"Meidän pitäis......."

1K 57 1
                                    

Laitoin puhelimeni Jiminin sängyn päälle. "Mitä Yoongi sano?" Jimin kysyi "Mun mielestä teidän pitäis puhua." "Mä en halua nähä sitä." "No mut te ette saa koskaan sovittu jos te ette puhu." "No mut mä en halua että se lyöö mua." "Ei se lyö sua." "Mun naama on eri mieltä." "No mut se oli ottanut jotain, ja sähän sanoit että ku se on ottanut huumeita niin siitä tulee väkivaltanen." "No joo, mut en mä silti ois ikinä uskonut että se oikeesti lyöö mua." "Kutsu se tänne." "En varmaan. Mitä mun vanhemmat nyt miettis jos ne näkis tän mustelman?" "Mä voin mennä avaa oven sille. Kutsu se vaan. Mä en halua että mun paras kaveri on surullinen. Mä tiedän että sä haluut kutsuu sen tänne." "No okei mä kutsun sen." Jimin sanoi ja lähetti Yoongille viestiä. "Se on tulossa. Se sano et sil kestää noin 5 minsaa." "Okei."

Time skip
Istuin sohvalla ja kuulin kun joku koputti oveen. Menin avaamaan sen ja näin Yoongin. "Onks Jimin yläkerras?" "On." Sanoin ja lähdin kävelemään yläkertaa päin. Yoongi tuli vähän ajan päästä perässäni.

Kun avasin Jiminin huoneen oven, näin hänet katsomassa jotain videota kännykältää ja hänen silmistä valui kyyneleitä. Yoongi tuli myös huoneeseen ja sulki oven. "Baby onks kaikki hyvin? Kui sä itket?" Yoongi kysyi ja meni lähemmäs Jiminiä. Jimin pysyi hiljaa ja näytti videon Yoongille ja minulle. "B-Babe mä voin s-selittää." "No selitä?" "Mä olin humalassa, enkä tiennyt mitä mä tein." "Taas sä syytät alkoholia! Mä oon väsynyt noihin sun valheisiin! Joten kerro suoraan. Riitänkö mä sulle vai en?" "Kyl sä riität." "No miks helvetissä sä menin Hoseokin kaa sänkyyn?!" "Mä sanoin sulle jo että mä olin kännissä." "Uskomatonta." "Baby mä en tullut riitelemään aun kanssa. Mä tulin pyytää anteeks siitä että mä löin sua." "Ei sun tarvii. Mä tiedän jo sen syyn." "Mitä?" Jimin otti pillerin yöpöytänsä päältä ja näytti sitä Yoongille. "Näyttääkö tutulta, häh?" "M-Mä.." "Yoongi voisitko sä edes kerran elämässäs puhua totta ja pitää lupaukses? Voitko? Vai onko se liian vaikeeta?" "Voin. Mut ei se oo niin helppoo." "Ja miten niin ei ole? Jos mä pyatyn olee sulle rehellinen, niin kyl sä kin pystyt olee mulle rehellinen." "Mmm. Sä ootkin ollut ihan helvetin rehellinen mulle." "Mitä toi nyt tarkotti?" "Kuinka kauan sä oot kärsinyt bulimiasta? No"

"Tää on naurettavaa. Mun syömishäiriö ei liity tähän mitenkään. Me puhutaan nyt siitä että sä löit mua koska sä olit vetänyt jotain ja siitä että mä sain videon missä mun poikaystävä työntää kyrpänsä sen exän perseeseen, et joo. Ei tunnut kauheen kivalta." Jimin sanoi ja hänen huoneen ovi avautui. "Oh Yoongi mä luulin että sä lähit. No mut tulkaa syömään." Jiminin äiti sanoi. Kukaan meistä ei puhunut. "Kaikki hyvin?" Nainen kysyi "Joo kaikki on hyvin." Jimin tiuskaisi. Nainen lähti takaisin alakertaan. "Meidän varmaan pitäis mennä alakertaan." Sanoin ja Jimin ja Yoongi nyökkäsivät.

Keittiössä oli kiusallinen hiljaisuus. Minä tökin ruokaani, Jimin piti huppua päässään ja katseensa alhaalla ja Yoongi oli niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. "Jimin?" Jiminin isä kysyi "Niin?" "Huppu pois päästä kun ollaan ruokapöydässä." "Mä haluun pitää sen mun päässä." "Mä sanoin kerran, älä pakota mua toistamaan." Jimin otti huppunsa pois. "Herran jumala. Jimin mitä tapahtus?" Jiminin äiti kysyi "Mä kaaduin portaissa." "Ketä löi sua?" Jiminin isä kysyi. "E-Ei ketään." "Jimin ketä löi sua?" "Mä sanoin jo." "Oliko se Yoongi?" Mies kysyi ja kaikki hiljeni. "No oliko?" "Entä sitten jos olikin! Ja sitäpaitsi se oli vahinko!" "Rakas rauhotu." Yoongi sanoi ja laittoi kätensä Jiminin reiden päälle. "Oliko se oikeasti vahinko?" Jiminin äiti kysyi "Minä sä oikeen Yoongia pidät? Ei se ikinä satuttais mua tahallaan. Se oli vanhinko, okei? Antakaa sen olla."

"Hyvä on." Jiminin isä sanoi ja jatkoimme syömistä, paitsi minä. "Tae kui sä et syö? Etkö sä tykkää tästä? Mä voin kyl tehä sulle jotain muutakin." Jiminin äiti sanoi "Ei sun tarvii. Mulla ei vaan oo nälkä nyt." "Oletko varma? Näytät kauhean laihalta." "Mä oon varma." "No jos sanot niin." "Mmm. Voinko nousta pöydästä?" "Voit. Jätä vaan ne siihen." "Kiitos." Sanoi ja nousin ylös, jonka jälkeen menin Jiminin huoneeseen.

Otin puhelimen käteeni ja katsoin olisiko äiti yrittänyt soittaa, no tottakai hän oli. 16 vastaamatonta puhelua ja 28 viestiä. Soitin äidille.

..
Puhelu
Taehyungin äiti /Taehyung

"Miks helvetissä sä et vastaa puheluihin tai viesteihin!? Ja missä sä edes olet?!"

"Sori. Mä oon Jiminin luona."

"Okei. Tule kohta kotiin. Alkaa olla myöhä ja meillä on huomenna lääkäri käynti."

"L-Lääkärin käynti?"

"Joo."

"Just."

..
Lopetin puhelun ja sammutin puhelimeni. Yoongi ja Jimin tulivat huoneeseen. "Jimin mun pitää koht lähtee himaan." Sanoi ja Jimin hymähti vastaukseksi. "Baby meidän pitää puhuu et mitä me nyt tehään tän meidän suhteen kanssa, ku se ei näytä toimivan." Yoongi sanoi "Meidän pitäis erota." Jimin sanoi "Häh? En mä sitä silleen tarkottanut." Yoongi sanoi "Hyung meidän suhde ei toimi. Ois vaan parasta että me erottais." Jimin sanoi kyyneleet silmissä "Babe sä et tarkota tota. Kyl me selvitään tästä." "Yoongi lopeta jo ton paskan puhuminen. Me molemmat tiedetän ettei tää voi jatkuu näin." "Rakastatko sä mua edes?" Yoongi kysyi ja nyt hänenkin silmistä valui kyyneleitä. "Hyung älä tee tästä noin vaikeeta." "Vastaa!" "Tottakai mä sua rakastan." "Miks se ei sit tunnu siltä?" "No rakastatko sä itse mua?" "Joo. Tottakai." "Miks sä sit petit mua?" "Mä olin kännissä, usko. Mä en halua mennä kenekään muun kanssa sänkyyn, paitsi sun kaa." "Öööö......mä taidan lähtee. Pitäkää kivaa." Sanoin ja lähdin.

I ain't good, to be yours [VALMIS]Where stories live. Discover now