I ain't good, to be yours [VALMIS]

One last kiss

Huoneen ovi avautui ja Jiminin vanhemmat tulivat huoneeseen. Jimininnäiti meni halaamaan poikaansa. "Mitä se teki sulle?" Nainen kysyi. "Ei mitään." Jimin vastasi. Nainen erkaantui halista. "Ei näytä siltä." Jiminin isä sanoi vihaisen kuuloisena. "No se murs mun jalat, entä sitten?" "Se jätkä kyl saa kärsii." "Ei. Yoongi ei ollut oma itsensä." "Rakastatko sä sitä kusipäätä vieläkin?" "J-Joo." Jimin sanoi hiljaa. Huoneen ovi avautui uudestaan, mutta tällä kertaa sieltä tuli poliisi. "Päivää herra ja rouva Park." Poliisi sanoi ja kumarsi. "Päivää." "Jimin." Poliisi sanoi "Niin?" "Yoongi on päässyt leikkauksesta. Haluatko vielä puhua hänelle?" "Haluan."

"Ei kai me nyt päästetä Jiminiä sen hullun luokse." Jiminin isä sanoi. "Ei ole mitään hätää. Yoongi ei pysty tekemään yhtään mitään, joten Jimin on turvassa." Poliisi sanoi. "Pääsenkö mä heti Yoongin luokse?" Jimin kysyi ja poliisi nyökkäsi. Poliisi meni hakemaan rullatuolin jostain ja tuli takaisin. Jiminin isä nosti Jiminin syliinsä ja laittoi pyörätuoliin istumaan, sitten he lähtivät.

Jiminin näkökulma
Poliisi vei minut pyörätuolilla huoneeseen missä Yoongi oli. "Haluatko sä että mä jään?" Poliisi kysyi minulta, mutta pudistin päätäni ja hän lähti. "Miks sä tulit?" Yoongi kysyi kylmästi. "Voitko sä olla rehellinen mulle?" "Ja mik-." "Rakastatko sä mua vieläkin?" "Taas tätä samaa paskaa. Eiks sul riittänyt että mä löin sua pesäpallomailal? Pitääks mun vittu hakata sut sen kaa, häh?!" "Vastaa siihen kysymykseen!" "Enkö mä oo jo kertonut sulle?" "Kerro totuus. Mä tiedän että sä valehtelet. Joten rakast-." "Joo. Okei joo mä rakastan sua vieläkin, ootko nyt tyytyväinen?" "Miks sä sit löit mua pe-." "Koska mä en halunnut että sä kerrot kenellekkään, mut sit sä soitit poliisit. Ehk vankila vaan on sit se paras paikka." "Nautitko sä muiden tappamisesta?" "Siit tulee outo tunne, hyvällä tavalla. Niin kyl mä varmaan." "O-Olisitko sä oikeesti tappanut mut?" "En. En mä pysty." "Mmm"

"Pystytkö sä antaa mulle anteeks?" Yoongi kysyi. "Mä.....m-mä tarviin aikaa." "Ymmärrän. Mä tiiän ettei pelkkä sori korjaa mitään tästä, mut mä oon pahoillani. Mä en ollut oma itteni. Mun ei pitänyt satuttaa sua niin pahasti." "Mut mursitko sä tahallaan mun jalat?" "Joo." "Jos sä olisit päästänyt mut lähtee, niin mä en olis oikeesti kertonut kenellekkään." "Sun ei olis tarvinnut edes soittaa niitä kyttiä." "Tarvitsihan. En mä tiennyt mitä sä ajattelit tehä mulle sit seuraavana päivänä. En mä halunnut odottaa että sä hakkaat mut, tai että sä hakkaat mut niin pahasti että tää lapsi kuolis." "En mä olis tehnyt niin." "Ei susta tiiä." "Pelkäätkö sä mua?" "Mitä?" "Pelkäätkö sä mua?" "Vähän." "Vittu." Yoongi sanoi. "Mitä nyt?" Kysyin "Sitä vaan et jos meil tulee olee tulevaisuus yhessä, niin luotatko sä muhun?" "Mil taval?" "Ihan kaikella tavalla." "En mä tiiä." "Mmm. Mä tiedän että must tulee ihan kauhee kun oon kännissä tai aineissa ja sillon mä satutan sua. Mä haluaisin että sä pystyisit luottaa muhun, mä tiiän että se on vaikeeta tällä hetkellä, mut mä lupaan että mä hankin apua ja lopetan huumeiden käyttämisen, sun vuoks." "Yoongi älä lupaa mitään, mä tiedän ettet sä pysty kuitenkaan pitää sitä." "Mä yritän parhaani, että mä pääsisin niistä eroon." "Mmm." "Uskotko sä että mä onnistun siinä?" "Sä oot sanonut noin aika monta kertaa ja silti mitään ei oo tapahtunut, joten mä en tiedä mitä uskoo enää." "Okei.." "Mun varmaan pitää alkaa lähtee." Sanoin. Laitoin käteni pyörätuolin pyörien päälle ja olin lähtemässä, mutta Yoongi otti ranteestani kiinni ja minä säpsähdin, jolloin Yoongi päästi irti. "A-Anteeks ei mun tarkotus ollut pelästyttää sua." "E-Ei se ha-aittaa." "Pelkäätkö sä mun kosketusta?" "J-Joo." "Okei." "No mut halusiks sä kysyy jotain?" "Pitäiskö meidän viel yrittää palaa yhteen?" "Yoongi hyung katoku vaiks mä rakastan sua ihan saatanasti ja haluisin yrittää alottaa uuden suhteen sun kaa, niin mä en voi." "Miks et? Etkö sä luota muhun? Mä voin oikeesti muuttua, mä hankin apua ittelleni. Mä en haluu nähä kun sä kärsit." "Ei se johdu tosta.." "No mistä sit?". En vastannut mitään ja siirsin katseeni syliini. "Tää johtuu Jaystä, eikö?" "Anteeks hyung." "Eiku kyl mä ymmärrän, se jätkä on kohtelias, se ei käytä mitään päihteitä, se kohtelee sua ku posliinia, se osaa olla paljon romanttisempi kun mä....toisin sanoen se jätkä on mun vastakohta." "Osaat säkin olla romanttinen, jos sä vaan yrität." "Mut sun ei oo hyvä olla mun lähel. Kun sit taas Jayn lähel on." "Älä sano noin. Mä tiiän ettei meidän suhde oo ollut ikinä täydellistä, molemmat meistä teki tosi paljon jotain mikä satutti toista, me riideltiin jatkuvasti ku oltiin kahestaan ja joskus jopa muidenkin läsnäollessa, me salailtiin toisiltamme asioita, eikä oltu rehellisiä. Mut me voidaan alottaa alusta...sit joskus. Ehk meidän ei pitänyt tavata viel, vaan sit paljon myöhemmin." "Miten me voidaan alottaa alusta, jos sä oot Jayn kaa?" "Eiköhän tulevaisuus päätän sen meidän puolesta." "Ellen mä saa jotain elinkautista." "Sano että sä olit humalassa ja sä vaan puolustit itteäs, ku sun porukat kävi sun kimppuun ja et sun isoisä uhkas sua puukolla, niin sun tuomioo lyhennetään." "Mistä sä tiiät?" "Mun faija oli ennen joku vartia, niin se oli oikeussalissa vartioimassa ettei ketään vanki käy kenenkään kimppuun." "Okei." "Mmm...no mä täst lähenki, vai?" "No ennenku lähet niin saanko mä pusun?" "Hyvä on." Sanoin ja menin lähemmäs sairaalasänkyä. Kumarruin lähemmäs Yoongia ja pussasin häntä huulille. "Onks nyt parempi?" "Joo." Yoongi sanoi hymyillen.