I ain't good, to be yours [VALMIS]

Kolari

Jungkookin näkökulma
"No kerro." "Jimin ja Tae meni sänkyyn, enneku me mentiin Jiminille." "M-Mitä?" "Joo o. Et sellanen pieni salaisuus sun pikku poikakaverista." "Kauanko sä oot tiennyt?" "Päivän." "Etkä kertonut mulle?!" "Mähän just kerroin." "Aikasemmin! Vitun äyssi!" "Mä lupasin etten mä kerro. Ja olisin mä voinut pitää sen salassakin kauemmin, mut kun mä oon hyvä frendi, niin mä kerroin." "Vittu." "No ei pitäis sattuu noin paljon. Säkin petit Taeta mun kaa." "No joo, mut me oltiin ihan vitun kännissä." "No oli nekin kännissä, ainakin vähän." "Niin vähän." "Mut jos mä pystyin antaa Jiminil anteeks, sä pystyt antaa Taelle anteeks." "Mitä jos Tae on raskaana?" "No tuskin on. Jimin käytti kortsuu." "Mistäs tiiät?" "Mä löysin sen, sen lattialta." "Kiva." "Eiks ookkin." "Ei."

Taehyungin näkökulma
"Tae?" "Niin?" "Tuntuko se hyvältä?" "Mikä?" "Kun me oltiin sängyssä? Nautitko sä siitä? Satutinko mä sua?" "No nautin mä, eikä se sattunut. Entä sä?" "No joo, nautin. Mut se on väärin. Tai siis me ollaan oltu frendei tyyliin kehdosta asti ja meil on poikayatävät, ja sit me yhtäkkii harrastetaan seksii. Eiks se tunnu oudolta?" "No tuntuu, mut en mä ajatellut. Oikeesti mä oon pahoillani, jos sä et sitä halunnut...mä vaan, no en tiiä." "Tae ei se haittaa. Mä suostuin siihen ite." "No joo, mut silti." "Hei ei mietitä sitä, jooko? Unohdetaan se." "Okei." "Muuten pitäiskö meidän mennä hakee niitä sun tavaroita?" "Varmaankin." "No mennään." Jimin sammutti telkkarin, nousimme ylös ja menimme laittamana kenkiä jalkaamme, ja lähdimme ulos.

Kävelimme minun luokse. Onneksi en asu kauhean kaukana, niin ei tarvitse kävellä niin paljoon. "Luuletko sä että sä pystut hyväksyy sun äidin uuden mies ystävän?" Jimin kysyi minulta. "En mä tiedä. Tää on mulle vaikeeta, kyl sä tiiät miks." "No joo. Sun isä oli aika iso osa ja tärkee osa sun elämässä." "Nii." Kävelimme ulko-ovelle ja koputin siihen. Äitini tuli avaamaan oven ja halasi minut nähdessään. "Herranjumala mä olin huolissani susta. Missä sä oot ollut? Ja miks sä et vastaa puheluihin?" "Äiti kaikki on hyvin. Mä oon ollut Jiminin luona ja mun kännykkä on ollut äänettömällä." "No hyvä että sä oot nyt täällä." "Äiti mä en aio jäädä. Me tultiin vaan hakee mun tavaroita." Sanoin ja kävelin sisälle. Jimin tuli perässäni ja sulki oven. Otimme kenkämme pois ja kävelimme yläkertaan, minun huoneeseeni. Äitini ja uusi isä puoleni tulivat myös huoneeseeni. "Tae kulta jäisit kotiin yöks." Äitini sanoi. "Mä en oo jäämässä tähän taloon, jos toi on täällä." Sanoin viitaten Taeminiin. "Tae te voisitte tutustua toisiinne paremmin." "Mä en halua tutustua tohon. Mä en halua jotain uutta "isää"." "Tae me voisimme viettää aikaa kah-." "Se on Taehyung sulle, ja mä en oo viettämässä sun kaa kahen keskistä aikaa. Varmaan raiskaat mut." "Kim Taehyung korjaa asenteesi. Hän on sitäpaitsi poliisi." "No vittu jee. Oikeen kyttä viel, heitäks sä mut maijan kyydis kouluun?" "Taehyung." "No mitä? Enks saa kysyy?" "Miks sä käyttäydyt näin?" "Mieti? Sä korvaat mun isän, jollain kytällä." "Edelleen sun isäs on kuollut." "Mua ei kiinnosta, sä lupasit." "Silti." "No miten vaan. Mä asun varmaan sit pari viikkoo Jiminin luoana." "Käykö se hänen vanhemmille?" "Joo, kyl se käyy." Jimin vastasi. Olin saanut pakattua tarpeelliset tavarat ja lähdimme takaisin alakertaan. Laitoimme kenkämme jalkaan. "No näkyillään äiti." Sanoin vittuuntuneena ja me lähdimme.

Time skip
Olimme vaihtaneet yökkärit päällemme, ja makasimme nyt Jiminin sängyssä, kasvot toisiimme päin. "Haluisitko sä muuten jotain syömistä?" Jimin kysyi "En mä." Vastasin. "Okei. No hyvää yötä, jos mä nukahdan tai sä." Jimin sanoi minulle ja otti kädestäni
kiinni. "Öitä." Sanoin.

Jungkookin näkökulma
Olimme saaneet vietyä huumeet oikeaan paikkaan ja vieneet Irenen kotiin. Olimme matkalla Yoongin kämpille. Kuuntelimme muusikkia ja puhuimme vain jostain. "Vieläks sä vehtaat Jennien kaa?" Kysyin samalla kun sytytin tupakkaa, joka oli huulieni välissä. "No siis ei me silleen niinku säännöllisesti panna, ainoastaan sillon tällön, jos on esim paska päivä, niin jeesataan toisiamme." "Aha." "No entä onks sul joku, jonka kaa panet vähän välii?" "Ei. Mä ajattelin panostaa tähän suhteeseen." "Varmasti." "No joo, mä en haluu menettää Taeta." "Mmm. En mäkään haluu menettää Jiminiä." "Mut sä varmaan menetät sen." "Miten niin?" "No kaiken pettämisen ja kaikkien valheiden takia." "En mä sitä menetä, ihan sama kuin kauan mä jatkan tätä. Ei se jätä mua." "Niin niin. Sil on muuten vaan käynyt päässä, että se jättäis sut, jos sä et muutu." Sanoin ja käänsin katseeni Yoongiin. Yoongi käänsi katseensa minuun. "Tuskin se mua jättää." Yoongi sanoi ja käänsi katseensa takaisin tiehen. Käänsin katseeni myös tielle. Heitin tupakkani ikkunasta ulos. "Mitä jos se jättää sut? Mitä sä sit teet?" "No en tiiä. Kai mä liikun eteen päin tai yritän saada Jiminin takasin." Yoongi sanoi ja katsahti minuun. "Yoongi varo!" Huusin. Yoongi käänsi päänsä takaisin tiehen. Hän käänsi ratin johonkin ja me ajoimme päin puuta. Löin pääni johonkin.

Käänsin katseeni Yoongin suuntaan ja hänen päästä valui verta, ja hän oli tajuton. Kuulin sireenien äänen ja kaikki pimeni.

Taehyungin näkökulma
Olin menossa takaisin olohuoneeseen, kunnes minulle soitettiin. Soittaja oli tuntematon, mutta vastasin siihen silti.

..
Puhelu
Tuntematon/Taehyung

"Hei. Täällä on herra Oh, sairaalasta. Onko tämä Kim Taehyung?"

"Hei, ja joo on. Mitä nyt? Onko tapahtunut jotain?"

"Jeon Jungkook ja Min Yoongi ovat joutuneet kolariin, ja ovat tällä hetkellä leikkauksessa. Tulkaa tänne niin kerromme lisä tietoja."

"O-Okei."

"Heippa."

"H-Heippa."

..
Lopetin puhelun ja menin olohuoneeseen. "J-Jimin." Sanoin kyyneleet silmissä. "Mitä nyt?" "Yoongi ja Jungkook on joutunut kolariin, ja ne on nyt sairaalassa." "M-Mitä? No mennään." "Mmm." Menimme laittamaan kenkiä jalkaan, ja Jimin soitti samalla taksille.

Time skip
Jimin maksoi taksin ja nousimme pois taksin kyydistä. Juoksimme sisälle sairaalaan ja joku lääkäri tuli meitä vastaan. "Kim Taehyung ja Park Jimin?" Lääkäri sanoi. "Joo. Onks ne kunnossa?" Kysyin. "Ovat ainakin toistaiseksi, mutta uskomme että jompikumpi menee koomaan." "K-Koomaan?" "Niin." "K-Kai he s-selviävät?" "Kyllä. Olen aika varma siitä." "Mmm." "No heidän leikkaukset ovat kohta varmaan ohi, niin pääsette katsomaan heitä." "Kiitos." Sanoin ja minä ja Jimin kumarsimme. Lääkäri lähti ja menimme istumaan käytävällä oleville penkeille.

"Kyl pojat selvii." Sanoin itkevälle kaverilleni. "Mitä jos Y-Yoongi jou-utuu koomaan, eikä he-erääkkään? Ja me viel riideltiin tänään, mitä jos se kuolee ja mä en ehtinyt sanoo sille et kuin paljon mä rakastan sitä." Jimin sanoi itkien. Halasin lyhyempää poikaa ja siliton hänen selkää rauhoittakseni hänet. "Ei Yoongi välttis joudu koomaan, eikä varmaan Jungkookkaan. Kyl ne molemmat selvii, ne on kestänyt pahempaakin." "Ihanaa että mulla on tollanen ystävä tukena." Jimin sanoi ja halasi minua.