Wherever You Are (Book 3)

Chapter 12

Mun pitäisi saada joku palkinto siitä, että tämä on jo 3 luku tällä viikolla, hahaha! Enjoy.. 💖

~~

"Sanoithan sä, että ei sipulia ja suolakurkkua?" Michael kysyi heti, kun istuin kuskinpaikalle. Nyökkäsin ja ojensin hänelle ison paperikassin. Olimme pysähtyneet McDonaldsiin hakemaan ruokaa minulle, Michaelille, Ashtonille ja Calumille. Michael ei voinut sietää sipulia ja suolakurkkua juustohampurilaisessaan. En tajunnut mitä vikaa esimerkiksi sipulissa oli, mutta en kyseenalaistanut häntä: Kaikki mikä liittyi ruokaan oli hänelle pyhää.

"Olethan sä varma, että Luke ei tule-"

"Se sanoi menevänsä Melanien luokse yöksi, joten ei se ole tulossa" Michael huokaisi ja laski paperikassin jalkatilaan. Hän kääntyi katsomaan minua, kun käynnistin autoni ja ajoin pois parkkipaikalta.

Ajoimme talolleni ja parkkeerasin auton pihatielle. Michael ja minä nousimme autosta ulos, yhtä aikaa ja kävelimme ovelle. Avasin oven Michaelille ja kävelin hänen perässään sisään. Kävelin keittiöön, jossa Anna ja hänen poikaystävänsä Carl tekivät ruokaa.

"Mitäs teille rakastavaisille kuuluu?" Kysyin jo paljon iloisempana ja tökkäsin Annaa kylkee. Löin Carlia olkapäähän ja tämä alkoi nauraa. Tykkäsin hänestä todella paljon ja minusta tuntui siltä, että hän oli juuri se oikea Annalle. He vaikuttivat todella onnellisilta yhdessä.

"No mikäs sulla on?" Carl kysyi ja kietoi kätensä Annan lantion ympärille. Anna pussasi Carlia poskelle ja käänsi sen jälkeen katseensa minuun. Hymyilin molemmille ja kuulin, kuinka Michael rymisteli eteisessä.

"Mä toin mukanani vieraan" Ilmoitin ja Michael käveli luoksemme keittiöön. Annan suu loksahti auki, kuten myös Carlin. Näin Annan kasvoista, kuinka onnellinen hän oli nähdessään Michaelin. Hän rimpuili itsensä irti Carlin otteesta ja ryntäsi halaamaan Michaelia. Michael halasi häntä innokkaasti takaisin. Hänkin oli onnellinen nähdessään Annan.

"Me tultiin hakemaan mun tavaroita. Mä menen niille yöksi tänään" Selitin ja Anna irrotti otteensa Michaelista. Michael hymyili hänelle ja käänsi katseensa Carliin, joka vain tuijotti häntä suu auki. Myös Carl piti poikien musiikista, joten tottakai hän tunnisti Michaelin.

"Mä olen Carl, Annan poikaystävä" Carl sanoi ja kätteli Michaelia. Michael hymyili hänelle ja katsahti nopeasti Annaa.

"Hauska tavata Carl! Mä olen Michael" Hän vastasi naurahtaen. Michael katsoi minua hymyillen ja hymyilin hänelle takaisin.

"Siitä onkin pitkä aika, kun viimeksi nähtiin" Michael sanoi Annalle, joka alkoi nyökytellä. Carl istui työtason päälle ja vain tyytyi katselemaan vierestä.

"Mun pitäisi oikeastaan kiittää sua! Minä ja Carl tavattiin teidän keikalla" Anna selitti Michaelille, joka selvästikkin innostui tästä uutisesta. Hänen hymynsä oli näkemisen arvoinen. Anna käveli Carlin luokse ja pussasi tätä. Michael yritti pidätellä huokaustaan, mutta onnistumatta.

"Mä olen niin iloinen kuullessani tuon!" Hän sanoi ja veti minut kylkeensä kiinni. Positiivinen energia oli vallannut koko huoneen ja minunkin oloni oli jo parempi.

"Mä menen pakkaamaan, mutta te voitte jutella keskenänne" Sanoin heille ja juoksin yläkertaan. Otin vaatekaapistani repun ja aloin kerätä siihen tarvitsemiani asioita. Pakkasin reppuuni mm. hammasharjan, yövaatteet ja seuraavan päivän vaatteet. Lisäksi meikkejä ja sen sellaista. Juoksin takaisin alakertaan ja löysin kaikki kolme, olohuoneen puolelta. He joivat kahvia ja juttelivat jostakin.

"Mennäänkö?" Kysyin ja Michael nyökkäsi. Hän halasi Annaa ja myös Carlia, jonka kanssa hän oli näköjään ehtinyt jo tutustumaan. Heilutin kättäni molemmille ja kävelin ulos asunnosta, Michael perässäni.