I ain't good, to be yours [VALMIS]

Hippa

Time skip
Jimin oli ollut aika kauan alakerrassa. Nousin ylös sängyltäni ja kävelin alakertaan. Näin Jiminin takapihalla leikkimässä Alexin kanssa hippaa. Hän tosiaan tykkää lapsista. Ihme että Jimin haluis lapsen. Ajattelin. Menin takapihalle ja Jimin kääntyi minuun. "Sori Tae ku en sanonut mitään täst." "Ei se haittaa. Leikkikää vaan." "Tuu mukaan." "En tuu." "Tuu vaan. Tää on kivaa." "En mä viitti." "C'mon Tae. Millon viimeks sä tunsit olevas lapsi?" "Parisen vuotta sitte." "Niin, joten tuu." Kävelin Jiminin luokse. Jimin koski minuun "Hippa." Hän sanoi ja lähti juoksemaan. Lähdin juoksemaan Jiminin perään ja sain hänet melkein kiinni. "Hahaa et saa kiinni." Jimin sanoi ja näytti kiletä minulle "Jimin etkö sä oo vähän liian vanha tollaseen?" Kysyin huvittuneena kaverini käytöksestä. "Ennn..." Jimin nauroi. Luovutin kun en saanut Jiminiä kiinni. Näin Alexin katsovan jonnekin. Kävelin pojan luokse ja tökkäsin häntä sormella olkapäähän "Hippa." Sanoin ja lähdin juoksemaan, vaikka minun ei olisi tarvinnut juosta. Alex lähti juoksemaan perääni ja yritti saada minut kiinni, mutta kompastui johonkin ja kaatui naamalleen maahan. Pysähdyin ja tuijotin poikaa joka makasi maassa, hän nousi istumaan ja alkoi itkemään. Mahtavaa. Aivan helvetin mahtavaa. Ajattelin. "Jimin tää kersa itkee, tuu tänne!" Huusin ja Jimin juoksi meidän luokse. Hän nosti Alexin syliinsä. Niinku hyi, ketä pystyy koskee tollaseen. "Hei kaikki on hyvin. Ei sattunut pahasti." Jimin lässytti ja pyyhki Alexin kyyneleitä pois. Menimme sisälle ja istuimme sohvalle.

"Noni ei oo mitään hätää." Jimin sanoi itkevälle pojalle. Niin mitä hittoa, se vaan kompastu ja alko itkee, mut vittu hakattiin paskaks ja se sattu paljon enemmän ku joku kaatuminen. "Haluutko sä kattoo elokuvaa?" Jimin kysyi ja poika nyökkäsi. "No mitä elokuvaa?" "N-Näin kou-ulutat lohi-ikäärmeesi." "Okei. Tae laita sä se ohjelma." "Miks m-." "Tae." "Fine. Mä laitan." Sanoin ärtyneenä. Laitoun telkkarin päälle ja laitoin sen elokuvan. Nousin ylös ja menin keittiöön hakemaan vettä. Olin menossa takaisin olohuoneeseen, mutta muistin että minunhan piti kertoa Jiminille tänään että Yoongi pettää häntä. "Chim Chim!" Huusin "No mitä?!" "Tuu keittiöön, mul on kerrottavaa!" "Ok. Oota!" Odotin Jiminiä vähän aikaan ja sitten hän kävelikin keittiöön. Onneksi hän jätti sen kersan olohuoneeseen. "Niin?" "Tota..ööö....miten hitossa mä nyt kerron tän." "No kerro. Ihan sama mitä se on. Sä voit kyl kertoo mul mitä va-." "Yoongi pettää sua." "Mitä?" "Sun poikaystäväs pettää sua yhen yoisen jätkän kaa." "Mistä sä tiiät? Onks toi totta?" "Jimin sä tiedät etten mä ikinä valehtelis sulle, ja mä näin ihan ite ku se suuteli sitä poikaa." "Mikä sen jätkän nimi on?" "Jimin.." "Mikä sen jätkän nimi on?!" "Takeshi." "Se vitun lutka...mä tuun koht takas." Jimin sanoi ja meni minun huoneeseen. Menin Jiminin perään "Mitä sä aiot?" Kysyin "Mä teen sen mikä olis pitänyt tehä jo ajat sitten." "Eli?" "Mä jätän sen kusipään." "Hei hei hei Jimin mieti nyt tarkkaan. Yoongi on nyt ihan paskana kun sen kaks frendii on lähellä kuolemaa, ja se olis viel enemmän ihan paskana kun sä jätät sen." "Ite sä halusit että me erotaan, miks et enää?" "No niin halusin, mut vaan sen takia että se vaan satutti sua koko ajan. Mut nyt teil on mennyt paremmin....tai melkeen, jos ei oteta huomioon että sä panit Jayn kaa ja Yoongi on salasuhtees Takeshin kaa, mut muuten teil on mennyt hyvin." "Ehkä se näyttää siltä, mut heti ku meidät jättää kahestaan vitun paskamyrsky alkaa. En mä vaan enää kestä tätä." "Jimin Yoongi välittää susta, sä oot sanonut itekin niin." "N-No joo, mut ei s-se vä-älitä." "Aivan varmasti välittää. Harkitse viel." "Okei, m-mut mä me-een kyl t-tapaa sitä." "Mmm. Soita sit miten meni." "J-Joo." Halasin Jiminiä ja sitten hän lähti. Hetkinen nyt mä oon yksin ton ihme otuksen kaa, jee. Ajattelin. Menin istumaan sänkyni reunalle ja tuijotin lattiaa. Ihmeellistä. Mä en miettinyt tänään melkeen yhtään Jungkookia ja pystyin rentoutuu....mut se on mun mieles taas....kauhee ikävä sen ääntä ja sen kosketusta, ja ihan kaikkea siinä jätkässä.

Jiminin näkökulma
Juoksin kokomatkan sairaalalle ja sairaalalla, en edes ottanut hissä vaan juoksin portaat ylös oikeaan kerrokseen. Menin Yoongin huoneeseen ja näin sen saman pojan, mutta tällä kertaa hän istuikin Yoongin sylissä. Kun he huomasivat minut, poika nousi nopeasti pois Yoongin sylistä ja näytti hätääntyneeltä...ja jotenkin pelokkaalta. No niin hänen pitääkin! Voin olla ehkä lyhyt ja heikon näköinen, mutta sitten kun suututat minut, saat anella henkesi puolesta....paitsi Yoongi...no miten vaan. "Baby sä tulit aikasin." Yoongi sanoi. "Seurusteletteko te?" Kysyin vihaisen kuuloisena "Mitä? Ei tietenkään, me ollaan vaan kav-." Takeshi oli sanomassa, mutta löin häntä litsarilla poskelle. Poika laittoi kätensä poskelleen mihin olin lyönyt ja katsoi minuun kyyneleet valuten hänen silmistä. "Lähe vetää." Sanoin kylmästi ja poika lähti. Yoongi nousi ylös sängystään ja katsoi minua. "M-Miksi?" Kysyin murtuneella äänellä. "Babe mä....tai siis se ei....vitut oon kyllästynyt meidän suhteeseen." "S-Sä et-t sii-is r-raka-asta m-mua en-nää?" "Rakastan mä....mut mä vaan....turha munnon ees yrittää pelastaa itteeni täst tilanteest." "E-Etkö sä-ä s-saa tar-rpeeks m-multa? K-Kyl mä vo-oin an-ntaa s-sul en-nemmän." "Häh?" "J-Jos sä h-halu-uat se-eksiä ene-emmän n-niin sa-ano-o." "Niinhän mä oon sulle sanonut, mut sä et pysty siihen, joten annetaan olla." "M-Mä yr-ritän, s-sun tak-kai." "Ei. Mä en halua että susta tuntuu epämukavalta. Mä en haluu että sä pakotat ittes siihen." "M-Mä en-n h-hal-luu me-enet-ttää su-ua." "Jimin kiltti lopeta toi itkeminen. Se vaikeuttaa sun hengittämistä." Yoongi sanoi. Yritin saada itkun loppumaan, mutta se ei loppunut. Purin alahuultani ja pyyhin kyyneleeni pois.

Yhtäkkiä en ollut surullinen, en edes vihainen tai pettynyt. Ihan niinkuin en tuntisi enää mitään, olin tyhjä. Itkuni loppui ja tuijotin Yoongia ilmeettömästi. "Baby?" Yoongi kysyi. "Niin?" "Mä oon pahoillani." "Ei haittaa..." "Häh? Etkö sä oo vihanen? Tai edes surullinen?" "En." Sanoin ja väänsin kasvoilleni jonkun hymyn tapaisen ilmeen. Vaikka todellisuudessa halusin huutaa ja itkeä, mutta en pystynyt. Kaikki tunteeni vain hävisivät. Säpsähdin kun tunsin Yoongin kosketuksen lantiollani. "Ootko sä varmasti sitä mieltä ettei se haittaa? Sä annat anteeks?" "Joo." "Kiitti. Mä oon oikeesti tosi pahoillani. Ei mun pitänyt pettää sua tai mitään muutakaan, mä lupaan että tää oli vika kerta." Yoongi sanoi ja pussasi minua huulille, ja minä pussasin takaisin. Se sama lause kerta toisensa jälkeen 'mä lupaan että tää oli vika kerta.' Ja aina se sama vale kerta toisensa jälkeen. Vika kerta.....niin vika kerta, no koska se sit on? Mikä on vika kerta? En tiedä, enkä tule saamaan vastausta. Mutta jos tässä maailmassa on kaksi sanaa mitä vihaan, niin ne ovat 'mä lupaan' ja 'vika kerta'. Ihan sama kuin monta kertaa se sanotaan tai sä muka tarkottaisit sitä, niin se silti sattuu kuulla ne sanat, koska sä tiiät ettei se oo vika kerta ja sä tiiät ettei sitä lupausta pidetä.  "Mä meen käymään haukkaamas happee." Sanoin ja Yoongi nyökkäsi. Menin pois huoneesta ja kävelin jotkut portaat alas. Kaivoin puhelimeni taskustani ja soitin Taehyungille.

..
Puhelu
Taehyung/Jimin

"Erositteko te?"

"Ei.....musta tuntuu etten mä riitä Yoongille. Se aina sanoo mulle että se haluu enemmän seksiä, mut mä en voi. Mä en pysty siihen ja nyt Yoongi on kyllästynyt meidän suhteeseen."

"Voi helvetti. No mitä te nyt sovitte?"

"Mä yritän vaan antaa itteeni enemmän."

"Onks toi ihan järkevää. Ottaen huomioon mitä sul tapahtu pienenä."

"Mä oon päässyt yli siitä jo. Kyl mä pystyn tähän."

"Okei..no jäätkö sä sinne viel hetkeka, vai?"

"Joo. Mä tuun kyl kohta."

"Okei. Nähää."

"Nähää."

..
Lopetin puhelun ja sammutin puhelimeni. Laitoin puhelimen taskuuni ja lähdin kävelemään takaisin portaita ylös. Menin Yoongin huoneeseen ja istuin sairaalasängyn reunalle. "Jimin ootko sä varma ettei se vaivaa sua?" "Oon. Mä sanoin jo." "Eikä sun tarvii pakottaa itteäs mun kaa sänkyyn." "En mä teekkään niin. Mä vaan annan sulle sen mitä sä tarvitset." "Mmm."