Chapter 49

2.3K 231 73
                                    

We lost a beautiful angel, who gave so much to our fandom.
Rest in peace Georgia, you will be missed 🙏🏼❤️

~~

"Mä ajattelin laajentaa meidän toimintaa ja perustaa toisen salin San Diegoon" Brian sanoi ja nousi istumaan. Olin herännyt vasta, mutta olin erittäin iloinen siitä, että kello oli vasta yhdeksän. En ollut pitkään aikaan herännyt niin aikaisin!

"Kuulostaa hyvältä" Vastasin ja vilkaisin mekkoani, jonka olin asettanut Brianin tyhjälle työpöydälle. Minulla oli koko ajan ikävä tunne siitä, että jotakin pahaa tapahtuisi mekolle. Siirsin katseeni Brianiin, joka tuijotti minua hymy huulillaan.

"Mitä?" Kysyin huvittuneena ja laitoin mahalleni makaamaan. Brianin sänky oli ihanan pehmeä ja iso. Hän siirsi kätensä paljaalle selälleni ja minua alkoi kutittaa. Hautasin pääni tyynyihin ja yritin olla nauramatta.

"Mä olen kaivannut tätä" Hän sanoi. Käännyin kyljelleni ja katsoin hänen iloisia kasvojaan. Brian istuutui lähemmäs minua ja siirsi muutaman hiuksen pois silmieni edestä. Katsoin tätä kulmat kurtussa ja yritin miettiä, mitä hän tarkoitti.

"Tätä" Hän sanoi ja nosti kätensä pienesti ilmaan. Brian tarkoitti siis sitä, että hän oli kaivannut yhteistä aikaamme. Niin olin kyllä minäkin. Tykkäsin vain olla hänen kanssaan, eikä meidän edes tarvinnut tehdä mitään.

"Niin mäkin" Vastasin ja sain hänet hymyilemään. Brian kurottautui suutelemaan minua, ennen kuin hän nousi sängystä. Katsoin vierestä, kun hän puki vaatteet päällensä. Näin kuinka hän katsoi minua peilin kautta, mutta se sai minut vain virnistämään. Brian kääntyi ympäri ja lähti kävelemään ulos huoneestaan.

"Mihin sä menet?" Kysyin nopeasti ja nousin istumaan. Brian ei kuitenkaan pysähtynyt, vaan hän jatkoi matkaansa.

"Tekemään sulle aamupalaa!" Hän huusi jostakin ja sai minut nauramaan. Laitoin uudestaan makaamaan ja huokaisin ääneen. Olin todella onnellinen ja se oli todella outoa. En ollut ollut pitkään aikaan kunnolla onnellinen. Minusta tuntui siltä, että kaikki muuttuisi pikkuhiljaa paremmaksi.

Kurotin ottamaan puhelimeni yöpöydältä ja otin sen varovaisesti käsiini. Olin todella kiitollinen, että Luke oli antanut minulle uuden puhelimen ja mahtava plussa oli se, että puhelin oli hopeinen. Luke tiesi, että en olisi halunnut sitä kaikkien haluamaa ruusukultaa: Hopea oli enemmän minun mieleeni.

Menin Twitteriin ja huomasin heti, että koko Twitter oli täynnä gaalaan liittyviä twiittejä. Kaikki puhuivat tuosta kyseisestä gaalasta! Huomasin muutaman kuvan pojista ja minua alkoi hymyilyttää. He näyttivät niin komeilta ja yllättävän aikuismaisilta. Aloin lukemaan yhtä uutista, mikä käsitteli gaalan parhaimpia pukeutujia ja pojat olivat Top 50! Olin tavallaan tyytyväinen itseeni, koska gaalassa oli todella paljon hienoja pukuja ja mekkoja ja tyylikkäitä ihmisiä.

"Illan yksi upeimmista naisista oli Kate Winslet, joka ei taaskaan saanut meitä pettymään. Upea mekon lisäksi kampaus ja meikki olivat syy siihen miksi Kate oli taas yksi tyylikkäimmistä pukeutujista" Luin ääneen ja en voinut muuta kuin olla taas kerran tyytyväinen itseeni. Kate oli siis listalla toisena, heti Kendall Jennerin jälkeen. Luin juttua eteenpäin, kunnes jokin sattui silmääni.

Nousin nopeasti sängyltä ja juoksin alakertaan niin nopeasti kuin vain pystyin. Juoksin keittiöön, jossa Brian oli. Hän kääntyi katsomaan minua hämmentyneenä, kun aloin heiluttaa puhelinta hänen nenänsä edessä.

"Lue!" Huusin hänelle innoissani ja ojensin puhelimeni hänelle. Brian katsoi minua huvittuneena, kun aloin hyppiä paikoillani.

"5 Seconds of Summerin stailauksesta, sekä Kate Winsletin kampauksen ja meikin teosta huolehtinut henkilö, on lahjakas nuori nainen, jolla todellakin tulee olemaan vieläkin enemmän kysyntää jatkossa. Charlotte Brown on yksi Los Angelesin nuorimmista, mutta ammattimaisimmista kampaajista. Brown on kampaajan ammatin lisäksi, kosmetologi ja hän on erittäin kiinnostunut muodista. Brown on kuluneiden vuosien aikana noussut myös sosiaalisessamediassa suuren ihailun kohteeksi" Brian luki kovaan ääneen ja piti pienen tauon. Hän vilkaisi minua pikaisesti, ennen kuin hän jatkoi:

"20-vuotta täyttävä Brown tuli tunnetuksi siitä, että hän on Australialaisen pop-rock bändin, 5 Seconds of Summerin poikien hyvä ystävä. Brown on omien sanojensa mukaan päässyt työskentelemään kuuluisien ammattilaisten kanssa ja päässyt heidän opetukseensa, joka on auttanut häntä suuresti" Brian jatkoi ja ojensi puhelimensa minulle hetkeksi, jotta hän voisi hämmentää munakasta, mitä hän oli ollut tekemässä, ennen kuin olin syöksynyt keittiöön.

"Monet Brownin asiakkaista, (Kate Winslet mukaan lukien) hehkuttavat naisen olevan erittäin ammattimainen, rento ja iloinen. He pitävät siitä, että Brown käyttäytyy kaikkia kohtaan samalla tavalla, oli kyseessä sitten julkkis tai tavis. Kampauksen teolla, hiusten värjäyksellä/leikkauksella, kynsien laitolla tai meikin teolla, on Brownin mukaan oltava sama päämäärä: Lopputuloksen on aina oltava asiakkaalle mieleinen" Hän luki ja alkoi hymyillä leveästi.

"Tällä hetkellä Brown ei ole töissä masennuksen ja ahdistuneisuushäiriön takia. Pitkäaikaisesta sairastelusta huolimatta, nainen ilmestyi tyrmäävän näköisenä punaiselle matolle, upeassa Chanelin mekossa, täynnä iloa ja intoa. Laventelin väriset hiukset eivät jääneet keneltäkään huomiotta ja ne vain korostivat sitä, että Brown todellakin uskaltaa räväyttää. Brown oli illan yksi parhaimmista pukeutujista" Brian lopetti ja ojensi puhelimen takaisin minulle. Lähdin hyppimään ympri hänen asuntoaan, koska olin erittäin iloinen. Palasin hänen luokseen ja juoksin halaamaan tätä.

"Sä olit viidenneksi parhain pukeutuja ja ihan syystä" Brian sanoi ja erosi halauksesta. Katsoin tätä hymyillen ja laskin puhelimeni pöydälle. Palasin makuuhuoneeseen ja puin yhden Brianin paidoista päälleni. Juoksin takaisin alakertaan ja istuin keittiönpöydän ääreen.

"Oletko sä ostanut uuden puhelimen?" Brian kysyi ja alkoi ottaa astioita kaapista. Hän vilkaisi ensin puhelintani ja sitten minua. Otin puhelimen käteeni ja katsoin sitä hetken.

"Luke osti sen mulle" Sanoin hiljaa ja laskin puhelimen syliini. Brian oli selätysten minuun päin, mutta tiesin että hän ei ainakaan hymyillyt.

"Kiva" Hän vastasi ja jatkoi aamupalan tekemistä. Brian huokaisi ääneen, mutta en viitsinyt huomauttaa häntä asiasta. Tiesin että hän oli ärsyyntynyt.

En oikeastaan edes olisi halunnutkaan keskustella hänen kanssaan tästä asiasta. Olisin ehkä halunnut mainita sen, että Luke oli se syy siihen, miksi edellinen puhelimeni oli mennyt rikki. Brian olisi kuitenkin halunnut tietää, että miten puhelin hajosi ja en halunnut kertoa hänelle mitään siitä yhdestä illasta. Hän vain hermostuisi lisää jos hän kuulisi, että Luke oli riehunut ja myös pettyisi jos hän kuulisi, että olimme Luken kanssa muistelleet menneitä. En halunnut pahoittaa kenenkään mieltä, joten oli parempi vain olla hiljaa.

Tunsin kuinka puhelin tärisi sylissäni, joten otin sen käteeni ja sain huomata, että Michael oli laittanut minulle viestiä:

From Michael: "Luke ei tullut kotiin. Voitko sä lähteä etsimään sitä mun kanssa?"

En tiennyt olisiko minun pitänyt olla huolissaan siitä, että Michael oli hereillä näin aikaisin, vai siitä että Luke oli viettänyt yönsä jossakin muualla. Tottakai olin huolestunut, mutta Luke olisi ihan hyvin voinut mennä jollekin kaverilleen yöksi. Hänhän oli lähtenyt jatkoille, mutta en tiennyt minne ja kenen kanssa.

"Brian" Sanoin kuuluvasti ja nousin ylös. Olin valmiina lähtemään, koska jopa Michael oli huolissaan. Minun vain pitäisi lainata Brianilta vaatteita ja lainata hänen autoaan.

"Mitä?" Brian kysyi äkäisesti ja kääntyi katsomaan minua. Silloin tajusin, että en voisi lähteä. Brian oli muutenkin jo niin kyllästynyt siihen, että mainitsin Luken vähän väliä. Hän varmaan flippaisi jos sanoisin hänelle, että lähden etsimään Lukea. En voinut lähteä, koska minä ja Brian emme olleet viettäneet paljon aikaa yhdessä ja nyt siihen oli mahdollisuus.

"Mä olen vain kiitollinen siitä, että mulla on sut" Sanoin ja kävelin hänen luokseen, jotta voisin halata häntä. Kiedoin käteni Brianin lihaksikkaan vartalon ympärille ja painoin pääni hänen rintakehäänsä vasten. Brian laski paistinlastan työtasolle ja sulki minut syleilyynsä. Rakastin halailua!

Luke saisi pärjätä yksikseen, olihan hän jo mies, eikä mikään lapsi.

Wherever You Are (Book 3)Where stories live. Discover now