Wherever You Are (Book 3)

Chapter 32

Moikka ihanat! 💕
Nyt viimeistään kannattaa ottaa seurantaan @ faniyhteisofi eli SFY Daily, snapchatin puolella! 🤘🏼
Olen siellä ensi viikon torstaina joten toivon, että tulette silloin kyselemään multa kysymyksiä ja sen sellaista.
Muistutan tästä vielä myöhemmin! 🙂🙌🏼

+ Mulla on teille jotakin todella mahtavaa kerrottavaa: Tämä kyseinen asia, tulee muuttamaan mun elämän ja toivon mukaan pääsette tuntemaan mut myös paremmin, jos kaikki menee niin kuin pitää 💕

~~

Koputin poikien talon oveen ja jäin odottamaan. Michael oli käskenyt minut tänne, enkä tiennyt miksi. Odotin vähän aikaa, ennen kuin ovi aukesi.

"Char!" Michael sanoi iloisesti ja veti minut halaukseen. Kiedoin käteni hänen ympärilleen, samalla nauraen. Hän oli aina niin ihana.

"Mikä sulla on?" Kysyin ja päästin irti hänestä. Michael veti minut sisälle ja laittoi ulko-oven kiinni. Hän vaikutti todella energiseltä ja iloiselta.

"Mä olen vain onnellinen nähdessäni sut" Hän sanoi virnistäen. Hän raahasi minut keittiöön, samalla mutisten jotakin. Yhtäkkiä joku peitti silmäni, jonkin näköisellä huivilla.

"Mitä helvettiä?!" Huusin ja yritin rimpuilla irti, tämän kyseisen henkilön otteesta.

"Ota ihan rauhassa" Luken ääni, kuiskasi korvaani. Lopetin heti kaiken: Myös hengittämisen. Hänen kätensä siirtyivät lantiolleni ja hän lähti kuljettamaan minua jonnekin. Minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, mitä oli tapahtumassa, enkä ehkä halunnutkaan tietää.

"Me ei tapeta sua" Ashtonin ääni sanoi jostakin. Naurahdin hermostuneena, koska en tiennyt miten minun pitäisi reagoida. Olin hämmentynyt ja hieman jännittynyt.

"Sä saat avata silmät vasta sitten, kun mä sanon" Luke sanoi ja sai minut nyökkäämään. Hän pysäytti minut ja siirsi kätensä pois lantioltani. Suljin silmäni ja hän siirsi huivin pois, silmieni edestä.

"Nyt sä voit avata sun silmät" Luke kuiskasi korvaani ja tein heti, niinkuin hän oli käskenyt. Minut oli tuotu kauniisti sisustettuun huoneeseen. Huone oli ihanan kirkas ja mustavalkoinen. Kaikki oli niin tyylikästä!

"Tämä on sun huone" Luke selvensi ja laski kätensä olkapäilleni. Suuni loksahti auki. Käännyin katsomaan parhaita ystäviäni, jotka hymyilivät leveästi. Minun huoneeni?

"Mitä sä tarkoitat?" Kysyin järkyttyneenä. Ashton alkoi kikattaa hiljaa ja näin, kuinka Calumin hymy vain leveni.

"Me halutaan, että sä muutat tänne" Michael selvensi. Katsoin heitä kaikkia, vuoron perään: Olivatko he tosissaan? En oikein tiennyt mitä sanoa, koska olin todella yllättynyt, mutta todella onnellinen.

"Ihanko oikeasti?" Kysyin ääni väristen ja yritin pidätellä kyyneleitäni. Kaikki nyökyttelivät ja näin, kuinka Ashton alkoi kaivamaan jotakin taskustaan.

"Tervetuloa uuteen kotiin" Ashton sanoi ja ojensi minulle avaimen. Otin avaimen käteeni ja purskahdin itkuun. Luke ei jäänyt taaskaan toimettomaksi: Hän kietoi kätensä ympärilleni ja painoi minut nopeasti rintakehäänsä vasten.

Minulla oli maailman parhaimmat ystävät. He olivat aina tukenani. En osaa edes sanoin kuvailla, kuinka kiitollinen olin heille. Heidän ei olisi tarvinnut tehdä mitään minun eteeni, mutta he tekivät. He olivat antaneet minulle niin paljon ja nyt pääsisin asumaankin heidän kanssaan: Ehkä onneni oli kääntymässä.

"K-kiitos" Sopersin ja tunsin, kuinka Ashton, Calum ja Michaelkin liittyivät halaukseen. Rakastin heitä kaikkia, niin paljon..

"Me remontoitiin tämä meidän vierashuone sua varten, joten sen takia sä et saanut mennä sinne" Michael selitti. Luulin, että he olivat vain halunneet vierashuoneestaan paremman, mutta nyt se olikin minun huoneeni.

"Oletteko te varmoja tästä?" Kysyin ja he kaikki alkoivat nyökytellä. Päästin irti Lukesta, samalla pyyhkien poskiani. Olisimme läheisempiä kuin koskaan aikaisemmin.

"Me halutaan auttaa ja tukea sua kaikessa. Sä olet meille rakas" Calum sanoi ja sai minut naurahtamaan. Hymyilin hänelle leveästi ja hän hymyili takaisin. Sitten muistinkin erään hyvin tärkeän asian: Olin juuri kieltäytynyt muuttamaan Brianin kanssa yhteen.

Istuin sängylle- tai siis minun sängylleni ja huokaisin ääneen. Brian luuli jo valmiiksi, että en halunnut olla enää hänen kanssaan ja nyt muuttaisin ex-poikaystäväni kanssa yhteen: Emme me asuisi Luken kanssa kahdestaan ja me olimme ystäviä, mutta vaikutti se silti pahalta. Brian ei ikinä ymmärtäisi.

"Etkö sä ole iloinen?" Luke kysyi. Nostin katseeni ylös ja katsoin tätä silmiin.

"Mä olen todella iloinen, mutta Brian pyysi mua muuttamaan sen kanssa yhteen, juuri ennen kuin mä tulin tänne" Sanoin huokaisten ja jäin odottamaan sitä, miten he reagoisivat. Michael ja Calum katsoivat toisiaan pettyneinä. Luke tuijotti minua hämmentyneenä.

"Mä kieltäydyin, koska mä en ole valmis vielä muuttamaan sen kanssa yhteen" Lisäsin ja sain pojat entistäkin hämmentyneimmiksi. Nousin ylös ja haroin toisella kädelläni, vaaleanpunaisia hiuksiani. Olin jo tottunut siihen, että ne eivät olleet enää blondit.

"Ja huono asia on se, että-?" Ashton kysyi johdatellen. He eivät ymmärtäneet: Kukaan heistä ei ymmärtänyt.

"Brian luulee jo valmiiksi, että mä en halua olla enää sen kanssa! Jos mä muutan tänne, se varmaan jättää mut" Sanoin kovaan ääneen. Halusin muuttaa tänne: Halusin sitä enemmän kuin mitään muuta. Mutta.. En halunnut menettää Briania.

"Luuleeko se, että meillä kahdella on jotakin meneillään?" Luke kysyi rauhallisena ja laittoi kätensä puuskaan. Nyökkäsin hänelle, koska se oli totta. Epäilisin itsekin jotakin, jos Brian hengailisi koko ajan, entisen tyttöystävänsä kanssa. Toisaalta: Minun ja Luken 'suhde' oli erityinen.

"Sun on puhuttava sen kanssa" Luke sanoi ja otti askeleen taaksepäin. Hän vaikutti miettivän jotakin, mutta hän oli oikeassa.

"Jos sulla on parempi olla meidän kanssa kuin jossain muualla, niin Brianin on ymmärrettävä se" Ashton sanoi viisaasti. Nyökkäsin hänelle ja kävelin ison vaatekaapin luokse. Kaikki vaatteeni mahtuisivat siihen varmasti.

"Mä rakastan teitä niin paljon" Huokaisin ja aukaisin kaapin oven. Tunsin jonkun kiepauttavan kätensä ympärilleni, takaapäin. Katsoin käsiä jotka lepäsivät mahallani ja tajusin, että kyseine heppu joka halasi minua, oli Michael. Laitoin omat käteni hänen käsiensä päälle ja nojasin häntä vasten.

"Me rakastetaan sua enemmän" Hän sanoi ja tiukensi otettaan ympärilläni.

En halunnut menettää Briania, joten minua pelotti kertoa hänelle, että muuttaisin poikien luokse asumaan. Se oli kuitenkin minun päätökseni, eikä hänen. Minua myös jännitti se, että asuisin taas Luken kanssa. Viimeksi kun me olimme 'virallisesti' asuneet yhdessä, me olimme seurustelleet.

Nyt me olimme vain ystäviä.