Wherever You Are (Book 3)

Chapter 52

Korjaan kirjoitusvirheet myöhemmin! ❤️

~~

Istuin Ashtonin kanssa sohvalla, heidän bändihuoneessaan. Olimme käyneet juuri syömässä, ihan vain kahdestaan. Nyt me vain kuuntelimme musiikkia ja puhuimme heidän uudesta albumistaan. Oli mukava viettää kahdenkeskistä aikaa hänen kanssaan.

"Mä odotan innolla sitä, että se albumi julkaistaan. Me ollaan käytetty siihen niin paljon aikaa" Ashton huokaisi ja alkoi hymyillä. He olivat työskennelleet tuon albumin kanssa todella kauan. Calum, Ashton, Luke ja Michael olivat laittaneet kaikkensa peliin. En ollut kuullut yhtäkään heidän uusista kappaleistaan, mutta tiesin että ne olivat hyviä.

"Milloin te julkaisette sen?" Kysyin ja aloin räplätä hiuksiani. Väri oli alkanut haalentua ja mietin, että olisiko ollut aika värjätä hiukseni taas kerran. En tiennyt halusinko palata takaisin blondiin vai kenties kokeilla jotakin uutta.

"Kahden viikon päästä eli 23.10" Kuului ääni jostakin. Käännyimme Ashtonin kanssa katsomaan Lukea, joka seisoi ovensuussa. Hän katsoi minua väsyneesti ja haukotteli ääneen.

Luke ei ollut tehnyt viikkoon mitään muuta kuin pysytellyt omassa huoneessaan. Joku Melanien kavereista oli hakenut hänen kamansa, koska Melanie ei enää halunnut nähdä Lukea. Samalla tämä hänen ystävättärensä oli haukkunut Luken pystyyn. Minulla kävi Lukea sääliksi. Ero oli ollut hänelle kova paikka. Tunsin oloni syylliseksi, joten en ollut oikeastaan puhunut Lukelle viikkoon. Aina kuin näin hänet, halusin vain pyydellä häneltä anteeksi uudelleen ja uudelleen.

"Mutta silloinhan on mun synttärit" Totesin ääneen ja sain Luken hymyilemään. Vilkaisin Ashtonia, joka hymyili myös. En voinut uskoa tätä..

"Me haluttiin, että albumi julkaistaan jonakin tärkeänä päivänä" Ashton sanoi ja siirsi kätensä poskelleni. Hän silitti hellästi poskeani ja katsoi minua leveästi hymyillen. Minäkin aloin hymyillä. Punastuin myös pahemman kerran.

"Kiitos" Sanoin ja halasin Ashtonia, joka vain jatkoi hymyilemistä. Erosin halauksesta hitaasti ja jäin katsomaan Ashtonin kastanjanruskeita silmiä.

"Se oli mun idea, mutta ihan sama" Luke sanoi kovaan ääneen ja silloin siirsin katseeni häneen. Hän käveli pois näköpiiristämme, selvästikin suuttuneena. Siirsin katseeni takaisin Ashtoniin, joka huokaisi ääneen.

Nousin ylös ja taputin tätä olkapäähän. Juoksin nopeasti Luken perään, koska minusta tuntui siltä, että olisin huono ihminen, jos en olisi tehnyt sitä. Tähyilin ympärilleni, ennen kuin näin hänet. Luke oli mennyt ulos ja nyt hän istui altaan reunalla. Lähdin kävelemään kohti takaovea, mutta silloin joku koputti oveen. Tein u-käännöksen ja kävelin ulko-ovelle. Avasin oven nopeasti ja pian tajusin tuijottavani sitä mallia, kenestä Michael oli puhunut.

"Hei" Sanoin nolona ja vilkaisin taakseni, jos vaikka Michael olisi ollut lähistöllä. Michaelia ei kuitenkaan näkynyt.

"Onko sulla hetki aikaa?" Nainen kysyi ja sai minut entistäkin hämmentyneemmäksi. Nyökkäsin hänelle ja päästin hänet sisään. Luke ei kuitenkaan ehtisi kadota mihinkään. Nainen käveli perässäni olohuoneeseen ja istui yhdelle sohvista.

"Mitä asiaa sulla oli?" Kysyin ja naurahdin hermostuneena. En kehdannut istua alas, joten tyydyin seisomiseen. En tiennyt edes tuon naisen nimeä.

"Mä mietin muutaman mun kaverin kanssa, että jos sä olisit voinut vaikka värjätä meidän hiukset" Nainen sanoi ja alkoi hymyillä todella leveästi. Hän vaikutti todella ystävälliseltä. Michael oli varmaankin puhunut hänelle minusta, mikä oli tietenkin okei, mutta olin aika hämmentynyt. Lyön vaikka vetoa, että hänen kaverinsa ovat myöskin malleja.

"Mä voisin tietenkin kysyä- kyllä se käy" Vastasin huokaisten ja hymyilin pienesti. Halusin takaisin työelämään. Halusin taas päästä juttelemaan asiakkaitteni kanssa ja tehdä sitä, missä olin hyvä. Vointini oli paljon parempi ja minulla oli koko ajan tylsää. Minulla oli idea, mutta halusin puhua siitä jonkun kanssa.

"Jos mä annan sulle mun numeron, niin voidaan sopia ajankohdasta" Hän ehdotti ja alkoi kaivaa käsilaukkuaan. Hän otti sieltä palan paperia ja kynän. Hän kirjoitti paperille puhelinnumeronsa ja ojensi paperin minulle.

"Mä olen muuten Rhea" Hän sanoi ja nousi ylös sohvalta. Hän ojensi kättänsä kohti minua, samalla nauraen. Hän varmaankin nauroi sille, että hän oli unohtanut esittäytyä.

"Charlotte" Vastasin ja kättelin tätä. Laitoin lapun farkkujeni taskuun ja näin kuinka Michael tuli ulos huoneestaan. Hän riemastui heti, nähdessään Rhean.

"Mitä sä täällä teet?" Michael kysyi riemuissaan ja käveli nopeasti luoksemme. Jätin Michaelin ja Rhean kahdestaan ja kiiruhdin takaovelle. Astuin kirkkaaseen päivänvaloon ja huokaisin helpotuksesta: Luke istui edelleen altaan reunalla.

Kävelin hitaasti hänen luokseen ja istuin hänen viereensä. Luken katse pysyi tiukasti uima-altaassa, eikä hän kiinnittänyt mitään huomiota. Laskin käteni hänen reidelleen, eikä hän reagoinut siihen mitenkään. Luke vaikutti erittäin väsyneeltä ja surulliselta. En halunnut nähdä häntä sellaisena.

"Se sun idea oli todella ihana" Sanoin, tarkoittaen sitä levyn julkaisupäivää. Luke oli taas ajatellut ilahduttaa minua. Halusin hänen vastaavan minulle, mutta hän ei tehnyt niin.

"Mä olen kauan pohdiskellut yhtä asiaa ja mä haluaisin toteuttaa sen" Kerroin hänelle ja vilkaisin taakseni. Halusin varmistaa, että paikalla ei ollut muita. Halusin kertoa ideastani vain Lukelle.

"Mä haluaisin perustaa oman kampaamon" Huokaisin ja tunsin suurta helpotusta. Siirsin käteni pois hänen reideltään ja tyydyin itsekin katselemaan tuota uima-allasta, johon olisin ehkä halunnut pulahtaa.

Olin halunnut omaa kampaamoa siitä asti kun tajusin, että tykkäsin oikeasti todella paljon työstäni. En ollut koskaan uskaltanut sanoa sitä ääneen, koska se tuntui todella epätodelliselta. Nyt minulla olisi ehkä mahdollisuus toteuttaa niin sanottu unelmani.

"Paljonko sä tarvitset?" Luke kysyi ja sai minut hämmentyneeksi. Katsoin tätä kulmat kurtussa, koska en ymmärtänyt häntä. Luuliko hän, että kerjäsin häneltä rahaa?

"En yhtään! Mä vaan halusin kertoa sulle" Vastasin hätäisesti ja laitoin käteni silmieni eteen. Minua nolotti, koska hän piti minua ihan toivottomana. Ei hän ymmärtänytkään minua. Luke siirsi käteni pois kasvoiltani ja katsoi minua vihdoinkin silmiin.

"Haluatko sä todella sitä?" Hän kysyi, samalla pitäen minua käsistä kiinni. Nyökkäsin hänelle vastaukseksi, samalla painaen huuleni tiukasti yhteen. Halusin kuulla hänen mielipiteensä.

"Sitten mä tuen sua tässä asiassa" Hän sanoi ja hymyili. Oli mahtavaa, että juuri hän kannusti minua. Se merkitsi minulle todella paljon. Yksi asia kuitenkin teki minut surulliseksi. Vaikka hän hymyilikin, hän oli surullinen.

"Haluaisitko sä tehdä tänään jotakin kahdestaan?" Kysyin ja nyt puolestaan hän kurtisti kulmiaan minulle. Naurahdin ääneen ja nousin ylös. Luken piti saada muuta ajateltavaa kuin Melanie. Hänen piti päästä irtautumaan arjesta.

"Mennään illalla käymään jossakin. Mä haluan, että sä saat muuta ajateltavaa" Sanoin hänelle ja taputin käsiäni yhteen. Hän nyökkäsi minulle ja se riitti todella hyvin vastaukseksi. Pakottaisin hänet ulos. Lähdin kävelemään sisälle päin.

"Ei sitten mitään pelleilyä" Luke huusi, ennen kuin ehdin sisälle asti. Käännyin katsomaan tätä ja en voinut muuta kuin nauraa kiusaantuneena. Viimeksi kun me olimme menneet jonnekin kahden, olimme suudelleet..

"Ei ei"