I ain't good, to be yours [VALMIS]

".....ettei tämä voi jatkua näin"

Seisoin kotipihallani ja mietin menisi kö sisälle, vai en. En toisaalta halua mennä sisälle, koska menemme tänään lääkäriin. Huokaisin syvään ja menin kuiten kin sisälle. Eteisessä otin kengät pois ja yritin mennä huoneeseeni silleen ettei äiti huomaisi. "Taehyung missä sä oot ollut?" "Koulussa, oisko?" "Ei vana eilen." "Menin Jinille yöks." "Etkä sitten voinut kertoa minulle?" "Etkä sä sit voinut kertoa mulle että sä oot passitamassa mut osastolle." "Mä olen aikuinen, enkä mä ole tilivelvollinen sulle. Sä olet lapsi ja mun pitää saada tietää missä sä meet." "Ei tarvii. Jos sä et oo tilivelvollinen mulle, niin en sit oo mäkään sulle." "Mä olen sun äiti ja mun kuuluu saada tietää missä sä liikut." "Miks muka?" "Ettei sulle tapahdu mitään. Ja koska mä välitän, enkä halua että suhun sattuu." "No miks must sit tuntuu ettet sä oo josku mulle niinku äiti? Tai siis jos sä välittäisit must, niin sä et vittu veis mua osastolle!" "Mä tein sen, sen takia että mä haluan että sä paranet ja siellä on ammattilaisia jotka voi auttaa sua." "Kuin vitun montan kertaa mun pitää sanoa sulle, etten mä halua tulla läskiks!?" "Voi kulta pieni kun sä et ole läski. Sä oot laiha." "Lopeta toi valehtelu! Miks et sä voi nähä mua silleen, miten mä nään itteni?!" "Koska mä nään laihan ja komeen pojan." "Mä en ole laiha, enkä komee! Ymmärrä!" Huusin ja lähdin huoneeseeni.

Pamautin oven kiinni ja aloin itkemään. Miks äiti ei voi ymmärtää mua?! Miks kukaan ei voi ymmärtää mua?! Mietin. Menin hakemaan vaa'an vessasta ja vein sen huoneeseeni. Otin hupparini pois ja housut, jonka jälkeen laitoin vaa'an päälle ja menin siihen. Vaakaan tuli lukemaan 38.6kg. Menin pois vaa'an päältä ja sammutin sen. Laitoin hupparin takaisin päälleni ja menin makoilemaan sängylleni. "Sun pitää viel laihtuu." "Mä tiiän. Mut mitä jos mä joudun osastolle. Ne pakottaa mut syömään siellä." "Et sä sinne joudu." "Joudun jos mun paino ei ala nousemaan, niin äiti ja lääkäri pakottaa mut menee sinne. Mä en halua olla läski." "No me voidaan koittaa laihdutus pillereitä." "Mistä mä niitä muka saan?" "Netistä tai apteekista." "Ei mulle myydä sellasii." "No sit me vaan jatketaan tätä mitä me ollaan tehtykin." "Niin kai." Nousin ylös sängystäni ja menin hakemaan pyyhkeen kaapistani, jonka jälkeen menin suihkuun.

Pesin hiuksiani ja kuulin koputuksen vessan oveen. "Tae meidän pitää lähtee kohta." Äitini sanoi "Mä en halua! Mulla on kaikki hyvin! Te huolehditte liikaa!" "Tae meidän on pakko mennä sinne. Vai haluatko sä tehä tästä isomman asian?" "No en." "Niin just. Joten tule." "Joo joo. Mä oon kohta valmis. Mee pois kyttäämäst." "Mä odotan sua pihalla." "Joo joo." Kuulin askeleiden kaikonevan, joten äitini lähti. Huuhtelin shapoon hiuksistani ja pesin vartaloni nopeasti. Sammutin suihkun ja aloin kuivaamaan itseäni. Menin laittamaan vaatteita päälle

Lähdin alakertaan. Menin laittamaan kenkiä jalkaan ja menin pihalle, jossa äitini odotti minua auton kyydissä. Avasin auton oven ja istuin pelkääjänpaikalle. Äiti lähti ajamaan sairaalaa kohti.

Sairaalassa
Istuimme odotus tilassa ja odotimme että meidät kutsutaan. "Kaunko siinä ajassa menee?" Kysyin "En ole varma. Se riippuu." "Just." Sanoin ja pyöräytin silmiäni. "Kim?!" Lääkäri huusi. Nousimme ylös ja menimme huoneeseen.