I ain't good, to be yours [VALMIS]

Ikarashi Takeshi?

3 päivää myöhemmin
Vittu jee tänään mut siirretään osastolle. Olen vieläkin vihainen Jungkookille, lääkärille ja äidilleni. Tai siis miten Jungkook voi tehä mulle näin? Mä luulin että se rakastaa mua, mut ei sit näköjään. Istuin sairaalasängyn reunalla ja tuijotin lattiaa samalla kun odotin äitiäni. Kuulin kun huoneen oveen koputettiin "Saanks mä tulla?" Kuulin Jinin kysyvän ja nyökkäsin. Hän käveli minun luokse ja istui viereeni. "Mä kuulin Yoongilta mitä oli tapahtunut ja sit mä kuulin että sut siirretään osastolle, onks se totta?" "On." "Miks sä et ikinä sanonut mulle että sulla on paha olla?" "En mä halunnut vaivata ketään mun paskalla ololla." "Ei se olis vaivannut. Mä oon sun tukena ja niin on Yoongi ja Jimin kin. Sä voit luottaa meihin." "Sentään teihin." "Mitä tarkotat?" "Ei silleen mitään....et poikaystävä vaan puukotti selkään." "Poikaystävä? Ketä? Kerro heti." "No sä tunnet sen ainakin. Se on meidän koulusta ja se on tosi komee." "Mmmm......Mark? Felix?" "Ei kumpikaan." "Oooo nyt mä tiedän.." "No?" "Onks se Jack?" "Ei. Yritä vielä." "No nyt mä oon varma. Se on Ma-." Jin oli sanomassa jotain kunnes Jungkook tuli huoneeseen. "Baby mä tuli-. Ouh J-Jin hyung...moi." "JUNGKOOK?!!! SUN POIKAYSTÄVÄ ON JEON VITUN JUNGKOOK?!!!" "Y-Yllätys...hehehee." "Millon te niinku menitte yhteen? Oliks se joku yhden illan juttu ja sit siit tulikin parisuhde?" "No ei! Mä en harrasta yhden illan juttuja enkä ees kahden illan." Sanoin Jinille. "Okei okei. No miten?" "Mä kerroin mun tunteista Taelle." Jungkook sanoi ja Jin nyökytteli päätään.

"No miten sä sit puukotit Taeta selkään?" "Mä ehdotin sen äidille ja lääkärille että Tae ois parempi mennä osastolle, ku ei Taen syömisestä tuu yhyään mitään. Ne osaa auttaa Taeta paremmin mitä me." "Ouh.....eli Taella on..-." "Anorexia." Jungkook keskeytti Jinin. "Mä en tajuu miks sä menit ehdottaa sitä, ku sä oot nähnyt että mä syön." Sanoin hiljaa Jungkookille. "Niin oon, mut sun paino on vaan laskenut näiden kolmen kuukauden aikana. Ja sä valehtelit että se olis noussut, onneks mä en uskonut sua." "No se on noussut." "35.8kg ei oo enemmän ku mitä sä painoit kolme kuukautta sitten." "Mistäs tiiät mitä mä painoin sillon?" "38.6kg. Sä oot laihtunut ihan helvetisti." "Entä sitten? Onks siinä jotain väärää jos haluu olla vähän laihempi ja kauniimpi? Jota mä en ikinä kyl tuu olee, koska te pakotatte mut syömään." "Ai vähän laihempi? Taehyung tää ei oo vähän vaan paljon. Jos tää olis vähän sä et olis menossa osastolle, mut ei tää oo niin tää on paljon. Sä leikit omalla hengelläs." "No sit vittu leikin, ei sua kuuluis ees kiinnostaa mun asiat."

"Haluutteko te jäädä kahden?" Jin kysyi "Joo." Jungkook vastasi ja Jin lähti. Käänsin katseeni taas lattiaan. "Totta helvetissä mua kiinnostaa miten mun poikaystävä voi." Jungkook sanoi ja kuulin hänen äänen sävystä että hän oli hiukan vihainen.. "Miks mua ei muka kiinnostais sun hyvin vointi?" Hän kysyi, mutta en vastannut. "Noh vastaa!" Olin vieläkin hiljaa ja leikkisin käsilläni, jotka lepäsivät sylissäni. "Taehyung!" "E-En mä ti-iiä." Kuiskasin. "Mitä?!" Jungkook kysyi, sitten hän tuli lähemmäs minua, otti minun leuasta kiinni ja nosti katseeni ylös. "Ja kato mua silmiin kun mä kysyn sulta jotain! Mitä sä sanoit?!" "M-Mä.....sa-anoin etten mä t-tiiä." Sanoin vähän kovempaa, jotta poikaystäväni kuulisi sen. Jungkook päästi irti minun leuasta ja huokaisi ärtyneen kuuloisena. No onnekseni Jungkook ei ole väkivaltainen tai hän ei ota ainakaan hiuksista kiinni joten olen iloinen siitä. Tunsin kun poskillani vieri kyyneliä. Laitoin käteni suuni eteen, jotta Jungkook ei kuulisi että itken, mutta tottakai jos sä oot Kim Taehyung niin totta helvetissä se kuulee sut. Jungkook kääntyi minua päin. "Baby anteeks. Ei mun pitänyt huutaa sulle, mä vaan oon ollut vähän stressaantunut ja mä en voinut nukkua kunnolla kolmeen päivään. Mä oon pahoillani että mä purkasin mun väsymystä ja stressaantuneisuutta suhun. En ois saanut." Jungkook sanoi ja istui viereeni. Hän nosti minut syliinsä ja painoin kasvoni hänen rintakehään. "A-Ant-teeks että mä o-oon tä-ällänen." Sanoin itkien. "Ei se haittaa. Suun ei tarvii pyytää anteeks siitä."