I ain't good, to be yours [VALMIS]

a nightmare

Missä olen? Miten päädyin tänne? Nuo kysymykset olivat päässäni, kun kävelin käytävää pitkin, missä kaikki oli valkoista. Seinät, lattia ja katto olivat valkoisia. Olin yksin, kukaan ei ollut missään...tai niin luulin, kunnes näin vähän niinkuin takauman tapaisen näyn. Ensin isäni ja veljeni kolarin, jonka jälkeen näin heidät ruumishuoneella. "I-Isä? Taehyun?" Kysyin. Näin kun heidän henget irtautuivat heidän kehoistaan. He pitivät käsistään kiinni ja kävelivät eteen päin. Lähdin juoksemaan "Isä! Taehyun! Odottakaa!!" Huusin, mutta he eivät kuulleet minua. Jatkoin juoksemista, kunnes olin ulkona, mutta miksi? Mitä tein täällä? Ajatukset keskeytyivät, kun näin auton tulevan minua päin. Auto törmäsi puuhun. Katsoin ketkä olivat autossa ja näin Yoongin ja Jungkookin.

Laitoin käteni suuni teen ja silmistäni alkok valumaan kyyneleitä. Menin Jungkookin luokse ja yritin koskea häneen, mutta käteni meni läpi. M-Mitä tää tarkottaa!? O-Oonko mä k-kuollut?! Ajattelin. "J-Jungkook, Yoongi. Kiltit h-herätkää." Sanoin itkien. Laitoin käteni silmilleni. "M-Miksi? M-Miks tää kaikki tapahtuu aina uudestaan!?" "Taehyung~." "J-Jungkook? Ootko se sä?" Kysyin, mutta en saanut vastausta. Otin käteni pois silmiltäni ja olin valkoisessa huoneessa. "Taehyung~." Sama ääni sanoi. "K-Kuka sä oot?! Mitä sä haluat multa?!" "Sinulta loppuu aika~." Äääni kuiskasi korvaani. "M-Mitä sä tarkotat? Mikä aika? Kerro!" Huusin. Yhtäkkiä olinkin leikkaus salissa ja näin Jungkookin siellä. "Nopeasti! Hänen sydän voi pysähtyä!" Joku kirurgi huusi. Sitten kaikki muuttui mustaksi, kunnes olin jossain huoneessa. Näin itseni siinä itkemässä patjaa vasten. Katsoin kuka sängyssä oli, ja se oli Jungkook. "M-Mä rakastan sua." Kuulin itseni sanovan. Näin kun nousin tuolilta, pussasin Jungkookia poskelle ja lähdin.

Taas valkoinen huone. "Hän lipuu koko ajan vain lähemmäs kuolemaa, niinkuin isäsi ja veljesi~." Sama ääni taas. "Mitä? E-Ei Jungkook oo k-kuolemas." "Sinulle ei jää aikaa hyvästellä häntä~." Ääni sanoi ja olin käytävällä. Käytävällä oli Jungkookin perhe ja lääkärit. "Valitettavasti emme voi jatkaa tätä, on mahdotonta että hän herää. Olisi vain parempi jos sammutamme laitteet, jotka pitää hänet elossa." Lääkäri sanoi. "Ei!" Huusin, mutta eihän he minua kuule. "Se on kai sitten vain parasta." Jungkookin isä sanoi ja halasi vaimoaan. "Te ette saa sammuttaa niitä! Jungkook herää, mä tiedän sen!" Huusin ja samalla kyyneleet vierivät poskillani. Taas pimeä huone ja olin hetken päästä taas Jungkookin huoneessa. Huoneessa oli Jungkookin perhe ja lääkärit. Yksi lääkäreistä sammutti koneet ja juuri silloin minä juoksin huoneeseen, mutta kun näin että koneet oli sammutettu, romahdin polvilleni lattialme. "Kuolinaika 13.45." Lääkäri sanoi ja kirjasi sen jonnekin.

"Ei! Jungkook!!" Kuulin itseni huutavan, kunnes olin taas valkoisessa huoneessa. "Kuten sanoin. Sinulta loppuu aika~." "M-Mitä mä voin tehä?! E-Ettei Ju-ungkook kuole?!" Kysyin, mutta kukaan ei vastannut. "Vastaa!" Huusin, ja olinkin yhtäkkiä hautausmaalla. Edessäni oli hautakivi ja siinä luki.
Jeon Jungkook
1.9.2004 - 3.6.2020

Näin itseni polvillaan hautakiven edessä. "J-Jungkook mä o-oon paho-oillani. Mä r-rakastan sua ihan helvetisti. Kuuletko sä!? Mä rakastan sua!" Kuulin itseni huutavan ja näin kun itkin. Huomasin vieressäni aseen ja näin kun otin sen käteeni. Laitoin aseen ohimoni kohdalle. "A-Anna anteeks, rakas. N-Nähään koh-hta." Ne olivat minun viimeiset sanat kunnes ammuin itseni. Sitten yhtäkkiä kaikki hajosi kuin peili.

Heräsin painajaisestani. Otsallani valui kylmä hiki ja silmistäni valui kyyneleitä. "S-Se oli vaan unta. K-Kaikki o-on hyv-vin." Sanoin itselleni. Nousin pois sohvalta ja laitoin Jiminin makaamaan. Menin takapihalle ja istuin kuistin portaille. Katsoin taivaaseen. "Hei isä ja Taehyun. Mä tiiän että te ette kuule, mut jos te kuulette niin mä halusin vaan sanoo, että ootte mulle rakkaita ja mä välitän teistä. Ja haluisin pyytää teiltä jotain. On yks poika jota mä rakastan tosi paljon, enkä voi elää ilman sitä. Nyt se kuitenkin joutus kolariin ja vaipus koomaan. Sen pitää taistella sen hengen edestä ettei se kuole, ja m-mä pelkään että se ei riitä. Mä p-pelkään että se ku-uolee. Kiltit jos t-te ootte sielä, niin aut-takaa sitä, var-rmistakaa ettei se kuo-ole." Sanoin itkien. Laskin katseeni syliini ja pyyhin kyyneleeni pois. Nousin ylös ja menin takaisin sisälle. Menin keittiöön ja joinnlasillisen vettä, jonka jälkeen menin olohuoneeseen ja menin makaamaan Jiminin viereen. Tuijotin kattoa hetke aikaan, kunnes nukahdin.

En ehtinyt nukkua kauaan, kun jo auringonsäteet osuivat silmiin. Avasin silmäni ja nousin istumaan. Nousin seisomaan ja menin tekemään minulle ja Jiminille aamupalaa. Paistoin kanamunia ja pekonia. Laitoin leivät paahtimeen ja otin kaikki leipätarpeet jääkaapista. Kun paahtoleivät pomppasivat paahtimessa, otin ne pois ja laitoin ne lautasten päälle. Voitelin leivät ja laitoin niihin juustoa, kinkkua, tomaattia ja kurkkua, sitten laitoin lautasten reunoille kanamunia ja pekonia. Laitoin vielä kahvin keittymään. Otin lautaset käteeni ja vein ne olohuoneeseen. Laskin lautaset olohuoneen pöydän päälle ja herätin Jiminin. "Jimin herää." Sanoin ja ravistelin nukkuvaa poikaa. "Tae mua väsyttää." "Herää. Mä keitin sulle kahviakin." Sanoin ja Jimin nousi istumaan. "Oikeesti?" "Joo, ja mä tein sulle aamupalaa." Sanoin hymyillen ja otin lautasen käteeni, ja annoin sen Jiminille. "Kiitti Tae. Sä oot aivan ihana." Jimin sanoi minulle ja nousi ylös halatakseen minua. Halasin takaisin. Erkaannuimme halista ja menin hakemaam Jiminille kahvia. Laitoin kahvikupin pöydälle, otin oman lautaseni käteeni ja istuin Jiminin viereen. "Katotaanko jotain?" Jimin kysyi "Katotaan vaan." Sanoin. Jimin otti kaukosäätimen käteensä ja laittoi muumit. "Käyks tää?" Hän kysyi ja nyökkäsin.
_________________________________________
Mä oikeesti niinku itkin ku kirjotin tätä😢