I ain't good, to be yours [VALMIS]

Riita

Jungkook pysähtyi pihaani. Nousimme pois moottoripyörän kyydistä, kävelimme ulko-ovelle, avasin sen avaimillani, menimme sisälle, suljin oven, otimme kengät pois ja menimme huoneeseeni. Onneksi ketään ei oo kotona, siis nyt jos me aletaan riitelee. Jungkook sulki huoneeni oven. Laskin reppuni lattialle, menin kyykkyyn, otin kännykäni reppuni pikku välistä, nousin ylös ja vein kännykkäni lataukseen. "No onks sul viel jotain asiaa? Vai ootko kertomas mul mitä mä saan tehä ja mitä en tai miten saan puhuu ja miten en?" Kysyin. "Älä nyt taas alota. En jaksa tota." "No lähe. Ovi on siinä sun takanas." "Mä en oo lähtemäs, enneku me saadaan asiat selväks." "Mä en tiiä mistä sä puhut. Tietääkseni me puhuttiin jo asiat selväks. Ja mul on ihan jälki siitä poskes." "Eli sä et antanut anteeks et mä löin sua, vai?" "Annoin mä. Mut mä en vaan unohtanut sitä. Kato jotkut asiat voidaan antaa anteeks, mut niit ei voi unohtaa. Tosin eihä sen pitänyt tulla yllätyksenä että sä lyöt mua. Ei olis eka kerta." "Ei helvetti sun kanssas. Älä takerru menneeseen koko ajan. Mä oon muuttunut, en oo enää sellanen kusipää joka hakkaa ihmisii." "Oot." "Taehyng oikeesti." "Lyödäänkö vetoa. Katotaan koska mä alan ärsyttää sua niin paljon et tulee turpaan tai et sä käyt muhun käsiks." "Mä en satuta sua, usko jo." "Et vai? Kummasti sä vaan löit mua koulussa ja kummasti sä vaan petit mua 6 kertaa, joo sä et todellakaan satuttanut mua." "Mä pyysin jo anteeks ja mä kadun kaikkea tota." "Miten vaan." "Mikä sua vaivaa?" "Ei mikään." "Mä en tiedä mikä sua vaivaa nyt vai johtuuks tää tost raskaudest, mut sä alat käymään mun hermoille. Mä haluaisin puhua sun kanssa normaalisti, ilman huutamista, ilman toisen haukkumista ja ilman riitelyä, mut näköjään se on mahdotonta sun kaa." "Niin just mun takia se on mahdotonta ja sus ei oo mitään vikaa." "Ootko nyt tosissas? Aikuistuisit." "No vittu samat sanat." "No niinhän mä oon jo aikuistunut. Mä yritän puhua sulle niinku aikuiset, vaikka ei viel olla aikuisii. Mut sä teet siitä mahdotonta." "No antkees ihan helvetisti et oon väsynyt ja kyllästynyt tojon sun hevonpaskaan." "Okei vittu selväk tuli. Sun kaa ei voi puhuu nyt, katotaan ens viikol tai ens vuonna, jos sul pystyis sit puhuu vai ootko sä vieläkin tollanen vitun valittava lutka." Jungkook sanoi ja lähti. "Vitun kusipää!" Huusin hänelle ennenkuin hän paiskasi huoneeni oven kiinni. Teki mieli huutaa raivosta, mutta hillitsin itseni. En tajua, onko se vika mussa vai Jungkookissa, vai meis molemmis. Oon kyllästynyt riitelyyn. Istuin sänkyni reunalle ja tuijotin lattiaa.

Tunsin kun poskillani vieri kyyneleitä. Pyyhin kyyneleet pois. Mahtavaa. Taas sä itket Tae. Miten mä voin olla näin herkkä?! Jungkook ei ees huutanut mulle, miks mä itken?! Huusin mielessäni itselleni. Menin makaamaan selälleni sängylleni ja laitoin käteni silmilleni. Annoin itseni itkeä, vaikka minulla ei ollut siihen mitään syytä.

Yoongin näkökulma
Makasin sängyllä ja roikotin päätäni sen reunalta. Mä niinku kuolen tylsyyteen tääl. Kaveri olis ihan kiva tänne. Tosin tost vartiast tos sellin oven vieres varmaan sais juttu seuraa. "Hei." Sanoin, mutta vartia ei vastannut. "Heiii!!" Huusin, eikä viäläkään vastausta. "Hei vitun lihasäkki mä puhun sulle! Olis varmaan kohteliasta vastata! Vai onks teidät opetettu olee vitun epäkunnioittavii tuppisuit, jotka vaan seisoo paikoillaan ja tuijottaa seinää?!" Huusin. "Hiljaa siellä." Vartia sanoi. "Excuse me? Tiiät sä kuka mä oon?" "Vitun ärsyttävä vanki." "Ei tarvii olla ilkee. On mullakin tunteet. Mä haluun juttu kaverin tai edes jotain tekemistä." "Okei." "No keksi mul jotain tekemist." "Opettele vaikka joku temppu." "Minkälainen?" "No vaiks flikki." "Ok, mut jos joku mun luu murtuu, niin sä maksat mun sairaala laskun, sovittu?" "Fine." "Hyvä." Sanoin ja valuin sängyltä lattialle. Nousin seisomaan, käännyin selkä seinää päin. Yritin mennä siltaan, mutta feilasin ja löin pääni lattiaan.

20min myöhemmin
"Ai saatana! Tais murtuu ranne!" Huusin. "Täs menin 20 minuutti ja sä mursit nyt jo jotain." "Tuu tekee ite paremmin!" "En.". Nousin ylös lattialta ja kokeilin liikuttaa rannettani, eikä se sattunut niin paljoon. "Ei hätää! Se vaan venähti!" Ilmoitin ja kuulin vartian huokaisevan. Kokeolin tehdä flikkiä nyt jo varmaan 17 kertaa. Nyt on pakko onnistuu. Hyppäsin taakse päin ja yritin ottaa käsillä vastaan, mutta kädet petti alta ja löin pääni lattiaan, josta kaaduin sivulle. Kiva ku pääsen pois täältä ja sit mul on tyyliin sata mustelmaa kehossa. Nousin ylös ja kokeilin uudestaan, mutta sekin feilasi.

2h myöhemmin
"Ow! Tänne lattialle pitäis hankkii patjat!" Valitin jo varmaan tuhannetta kertaan, koska epäonnistuin. "Vieläkö sä jatkat?" Vartia kysyi "Jep. Ei oo muutakaan tekemistä." "No kokeile vaiks kuperkeikkaa, se on ehk vähän turvallisempaa sulle." "Mä en oo enää mikään hiton vauva. Sitäpaitsi mä oon leikkinyt paljon vaarralisempienki juttujen kaa." "Esim?" "Esim tulen. Ja tuli on vaarallinen, ihminenhän voi kuolla siihen, mut en kai mä nyt mihinkää flikkiin kuole, paitsi jos taitan niskani. Mut sä lupasit maksaa sairaala laskut, niin ehk se ei haittaa." "Jaha." "Niin." Sanoin. Nousin ylös ja kokeilin uudestaan, mutta tällä kertaa se onnistui. "Mä tein sen! I fucking did it!" Huusin. "Jee. Wuhuu." Vartia sanoi. "Sä oot tylsä. Onks sua mahdollist vaihtaa?" Kysyin. "Ei." Vartia vadtasi. "Vittu." Sanoin.

Taehyungin näkökulma
Istuin ruokapöydässä syömässä, äidin, Taeminin ja Alexin kanssa. Tökin ruokaani haarukalla, mutta en syönyt sitä. Minulla oli vieläkin paha mieli, minun ja Jungkookin riidasta. "Tae kulta, onko kaikki hyvin?" Äiti kysyi "Joo on. Väsyttää vaan." Sanoin ja väänsin kasvoilleni jonkun hymyntapaisen ilmeen. "Okei." Äiti sanoi ja jatkoi syömistä. Otin ruokaa vähän haarukalle ja laitoin sen suuhuni.

Time skip
Olimme kaikki saaneet syötyä. Nousin pois pöystä, otin lautasen käteeni ja vein tiskiin, jonka jälkeen lähdin huoneeseeni. Laitoin huoneeni oven kiinni ja menin sängylle makaamaan. Avasin housuni, otin ne poid ja heitin lattialle. Vedin peiton päälleni ja käännyin kasvot ikkunaa päin. Otin puhelimen käteeni ja katsoin oliko Jungkook laittanut jotain viestiä tai edes yrittänyt soittaa. Kun laitoin kännykkäni päälle näin että Jungkookilta oli tullut varmaan 5 puhelua, joihin en ollut vastannut. Avasin näppäinlukon, menin yhteistietoihin ja katsoin mihin aikaa hän oli yrittänyt soittaa, ja ne kaikki oli joskus koulun aikaa. Huokaisin ja sammutin puhelimeni. Laitoin puhelimeni yöpöytäni päälle ja vedin käteni lähemmäs kehoani. Ehk Jungkook on liian vihanen tai jotain. En mä edes tehnyt mitään, joten miks se mulle vihoittelee?

Huoneeni oveen koputettiin. "Niin?!" Huusin. Huoneeni ovi avautui "Tae meetkö sä nukkumaan?" Äiti kysyi lempeästi. "Joo meen." Vastasin. "Okei hyvää yötä, rakas." Äiti sanoi, sammutti valot, lähti ja sulki oven. Suljin silmäni ja nukahdin..
_________________________________________