I ain't good, to be yours [VALMIS]

bruises and pills

Kun olin lenkillä, näin jonkun istumassa penkillä ja hänellä oli jotain pillereitä kädessään. Ajattelin että menen vain ohi, mutta sitten kun näin henkilän kasvot en voinut. Juoksin pojan luokse. "Yah! Jungkook mitä sä teet?" "Mitä sä haluut?!" "Ootko sä kännissä?" "En!" "Aineissa?" "No vittuako se sulle kuuluu!". Jungkook nousi ylös ja oli lähdössä, tiedän ettei mun pitäis sekaantua, mut joku ääni mun sisällä huutaa mulle että mun pitäis auttaa Jungkookia.

Ennenkun Jungkook ehti lähteä otin hänen käsivarresta kiinni. "Älä lähe mihinkään." "Anna mun olla!" "Sä oot selvästikkin huonossa kunnossa, anna mun auttaa sua." Sanoin ja yritin saada Jungkookin pysähtymään mutta se ei toiminut, kunnes hänen takin taskussa tippui minikrippipussi missä oli pillereitä. Hän pysähtyi ja kääntyi ottaakseen minikrippipussin käteensä, mutta minä ehtisin ennen häntä. "Anna ne takasin!" "En. Anna mun auttaa sua." "Etkö sä ymmärrä puhetta?!" "Ymmärrän, mut mä haluun auttaa sua. Oikeesti." Sanoin.

Jungkook vain tuhahti ja kääntyi kävelläkseen pois, kunnes tein niin vitun tyhmän liikkeen, jota kaduin sinä hetkenä jonkun verran. Otin Jungkookin kädestä kiinni "Jungko-." Lauseeni jäi kesken, kun Jungkook löi minua nyrkillä silmäkulmaan. Kaaduin lyönnin takia maahan. Minulla kesti hetken prosessoida mitä oli tapajtunut. Nousin ylös ja katsoin suoraan Jungkookin vihaisiin silmiin. Otin hänen kädestä kiinni ja lähdin kävelemään kotiin päin. Koko matka oli hiljainen, eikä Jungkook yrittänyt päästä irti otteestani, vaikka olisi päässyt ihan helposti.

Saavuimme meille. Avasin ulko-oven ja työnsin Jungkookin eteiseen. Äitini ei ole kotona joten joo, ei oo ketään joka kyseen alastaisi mua. Suljin ulko-oven, otin kenkäni pois ja otin myös Jungkookin kendät pois. Otin hänen kädestä kiinni ja vein huoneeseeni.

Laitoin Jungkookin sängylläni makaamaan ja laitoin minikrippipussin yöplytänilaatikkoon. "Miks sä autat mua?" Jungkook kysyi "Rehellisesti sanottuna mä en tiedä miks mä autan sua. Ehkä mä haluun olla kiltti ja ystävällinen muille." "Mä löin sua ja sä tuot mut sun kotiin ja pidät huolta must." "Mä en halua että suhun sattuu, okei?" "Miks sä edes välität? Mä kiusaan sua. Mä oon tehnyt sun elämästä helvettiä. Mut silti sä oot mulle ystävällinen." "Koska mä tykkään susta!" Huusin, jonka jälkeen lukitsin itseni vessaan.

Kuulin kun joku käveli raskain askelin vessan ovea kohti ja koputti. "Tae anteeks. Mä....no en mä tiiä....tuu ulos sieltä." "Tyhmä." Sanoin hiljaa itsekseni. "Tae oo kiltti ja tuu ulos sieltä." "Miks?" "Koska mä sanon niin." "En tuu. Mun kämppä, mun säännöt." "No jää sinne sit. Mä lähen." Jungkook sanoi ärsyyntyneenä. Kuulin askeleiden kaikkonevan. Nousin ylös ja avasin vessan oven, ja menin halaamaan Jungkookia takaa päin. "Älä lähe viel." "Miks en? Mitä mä teen täällä?" "Kiltti jää pitää mulle seuraa." "Etkö sä pelkää mua ku mä oon aineissa?" "En. Kiltti jää." "Hyvä on. Mut tästä ei puhuta kenellekkään." "Ei ei." Sanoin. Jungkook kääntyi minuun ja nosti minut syliinsä. Olin yllättynyt Jungkookin käytöksestä.

Hän vei minut sänkyni luokse ja laski minut siihen makaamaan, jonkan jälkeen hän tuli päälleni. Hän painoi mun kädet patjaa vasten. "J-Jungkook mitä sä t-teet?" "Sä halusit että mä jään, joten sä saat keksii jotain tekemistä tai mä keksin." Jungkook sanoi ja virnisti. "H-Haluatko sä p-pelata?" "Mitä?" "N-No j-jot-tain." "Okei. Ollaan totee." Jungkook sanoi ja nousi pois päältäni, ja meni istumaan sänkyni päätyyn. Nousin ylös ja menin istumaan risti-istuntaan. "Okei. Totuus vai tehtävä?" Jungkook kysyi minulta "T-Totuus." "Mitä sä olit sanomas mulle sillon bileissä?" "M-Mä otan tehtävän." "No sun tehtävä on kertoa mulle se mitä sä olit sanomassa mulle bileissä." "M-Mä en voi k-kert-toa sitä s-sulle." "No mut se oli sun tehtävä." "M-Mä en p-pysty." "Okei no tehään silleen. Että jos ei pysty vastaamaan totuuteen tai ei pysty tekemään tehtävää, niin joutuu ottamaan yhden vaatekappaleen pois päältään." "O-Okei." Sanoin ja otin yhden sukan pois.