hirveältä, mutta video oli hauska! Postasin sen Instagramiin ja tägäsin pojat siihen.

"Mä olen todella onnellinen!" Huokaisin iloisesti ja laskin puhelimeni pöydälle. Johannah hymyili minulle, samalla kun hän käveli vastaanottotiskin taakse, avaamaan tietokonetta.