I ain't good, to be yours [VALMIS]

punishment

4viikkoa myöhemmin
Jungkook oli päässyt eilen sairaalasta. Olen niin iloinen että voimme olla kerrankin kahdestaan ja kukaan ei oo pilaamassa sitä, ei edes Alex. Mutsi, Taeimin ja se penska olivat lähteneet isovanhemmille. Eli koko kämppä on vain minun ja Jungkookin käytössä. Painoni oli noussut ainakin jotain 20kiloo. Vaikka painoni nousi ahdistaa minua, yritän silti niin hyvin kuin pystyn. "Baby?" Jungkook kysyi "Niin?" "Ne pitsat on viel uunis." Jungkook sanoi. Katsoin häntä hetken hämmentyneenä kunnes muistin että olimme laittaneet pitsat uuniin noin 17minuuttia sitten. Nousin ylös sohvalta ja juoksin keittiöön. Sammutin uunin, laitoin patalaput käsiini, avasin uunin luukun ja otin uuni pellin pois missä pitsat olivat. Laitoin uunin luukun kiinni, otin patalaput pois käsistäni ja laitoin ne pöydälle. Pitsat olivat vähän kärtsänneet, mutta kyllä ne syömä kelpoisia olivat viel. Tunsin vahvat kädet lantiollani ja pusun kaulallani. "Kookie..." "Niin, baby boy?" "Syödääks me noi pitsat vai haluuks sä jotain muuta syötävää?" "Haluun." "No mitä sä sit haluut syödä?" Kysyin. Tunsin nuoremman huulet korvalehdelläni. "Sua..." Hän kuiskasi. Punastuin. "Öööh....k-käviskö joku niinku ruoka ruoka, eikä mä." "Mä en taida tietää mitä sä tarkotat. Mä oon nälkänen susta." "Tai sit sun persees vaan tarvii jotain." "Sä oot hauska. Mut tänään se on toiste päin, prinsessa." "A-Ai mä oon....bo-ottom?" "Niin. Sun vuoro tuntee mut sisälläs." "M-Mut mähän tunsin jo kerran, siel l-lokeros." "No se oli vast lämmittelyy. Sä et oo nähny viel minkä lainen peto mä oon sängys." "S-Sattuuko se?" "Sä siis suostut." "J-Joo. Mut sa-attuuko se?" "Ei, jos me käytetään liukkarii ja kortsuu...mut..-." "M-Mut mitä?" "Mä olisin halunnut tänään mennä ilman niitä." "Kookei mä tiedän että sä haluat lapsen, mut mä en oo valmis sellaseen..." "Ei oo kyse siitä että olisitko sä valmis vai et. Sä vaan et haluu lasta." "No en niin. Niist on kauhee vaiva ja stressi, mä en kestäis. Mä stressaan ihan tarpeeks omasta mielenterveydestä, eikä vauav helpottais yhtään. Mä en halua lasta, mä en pysty huolehtii siit." "Mut jos mä huolehtisin siitä?" "Sulla on sun omatkin huolet. Me vaan ei olla valmiita." "Ollaan. Taehyung yritetään edes, ja jos se sattuu me lopetetaan, okei?" "Mua p-pelottaa. Miks sä et vois vään käyttää kortsuu, ei haittaa jos et käytä liukkarii, mut edes ehkäsyä." "Miten se lapsi sit syntyy, jos mun kaikki siemenet menee kortsuun, eikä sun sisälle?" "Jungkook mä en oo oikeesti valmis lapseen. Se on liian iso askel meidän suhteessa." "Eikä oo. Yritetään vaan, okei? Jos sä et tuu raskaaks niin sit kokeillaan toiste päin, jooko baby?"  "Ja jos se ei toimi?" "Ainahan voi adoptoida." "Mä en.." "Mä tiedän ettet sä haluu ja oot ehkä vähän epävarma, mut mieti nyt. Sit ku ollaan aikuisii niin muutetaan tilavaan kämppään ja perustetaan pieni perhe." "Jos me edes ollaan yhes niin pitkään." "Tae, baby älä ajattele noin. Kyl me ollaan. Mä lupaan sulle että me mennään joku päivä kihloihin ja sit naimisiin. Hankitaan kiva kämppä, vaikka koira ja sit yks tai kaks lasta." "E-Ehkä yks lapsi on ihan hy-yvä." "Harkitsetko sä sitä?" "Joo." "Oikeesti?" "Joo o." "Mä oon niin ilonen. Mä rakastan sua niin paljon." Jungkook sanoi ja halasi minua.

Jiminin näkökulma
Istuin Yoongin kanssa hänen sängyn päällä ja katsoimme elokuvaa. Meidän edessä oli tyhjä lautanen, missä oli ollut pitsa. Syylisyys siitä että olin syönyt ja en mennyt heti vessaan, vaivasi minua. Ehkä mä voisin viel yrittää. Nousin ylös ja kävelin Yoongin huoneen ovelle, juuri kun olin lähtemässä Yoongi kysyi; "Mihin sä meet?" "Meen käymää juomas." "Okei." Avasin huoneen oven ja lähdin alakertaan. Menin alakerran vessaan. Lukitsin vessan oven, menin lähemmäs vessanpönttöä ja menin polvilleni lattialle. Työnsin sormeni kurkkuuni ja oksensin. Noin parin oksentamisen jälkeen kuulin kun joku koputti oveen. "Baby ootko sä kunnossa?" Yoongi kysyi "Joo. Oon mä." Vastasin. Nousin ylös, pyyhin suuni, vedinnvessan, menin pesemään käteni, huuhtelin suuni ha kuivasin käteni ja suuni, jonka jälkeen lähdin pois vessasta. Kun avasin vessan oven, näin Yoongin nojaamassa seinään. "Miks sä tuijotat?" Kysyin "Noni baby kerro mikä on?" "Ei mikään. Kaikki on hyvin." "Älä valehtele. Kerro mikä sulla on?" "Mä sanoin, että ei mi-." "Miks sä pakotit ittes oksentaa?" "En pakottanut." "Pakotit. Äläkä yritä väittää vastaan. Mä kyl oon nähnyt varmaan kolme kertaa kun sä pakotat ittes oksentaa." "Mä en tiedä mistä sä puhut." "Otitko sä sen mitä mun mutsi sano niin tosissaan?" "Otitko ite?" "Miten niin?" "Siitä asti kun sä pääsit tyyliin sairaalasta sä oot käynyt salilla, vaikka et normaalisti siellä käviskään." "No haittaako sua jotenkin että mä käyn salilla?" "Ei. Mut haittaako sua jos mä vähän pudotan painoa?" "Joo kyllä haittaa. Mitä jos sä et pysty lopettaa sitä oikees ajas ja joudut jonneki osastolle?" "Mä tiedän kyl mitä mä teen. Turhaa huolehdit." "Ai turhaan? Entä toi vauav sun sisälläs? Se tarvii ravintoo ja jos sä jatkat se vauva voi kuolla...taas." "Ai jos mä jatkan mitä?" "Sä tiedät ihan hiton hyvin mistä mä puhun, joten älä esitä tyhmää." "Mikäs mä sille voin jos mulla on pahoinvointia tän raskauden takia." "Kuin tyhmänä sä mua pidät?" "Haluatko sä taas alottaa tän?" "En..mu-." "Noni älä sit valita mulle. Ja jätetään se aihe tähän." Sanoin ja olin lähtemässä takaisinnyläkertaan, mutta Yoongi otti minun ranteesta kiinni. "Hyung päästä irti." "Mä en saanut sanoo loppuun." "No sä voit sanoo sen ilman että sun pitää, pitää mun ranteesta kiinni." Yoongi päästi irti minusta. "Mä en haluu alottaa taas mitään riitaa, mut mä haluan että sä ymmärrät et kuin tärkeetä se syöminen on, sun kannalta ja aen vauvan kannalta. Kai sä haluat eträ se vauva on terve ja elossa?" "No joo haluun...mut se mitä sun mutsi sano...se vaan sai mut ajattelemaan etten mä oo sulle tarpeeks hyvä tai etten mä en oo tarpeeka laiha ja en kelpaa sulle, että sä vaan esitit ja puolustit mua vaan koska mä oon sun poikaystävä, joten mä ajattelin että jos mä tiputan enemmän kun sen 5kiloo, niin sä rakastaisit mua enemmän ja mä olisin sulle tarpeeks. Mut enhän mä oo ikinä, ihan vitun sama kuin
kovaa mä yritän, mä vaan en oo tarpeeks." "Babe kyl sä oot tarpeeks hyvä mulle. Ja mä en puolustanut vaan sen takia että sä oot mun poikaystävä, vaa  koska mä oikeesti tarkotin niitä. Ihan sama minkä kokonen tai painonen, tai näkönen sä oot, mä rakastan sua silti. Eikä sun tarvii laihduttaa, sä oot just hyvä tolleen, kunhan sä vaan saisit nostettua sun painoa edes vähän ja pystyt syömään, ilman sitä oksentamista." "Se ei oo helppoo." "Mä tiedän ja just sen takia mä autan sua."