I ain't good, to be yours [VALMIS]

Pidätetty

Jiminin näkökulma
Istuin kylmällä betoni lattialla ja itkin. Miten Yoongista on tullut tollanen sairas paska? Se on tappanut nyt jo kuus ihmistä, ja sit se yritti tappaa mutkin. Turhan mun on edes vaivautuu yrittämään. Yoongi ei vaan muutu...ehkä ois vaan parasta luovuttaa.

Yritin mietiä että oliko housujeni taskuissa puhelintani, tai edes hupparin taskussa. Tunnustelin takataskuni ja löysin puhelimeni. Avasin lukituksen, menin yhteys tietoihin ja laitoin Taehyungille viestiä.

..
Viestit
Taehyung/Jimin

Tae soita poliisit ja ambulanssi Yoongin kämpil.

Miks? Tekiks se jotain?

Sen kellarissa on neljä ruumista ja se murs mun jalat pesäpallomailalla!

Herran jumala! Mis sä oot nyt?

No tääl vitun kellarissa! En voi liikkuu, eikä Yoongi auta mua pääsemään yläkertaan.

Okei mä soitan. Mä laitan sulle viestiä sitten kun ne on tulossa, okei?

Kiitti.

..
Sammutin puhelimeni ja laitoin sen takaisin takataskuuni. Kellarin ovi avautui ja näin Yoongin kävelemmäs portaita alas....ja hänellä oli puukko kädessä? Yoongi käveli minun luokse ja minä menin kauemmas hänestä, kunnes seinä tuli vastaan. Käänsin katseeni vasemmalle. Yoongi menin kyykkyyn ja tuijotti minua hymyillen. Tunsin jotain kylmää ja metallista leukani alla. Yoongi käänsi pääni itseään päin, puukon avulla. "Vaikka sä ootki peloissas, sä näytät silti ihan vitun hyvältä, tekis mieli syödä." Yoongi sanoi virnistäen. Poika edessäni laski puukon mahani kohdalle ja painoi hellästi sen terän sitä vasten. "L-Lopeta, sä vo-oit tap-ppaa sen l-lapsen." Sanoin. "Niin voin. Entä sitten?" "V-Välitätäkö sä yhtään mu-usta tai tä-ästä l-lapsesta?" "Empä juuri." "M-Miks sä oo-ot tollanen?" "Ai miks? Ai miks mä oon tällänen, ku oon?!" "S-Sä et ol-llut t-tollan-nen enne-en." "Ajat muuttuu ja ihmiset sen mukana." "M-Mut silti su-un ei olis tarvinnut tappaa ketään." "Tiedätkö sä kuin paskasti mua on kohdeltu, sen jälkeen kun mä tulin kaapista ulos?! Ei et tiedä! Koska sun porukat rakastaa sua ja ne antaa sulle kaiken mitä sä haluut!! Sä et edes tiedä mitään vaikeuksista! No joo ehkä oot kärsinyt bulimiasta, mut ootko sä ikinä joutunut kokemaan perheväkivaltaa, oletko?!" "E-En." "Niin just! Sä et siis tiedä miltä must tuntuu!" "Ti-iedän. Mä n-nään sun silmistä että sä oot vihanen, surullinen, ahdistunut, peloissas ja väsynyt. Mut mä voin auttaa sua." "Ja miten sä sen ajattelit tehä, häh?!" "M-Mä....no siis-." "Niin?" "Nokun siis..-" "Sano nyt saatana!" Yoongi huusi.

Poika otti puukon pois vatsaltani ja vei sen lähemmäs kaulaani. "Kerro, vitun huora!" Yoongi huusi. Kuulin askeleita kellarin portailla, ja kun katsoin sinne, näin poliisit. "Kädet ylö! Teidät on pidätetty!" Yksi poliiseista sanoi. Huomasin Yoongin naamalla virneen. Nopealla liikeellä Yoongi oli noussut seisomaan, nosti minut ylös ja laittoi puukon kaulalleni. "Askelki lähemmäs, ja tää lutka kuolee!" Yoongi huusi poliiseille. "Pudota ase!" Poliisi huusi. "Ja mitä jos en? Ammutko sä mua sit?" "Pudota se!" "pakota mut." Yoongi sanoi haastavalla äänensävyllä. Poliisit osoittivat aseella Yoongia, mutta Yoongi veti minut eteensä. "Ettet te ampuis raskaana olevaa, vai?" Yoongi kysyi ja poliisit laskivat aseensa. "Sitä vähän minäkin." Poika sanoi. Yhäkkiä kuului laukaus ja Yoongi kaatui lattialle, jolloin hänen ote irtosi minusta, ja minäkin kaaduin lattialle. Poliisit tulivat meidän luokse. Yksi poliiseista laittoi Yoongille käsiraudat ja lähti viemään häntä pois kellarista. "Pystytkö sä kävelee?" Poliisi kysyi. "E-En. Mu-un jalat on m-murtunut.....s-se löi mua p-pesäpallomailalla." "Okei, no mä autan sut ton lanssin kyytiin. Kaikki järjestyy kyl." Poliisi sanoi ja nosti minut sitten syliinsä. Poliisi lähti kävelemään kellarin portaita ylös ja vei minut ulos, ja kantoi ambulanssin kyytiin. "Mitä on tapahtunut?" Ambulanssikuski/lähihoitaja, mikä vittu ikinä onkaan, kysyi. En pystynyt vastaamaan, koska meinasin tukehtua omiin kyyneleihini. "Lyöty neljäkertaa pesäpallomailalla jalkoihin. Potkaistu naamaan ja kuristettu." Poliisi kertoi naiselle. "Kuka tekiä oli?" Nainen kysyi samalla kun tarkisti onko minulla muita vammoja. "M-Mun ex-xä." Vastasin vaisusti. "Min Yoongi on sun exäs?" Poliisi  kysyi ja nyökkäsin.

Time skip
Taehyungin näkökulma
Istuimme Jiminin sängyn viereisillä tuoleilla. "Mitä siel niinku tapahtu?" Kysyin "No mä menin puhuu Yoongille, sit se kysy että haluanko mä päätyy samaan tilaan ku sen porukat ja isovanhemmat. Mä kysyin et mitä se tarkottaa, sit se vei mut kellariin ja sielä makas neljä ruumista." Jimin kertoi. "Mut miks se murs sun molemmat jalat?" Kysyin. "Se ei hallunut että mä kerron jollekulle, joten se päätti että on ihan helvetin hyvä idea, murtaa mun jalat." "Annatko sä sil anteeks?" "Mä tiiän ettei mun pitäis, mut mä en voi mun tunteil mitään." "Mä tiedän." "Miks rakkauden pitää sattuu näin helvetisti?" "En mä tiiä. Mut kyl se helpottaa, ku on vaan rehellinen toisilleen." "Mahdotonta. Jos mä yritän saada Yoongista totuden esille, niin se suuttuu." "Sä oikeesti ansaitset parempaa." "Niin kai sitten."
_________________________________________
Vähä lyhyt osa :(