Wherever You Are (Book 3)

Chapter 54

Suuret pahoittelut tästä epäaktiivisuudesta. Mulla on ollut koulujuttujen lisäksi todella paljon muutakin hommaa: Mä olen saanut host-veljen ja kaikki nämä vaihtari asiatkin ovat vieneet paljon aikaa. En vain yksinkertaisesti ole ehtinyt kirjoittaa.

Toivon, että nyt joululomalla pystyn rentoutumaan ja kirjoittelemaan! ❤️

+ Olis ihan sika siistiä jos tulis vielä tämän vuoden puolella 800 seuraajaa täyteen!!!

~~

Heräsin kovaan huutoon ja kopinaan. Avasin silmiäni hieman ja tajusin makaavani autoni takapenkillä, Luke päällä. Tilanne ei olisi ollut ollenkaan paha, jos me emme olisi olleet melkein alasti ja auton ulkopuolella ei olisi ollut ihmisiä. Tuijotin hetken Lukea, joka nukkui. Olisin halunnut lyödä itseäni ja sitten häntä.

Nousin istumaan ja nappasin Luken paidan auton lattialta. Peitin sillä paljaan kehoni ja katsoin järkyttyneenä tuota vanhaa pariskuntaa, joka tuijotti minua. Kömmin ulos autosta, samalla läpsien Lukea rintakehään.

"Mitä te luulette oikein tekevänne?" Mies kysyi kovaan ääneen ja katsoi minua suu auki. Poskeni helahtivat punaisiksi kun tajusin, että vanha pariskunta ei ollut yksin. Rannalla oli muutama pariskunta ja varsinkin todella paljon lapsia.

"M-mä olen pahoillani-"

"Mitkä nämä on?" Joku poika kysyi ja nosti hiekasta mustat rintsikat. Tunnistin ne heti omikseni. Vanhempi rouva henkäisi kovaan ääneen, kun taas minä revin rintaliivini pojan käsistä ja heitin ne auton takapenkille. Laitoin Luken paidan päälleni ja aloin katsella ympärilleni.

Aloin keräillä tavaroitamme hiekasta, välittämättä enää niistä ihmisistä, jotka olivat piirittäneet minut. Ranta oli ollut ennen vain muutamien ihmisten tiedossa, mutta nyt ilmeisesti kaikki kävivät siellä. Minä olin muuttunut ja niin oli myös rantakin.

"Teidän pitäisi hävetä! Te leikitte lääkäriä julkisella paikalla, kaikkien nähtävänä" Rouva jatkoi ja huusi jotakin kahdelle pikkutytölle. Katsoin tätä huvittuneena ja unohdin hetkeksi sen faktan, että olin ilmeisestikin pettänyt Briania Luken kanssa.

"Me tultiin vain rannalle niinkuin kaikki muutkin" Vastasin ja heitin kenkäni etupenkille. Juoksin lähemmäs merta ja otin Luken housut mukaani. Kun palasin takaisin autolleni, ihmisiä oli kerääntynyt paikalle aina vain enemmän.

"Mä tiedän sut jostakin!" Joku nuori miehenalku sanoi ja alkoi virnuilla. Vedin paitaa alaspäin ja aukaisin kuskin puolen oven. Juuri kun olin istumassa autooni, joku tarttui minua kiinni kädestä.

"Eikö teitä ihan oikeasti hävetä?!" Nainen kysyi raivoissaan. Katsoin tätä suu auki, koska en osannut vastata mitään. Kaikki näyttivät tuomitsevan minua ja Lukea. En tiennyt oliko joku tunnistanut takapenkillä maanneen Luken ja tuominnut meidät sen takia. Ja sitä paitsi: Me olisimme aivan hyvin voineet vain nukkua siellä perhanan takapenkillä.

"Itseasiassa ei! Mä olen vapaa tekemään mitä mä haluan" Vastasin ja istuin kuskin paikalle. En voinut olla tuntematta syyllisyyttä, koska en ollut aivan vapaa: Seurustelin Brianin kanssa. Otin avaimet penkiltä ja käynnistin auton. Minua raivostutti ja olin myös todella vihainen itselleni.

"Ja sitä paitsi! Sitä kutsutaan nykyään panemiseksi tai vaikka nussimiseksi" Huusin heille ja vedin oven kiinni. Kaahasin pois rannalta, samalla nauraen. Heidän ilmeensä olivat olleet niin loistavia. Minua ei kuitenkaan naurattanut kovinkaan kauaa. Tajusin, että Luke ei ollut enää unessa.