I ain't good, to be yours [VALMIS]

Kidnapattu

Neljä viikkoa myöhemmin
En ole puhunut Jungkookille varmaan kolmeen viikkoon, eikä hän minulle. Ja jos näimme toisemme jossain, esitimme ettemme nää toisiamme. Koko riita on saanut minut stressaantumaan, enkä usko että se on tehnyt hyvää näille lapsille. Mä pelkään et Jungkook jättää mut. Mitä jos en ollukkaan tarpeeks hyvä sille? Ja se jättäis mut sen takii? "TaeTae kaikki hyvin?" Jimin kysyi. "Joo on. Olin vaan ajatuksissani." Vastasin. "Okei. No mitä sä miettisit?" "Mun ja Jungkookin välei. Ollaan igattu toisiamme varmaan kolme viikkoo ja koht neljä viikkoo. En kestä. Tää koko tilanne stressaa." "Uskon. Oon käynyt saman läpi monesti Yoongin kaa....ja nyt Jayn kaa, no mut kyl te saatte asiat selvitetty. Teidän pitää vaan puhuu tai sit otatte vähän taukoo." "Niin kai. No mut hei haluutko sä että mä tuun mukaan tonne vai et mä jään odottaa tähä ulos?" Kysyin. "Mä haluisin puhuu Yoongille kahestaan, jos sopii?" Jimin kysyi. "Tottakai se sopii. Ette oo nähnyt toisianne pitkään aikaan." "Kiitti Tae. Oot paras." Jimin sanoi hymyillen ja minä hymyilin takaisin. Jimin meni rakennukseen ja minä istuin johonkin penkille.

Jiminin näkökulma
Meni pyörätuolin kanssa yhden pöydän luokse. "Anteeks?" Kysyin "Niin? Kuinka voin auttaa?" Mies pöydän takana kysyi. "Mä tulin tapaamaan Min Yoongia, onks se mahdollista nyt?" "On. Mene tuohon huoneeseen, niin hän tulee kohta." "Okei, kiitti." Sanoin ja rullasin sitten pyörätuolin kanssa siihen huoneeseen mihin mies oli osoittanut. Menin jonkun pöydän luokse ja odotin. Hetken päästä näin jo tutun hahmon kävelevän pöytää kohti. Yoongi istui minua vasta päätä. "Sä tulit." Yoongi sanoi hymyillen hammashymyään. "Joo. Halusin nähä sut. On ollut kauhee ikävä." Sanoin. "Mullakin on ollut sua ikävä. Oon oikeesti niin ilonen et tulit, se merkkaa mul tosi paljon." "Mäkin oon ilonen." "Eikai sun jalkoihin oo sattunut? Tai minnekkään muualle? Entä onks vauav alkanut potkii?" "Mun jalat on kunnossa, eikä mua satu mihinkään, ihanaa et huolehdit, se on sulosta. Ja ei vauva oo viel alkanut potkii." "Ouh. Enkä mä oo sulonen. Jos joku meist on sulonen niin se oot sä." "Miten vaan sanot, hyung. No miten tääl on mennyt?" "Ihan hyvin. Entä miten sul on mennyt?" "Ihan hyvin kans.." "Varma?" "Joo." "Kai sä tiedät että sä voit kertoa mulle mitä vaan? Enkä mä suutu." "Eiku oikeesti kaikki on mennyt hyvin." "No uskotaan sit niin." Yoongi sanoi ja minä vain nyökkäsin. Katsoin Yoongin käsiä missä oli käsiraudat ja sitten huomasin hänen käsissä mustelmia ja hiertymän jälkiä. "Mist noi jäljet on tullut?" Kysyin ja olin ottamassa Yoongin käsistä kiinni, mutta hän laittoi kädet syliinsä, jonka takia poliisit laittoivat kätensä aseiden päälle. "Kädet pöydälle." Yksi poliiseista sanoi. Yoongi tuhahti ja laittoi kätensä takaisin pöydän päälle, ja näytti samalla yhdelle poliisille keskisormea. Otin Yoongin käsistä kiinni ja katsoin hänen käsiä tarkemmin. Nostin hänen paidan hihaa ja hänellä oli lisää mustelmia. "Mistä nää kaikki mustelmat tuli? Ja noi hiertymät?" Kysyin. "Tota mä yritin harjotella flikkii eristys sellissä ja kaaduin aika monta kertaa lattialle." "Entä nää hiertymät?" "Käsiraudoista." "Tuskin sul on niit edes koko ajan. Mistä ne tuli?" "En voi kertoo." "Miks et?" "Ei." "Jos sä kerrot mist noi tuli, niin mä kerron sul yhen toisen jutun." "Aish....no okei. Tuu lähemmäs." Yoongi sanoi. Menin lähemmäs Yoongia ja hän kuiskasi minulle. "Yks tyyppi raiskas mut, jotain pari kertaa.". Laitoin käteni suuni eteen ja olin järkyttynyt. "Sun vuoro." "N-No....oikeestaan mun ja-alat on sattunut, jotain pari päivää." "Miks?" "Koska Jayillä ja mulla oli s-seksiä, vaiks lääkäri kiels sen, niin Jaytä ei kiinnostanut." Kerroin silleen että vain Yoongi kuuli sen. "Ä-Älä suutu." Sanoin, koska Yoongi näytti vihaiselta. "Vittu. Kauanko sun jaloil kestää parantuu?" "Varmaan viis kuukaut tai kuus." "Okei." "Kui?" "Kysyin vaan. Et toivottavasti se ei vaikuttanut sun jalkoihin mitenkään." "Mmm" "Jimin mä oon pahoillani. Mä tiiän että oon sanonut sen monta kertaa ja oon pyytänyt monta kertaa anteeks, mut must vaan tuntuu ettei se riitä ja eihän se korjaa mitään mitä mä oon sulle tehnyt. Mä haluisin tehä jotain mikä sais sut iloseks, mut mä en voi. En sinskaan nyt." "Yoongi sä oot tehnyt jo jotain joka saa mut iloseks." "Häh? Miten niin oon jo?" "Tää lapsi. Se tekee mut iloseks ja sä teet mun kansa iloseks." Sanoin. Yoongi hymyili pienesti ja käänsi päänsä sitten alas. "Itkeks sä?" Kysyin "En..meni vaan r-roska silmään." Yoongi vastasi. Menin Yoongin viereen ja otin hänen kasvot käsiini. Pyyhin Yoongin kyyneleet pois ja pussasin häntä huulille. "Mä rakastan sua." Sanoin "Mäkin rakastan sua." Yoongi sanoi

Taehyungin näkökulma
Selasin instaa tappaakseni tylsyyden. Sain viestiä tuntemattomasta numerosta. Katsoin viestin ja se oli kuva minusta, istumassa tällä penkillä. Nostin katseeni pois puhelimestani ja katsoin ympärilleni, mutta en nähnyt ketään. Sain uuden viesti, joten käänsin katseeni takaisin kännykääni ja siinä oli uusi kuva minusta. Nousin ylös penkiltä, katsoin kuvaa ja yritin katsoa että mistä suunnasta se oli otettu. Kuva oli otettu vasemmalta puolelta, mutta siellä ei ollut ketään tai mitään ja se ei voinut olla valvontakamera, koska ne ovat oikealla puolella. Menin takaisin istumaan ja yritin olla välittämättä. Sain koko ajan viestejä samasta numerosta, mutta en välittänyt. Kuulin yhtäkkiä aseen laukaisun kaksi kertaa. Pomppasin ylös penkiltä ja katsoin valvontakameroita, ne olivat rikki. Katsoin vasemmalle, ei ketään. Olin menossa sisälle, kunnes joku otti minusta kiinni ja laittoi suuni eteen lapun, missä oli jotain ainetta, jonka jälkeen kaikki pimeni.
_________________________________________

Lyhyt osa...mut haludin ehk pitää teit silleen jännitykses..;^;