Wherever You Are (Book 3)

Chapter 44

Paska kappale ☹️

~~

Puristin paperia toisessa kädessäni ja silmäilin tekstiä. Oli selvää, että Luke oli kirjoittanut kyseisen kappaleen ja se nuottipaperi mitä pitelin käsissäni, oli varmastikin alkuperäinen. Teksti oli todella kaunista ja oikeastaan aika koskettavaa. Otin laatikosta lisää valokuvia ja aloin katsella niitä. Me molemmat näytimme onnellisilta: Me olimme olleet onnellisia yhdessä.

Otin puhelimeni toiseen käteeni ja hain kappaletta sen nimellä. Menin sivulle mistä sen pystyi kuuntelemaan ja laitoin kappaleen soimaan. Suljin silmäni, jotta pystyisin keskittymään kunnolla.

"For a while we pretended
That we never had to end it
But we knew we'd have to say goodbye
You were crying at the airport
When they finally closed the plane door
I could barely hold it all inside-"

"Mitä sä teet?" Joku sanoi. Avasin silmäni ja käännyin katsomaan taakseni. Tajusin tuijottavani säikähtäneen oloista Lukea, joka todellakin vaikutti siltä, että hän saisi kohta sydänkohtauksen. Nousin nopeasti ylös ja katsoin tätä säikähtäneenä.

"Laita se pois" Hän sanoi ja osoitti puhelintani. Musiikki soi yhä ja tottakai Luke oli kuullut sen. Laitoin puhelimeni selkäni taakse ja katsoin tätä silmiin. Yritin kuunnella laulun sanoja, mutta en pystynyt kunnolla keskittymään. Luke ryntäsi luokseni ja yritti ottaa puhelimen kädestäni. Siirsin kättäni aina vain kauemmas hänestä ja katsoin tämän epätoivoisia kasvoja.

"Every night I almost call you
Just to say it always will be you
Wherever you are"

Sanat porautuivat kallooni. Tässä kappaleessa oli jotakin eristyistä, koska Luke oli sekoamispisteessä. Hän yritti siepata puhelimen kädestäni, mutta estin häntä. Hän vaikutti olevansa paniikissa. Luke katsoi hätäisesti lattialla olevaa laatikkoa, jonka sisältö oli levitettynä lattialla.

"Char, ole kiltti ja laita se pois" Hän aneli ja silloin se iski minuun. Tajusin mistä tässä kaikessa oli kyse. Lamaannuin täysin ja jäin vain tuijottamaan häntä. Luke sieppasi puhelimen kädestäni ja laittoi musiikin pois. Hän katsoi minua raivoissaan, enkä voinut olla huomaamatta sitä, että hän vaikutti olevansa hieman humalassa.

Luke heitti puhelimeni seinään raivoissaan ja alkoi pyöriä ympäri huonettaan. Mieleni teki alkaa itkemään, mutta ei sen takia että puhelimeni oli juuri varmaankin mennyt rikki: Minua pelotti ja olin todella hämmentynyt. Luke alkoi heitellä esineitä raivoissaan. Hän oli aivan poissatolaltaan ja humalassa. Kiiruhdin hänen luokseen ja tartuin tätä toisesta kädestä.

"Miksi sä et halunnut, että mä kuulen tuon kappaleen?" Kysyin kyynelissä. Luke työnsi minut kauemmas itsestään ja katsoi minua hurjana. Nyt minäkin aloin raivostua. Keräsin kaiken rohkeuteni ja työnsin hänet seinää vasten. Luke horjahti ja tiputti pitelemänsä maljakon. Se tipahti lattialle ja hajosi tuhansiksi palasiksi. Hän painoi minut seinää vasten, todella kovakouraisesti.

"Vastaa mulle" Sanoin hiljaa, koska minua pelotti. Luke siirsi toisen kätensä leualleni ja puristi sitä lujasti. Hän oli hengästynyt niinkuin minäkin.

"Miksi sä et halunnut, että mä kuulen tuon kappaleen?" Toistin itkuisena. Halusin vain kuulla sen häneltä. Luke vain tuijotti minua. Hän näytti siltä, että hänkin alkaisi itkeä. Hänen huoneensa oli ihan sekaisin, koska hän oli riehunut. Näytti siltä, että me olisimme tapelleet.

"Vastaa!" Huusin hänelle ja yritin rimpuilla irti hänen otteestaan. Hän siirsi molemmat kätensä poskilleni ja pakotti minut katsomaan häntä. En tiennyt miksi, mutta olin alkanut itkeä.