I ain't good, to be yours [VALMIS]

"Mut tätähän sä halusit, niin miks sä oot pahoillas?"

Yoongin näkökulma
Jiminin leikkaus oli jo ohi ja hän on jo huoneessaan. Lääkäri kertoi minulle että he joutuivat tekemään jonkun hätä abortin tai leikkauksen, mikä ikinä olikaan, koska lapsi ei olis selvinnyt hengissä ja aiheutti Jiminille kipua, ja jotain painetta joka olisi voinut vaikuttaa joihinkin sisäelimiin. Huomasin kun Jimin alkoi availemaan silmiään. "Y-Yoongi?" Hän kysyi. Nousin seisomaan "Mä oon tässä Jimin." Sanoin ja otin Jiminin kädestä kiinni, ja menin istumaan hänen sängyn reunalle. "Jimin." Aloitin. Olin miettinyt koko ajan että miten kerron Jiminille mitä oli tapahtunut. "Niin?" "Tota sä....tai siis.....lääkärit joutu tekee sulle jonkun hätä abortin tai leikkauksen, koska se vauva ei ois selvinnyt." Kerroin ja Jiminin olemus muuttui synkäksi. "Mä oon pahoillani, baby. Mä oikeesti oon." "Mut tätähän sä halusit, niin miks sä oot pahoillas?" "No tää on varmaan sulle rankkaa...?" "Oon mä kestänyt kovempiakin. Ja jos mä olisin muutenkin joutunut tekemään abortin, niin tän ei pitäis tuntuu missään." "Niin kai. Puhu mulle heti jos tää vaivaa sua." "Joo joo. Onks Taella kaikki okei?" "Mä en oo varma. Pitää kai kysyy Jungkookilt." "No mennään." Jimin sanoi ja oli nousemassa ylös sängystä, mutta laitoin hänet takaisin makaamana. "Babe sä olit just tunti sitten leikkauksessa, et sä saa liikkua, ettei toi leikkaushaava aukee." "Mä haluun nähä miten Tae voi." "No mut sä et saa rasittaa kehoas. Parasta että odotetaan lääkäriä ja kysytään saatko sä mennä kattoo Taeta, jooko muru?" "No okei."

Taehyungin näkökulma
Huoneessa oli kauhean hiljaista. Olin vihainen Jungkookille ja muille, koska he pakottavat minut syömään, vaikka en halua. Eivätkö he näe että olen lihava? Säpsähdin kun tunsin Jungkookin käden reiteni päällä, joten käänsin häneen kysyvän katseen. "Mä tiedän että sä oot nyt vihanen mulle, etkä haluu puhuu, mut mä haluan vaan auttaa sua paranemaan. Annatko sä mun tehdä niin?" "Mä....mä en oo sairas, joten mun ei tarvii parantuu yhtään mistään." "Tae etkö sä tajua kuin vakavaa tä on?" "Ei ees oo." "Sä et voi jatkaa näin, sun sydän ei kestä, sä voit kuolla." "No toteutinpahan yhden ihmisen toiveen sit." "Mitä? Kenen?" "Se puhu totta. Mun ois pitänyt kuolla mun veljen puolesta....niinhän te kaikki sanoitte. Tää maailma olis parempi jos mä kuolisin." "Baby älä sano noin." "Miks? Eihän mulla oo arvoo tässä maailmassa." "Tae lopeta, sä tiedät itekkin että toi ei oo totta." "On. Miks te yritätte auttaa mua? Miks te yritätte korjaa mua? Mä oon liian rikki, eikä mua voi korjata, eikä ketään voi auttaa mua. Mä oon ihminen jolla ei oo tunteita, mut jolla on rikkinäinen sielu. Joten miten te ajattelitte korjata rikkinäisen sielun, häh? Niin ette mitenkään, antaisitte vaan olla." "Taehyung turpa kiinni! Me halutaan että sulla olis kaikki hyvin ja että sä voisit paremmin! Ehkei rikkinäistä sielua voi korjata, mut sitä voi vahvistaa! Jos sä vaan antaisit meidän auttaa!" "Mä sanoin jo ettei mua voi auttaa!" "Kyllä voi, jos sä vaan annat meidän auttaa! Ja vaikka et antaiskaan, niin me autetaan sit väkisin! Koska mä en oo junalauta kattomassa vierestä kun sä tapat itteäs hitaasti! Mä en oo kattomas kun mun rakas tekee kuolemaa! Joten mä tai me autetaan sua, halusit tai et!"

"Me kuollaan kaikki muutenkin, joten mitä vitun järkeä on taistella vastaan ja kestää se kaikki paska?! Sä et tiedä mun elämästä yhtään mitään! Onhan se helppoa sanoa että mun pitää vaan antaa teidän auttaa ja että mun pitää syödä, jotta mä "paranisin"! Se ei oo noin helppoa! Koska sä alat miettimään niitä kaloreita ja sun painoa! Ja pelkästään jos mut pakotetaan syömään niin se on ahdistavaa! Ruuan syöminen ahdistaa mua! Ja vaikka mä yrittäisinkin syödä, niin mun keho hylkii sitä ruokaa, ja mun on pakko oksentaa se ulos! Mieti nyt sitä joka päiväistä helvettiä jonka mä joudun käymään läpi! Koska mä pelkään että mä saan painoa lisää, ja se stressaa mua! Pelkoruuat stressaa mua! Vittu koko syömis aihe stressaa mua! Mä en voi ajatella mitään muuta kun, että oonko mä tarpeeks hyvä muiden silmissä!? Oonko mä liian läski?! Riitänkö mä muille?! Miellytänkö mä muita?! Teinkö mä jotain väärin?! Ehkä mun pitäis laihduttaa, niin mä kelpaan vai onko sekään vittu tarpeeksi!? Ja ton kaiken lisäksi, mun piti vittu selvitä koulukiusaamisesta! Siitä että mä menetin mulle kaks tärkeetä ja läheistä ihmistä! Joka ikinen päivä oli kun eläisi helvetissä! Kun sä tiedät että sut hakataan, heti kun sä tuut kouluun! Sä tiedät että sua haukutaan heti kun sä tuut kouluun! Ja sä tiedät että jos sä juot vettä, sua haukutaan heti läskiks! Mä oon joutunut kestämään ton kaiken yksin! Ja nyt yhtäkkii mun poikaystävä, joka on kiusannut mua varmana 1 luokasta asti välittääkin musta! No nyt on jo vähän myöhästä!" Huusin ja silmistäni alkoi valumaan kyyneleitä.